”Koriteologiaa” ei löydy Lutherilta eikä Raamatusta

Suomen Teologisen Instituutin julkaisema uusi kirja Iustitia 33/2017 sisältää monien mielenkiintoisten artikkelien lisäksi dosentti Timo Eskolan erittäin ajankohtaisen analyysin niin sanotusta kahden korin teologiasta. Kiinnostavinta tämän jaottelun soveltamisessa on Eskolan mukaan väite, että uskon alue tai ”kori” on sisällöllisesti muuttumaton, mutta rakkauden ”koriin” kuuluvat asiat ovat sisällön osalta muutettavissa. Tästä on seurannut yleisempi jako opin ja etiikan välillä. Kirkon opin ajatellaan olevan muuttumaton, kun taas etiikan katsotaan olevan muutettavissa. Eskolan analyysiin syvennytään tarkemmin täällä.

Artikkelissaan Eskola painottaa: ”Mitään kahta laajaa koria, jossa jälkimmäinen olisi aina sisällöltään tilannekohtaisesti muuttuva, ei Lutherin teologiasta löydy.” Tämä on hämmästyttävää, kun ajattelee, miten merkittävässä asemassa kahden korin teologia on ollut tehtäessä tärkeitä päätöksiä kirkon oppia ja elämää koskevissa kysymyksissä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kahden korin teologiaan on vedottu virkakeskustelussa, ekumeenisissa neuvotteluissa, etiikkaa ja sosiaalietikkaa koskevissa analyyseissa ja nyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa koskevassa keskustelussa.

Mainittuihin keskusteluihin pitäisi palata ilman kyseisiä koreja ja myös lukemalla Uutta testamenttia uudestaan ja tarkasti. Uusi testamentti ei opeta ajan saatossa muuttuvaa etikkaa. Kristuksen ja hänen apostoliensa eettiset opetukset ja käskyt sitovat kristittyjä kaikkina aikoina. Yksin armosta, uskon kautta, yksin Kristuksen tähden Pyhän Jumalan edessä vanhurskautettu kristitty on kutsuttu vaeltamaan uudessa elämässään Jumalan rakkauden mukaan.

Tämä rakkaus ei voi koskaan olla ristiriidassa sen kanssa, mitä Uusi testamentti konkreettisesti kristityn elämästä ja oikeasta ja väärästä opettaa. Kristitty tunnistaa Uuden testamentin ohjeissa ja käskyissä Jumalan rakkauden ja Hyvän Paimenen äänen. Oman aikansa vaatimuksissa ja muodikkaissa opeissa hän tunnistaa usein aivan toisenlaisen äänen. Martin Luther ei ollut erehtymätön, niin kuin Jumalan sana on, mutta tarkkana Raamatun tuntijana ja opettajana häntä todella kannattaa kuunnella.

Kristuksen ja hänen apostoliensa eettiset opetukset ja käskyt sitovat kristittyjä kaikkina aikoina.

Esimerkiksi avioliittokysymyksessä hänen opetuksensa on kirkas. Näin Luther kirjoittaa: ”Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat ”Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että hän itse nimitti sitä hyväksi luomisteoksi. (1. Moos. 1:31)

Luther jatkaa toteamalla, että koska Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, se on pidettävä sellaisena, eikä ole omassa vallassamme alkaa muuttaa sukupuoltamme.

”Ja tällaista hyvää luomistekoa hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”