Kun kuluttamisesta on tullut osa identiteettiä, ympäristön ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat unohtuneet.

Oletko koskaan miettinyt ylläsi olevia vaatteita ja käsipareja, jotka ne ovat valmistaneet? Käsipareja, jotka leikkasivat vaatteen kappaleet, ompelivat saumat, kiinnittivät napit ja vetoketjut paikoilleen. Millainen on vaatteesi tarina, Tearfund-järjestössä työskentelevä Jo Herbert haastaa ajattelemaan. Herbert puhui ”Todellinen löytö” -seminaarissa Turussa 2. huhtikuuta.

Vielä 1980-luvulla ihmiset säästivät ostaakseen uuden vaatteen. Tuolloin sesonkeja oli neljä: syys-, talvi-, kevät- ja kesämallistot. Nykyisen pikamuodin aikakaudella uusi sesonki on joka viikko.

Huhtikuussa vuonna 2013 maailmaa järkytti yksi historian tuhoisimmista rakennusonnettomuuksista, kun kahdeksankerroksinen vaatetehdas Rana Plaza romahti Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Yli 1 100 ihmistä menehtyi ja 2 500 loukkaantui.

– Jälkeenpäin selvisi, että tehtaan seinissä havaittiin halkeamia jo edellisenä päivänä ja koko tehdas evakuoitiin. Työntekijät kuitenkin pakotettiin takaisin työn ääreen, sillä tuotantoa ei voitu keskeyttää. Pikamuoti kun vaatii uutta koko ajan, Herbert kuvaa.

Pikamuoti on usein myös kertakäyttömuotia.

–  Isossa-Britanniassa Primark-ketju myy t-paitoja kahdella punnalla. Ahtaasti asuvilla opiskelijoilla ei usein ole asunoissaan pesukoneita, ja t-paitojen peseminen on nykyään kalliimpaa kuin uuden ostaminen. Monet heittävätkin paidan roskiin likaantumisen jälkeen, hän jatkaa.

Muovilautta merellä

Tavaran liikatuotanto köyhdyttää maapallon luonnonvaroja, halpatuotanto polkee ihmisoikeuksia ja tavaran posketon kerskakulutus johtaa kasvavaan jäteongelmaan.

– Emme ajattele jätteitä, sillä ne ovat poissa silmistämme. Länsimaat kippaavat jätteensä kehittyviin maihin, kaivavat sen maan alle tai polttavat sitä. Mutta suuri osa jätteistä ei hajoa luonnossa. Esimerkiksi muovi ei ole biohajoavaa. Poisheitettynä muovi hajoaa toki pienemmiksi palasiksi, mutta se ei katoa, vaan se kerääntyy maahan ja jokiin, jotka laskevat meriin, Herbert herättelee.

Maailman valtamerillä ajelehtiikin Texasin osavaltion kokoinen lautta jätemuovia. Kalojen erehtyessä syömään muovia, se muuttuu kalan elimistössä myrkylliseksi ja tilanne pahenee, mitä ylemmäksi ravintoketjua noustaan. Herbert kertoo, että pari vuotta sitten tiedemiehet tutkivat valaan ruhon ja tutkimuksen jälkeen he joutuivat lähettämään sen ongelmajätelaitokselle, sillä se oli niin myrkyllinen.

Jokainen suomalainen tuottaa kotitalousjätettä keskimäärin kolmesataa kiloa vuodessa. Se on yhteensä 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Suomessa on rakennettu viime vuosina jätteenpolttolaitoksia, mikä on vähentänyt kaatopaikkajätteen määrää ja korvannut esimerkiksi kivihiiltä lämmöntuotannossa. Ongelmana on jätteen polttamisessa syntyvät vaaralliset myrkyt ja tuhkan jatkokäsittely. Sitran Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -teema-aluetta johtava Mari Pantsar on muistuttanut, että voimalat eivät ratkaise perusongelmaa: tuotamme nykymenolla jätettä aivan liikaa.

Arvosta taitoa tavaran takana

Jo Herbert viittaa sosiologi Zygmunt Baumanniiin, joka on kirjoittanut: ”Kuluttamisesta on tullut individualistinen aktiviteetti, joka on suunniteltu kuluttajalle identiteetin valinnaksi. Kun kuluttamisesta on tullut osa identiteettiä, kuluttamisen rajoittamisesta tulee vaikeaa. Shoppailu täyttää tarpeen yksilön elämässä. Jos sitä rajoitetaan, tarve on täytettävä jollain muulla.”

Jokainen suomalainen tuottaa kotitalousjätettä keskimäärin kolmesataa kiloa vuodessa.

– Missä tarpeesi tulee tyydytetyksi? Olemmeko kristittyinä tyytyneet toisarvoisiin tarinoihin, nainen kysyy.
Hän palauttaa kuulijoiden mieliin Raamatun suuren kokonaiskertomuksen: luomisen, lankeemuksen, lunastuksen ja uudeksi luomisen.

– Raamatussa käytetään kahta sanaa merkityksessä ”uusi”. Toinen on upouutta tarkoittava sana, ja toinen, Ilmestyskirjassa käytettävä sana (khinos) merkitsee jo olemassa olevan uudeksi tekemistä, ennalleen asettamista. Jumala arvostaa luomaansa ja uudistaa rikki menneen, saastuneen, ja synnin tahraaman. Niin ihmiset kuin luomakunnankin.

Herbert haastaa kristittyjä ottamaan vastuunsa kuluttajina ja tiedostamaan paremmin omien arkisten valintojensa vaikutukset myös kaukaisiin lähimmäisiimme, jotka työskentelevät tavaroidemme ja ruokamme tuotantoprosesseissa.

Ympäristökysymykset pakolaisaallon taustalla

Jo Herbert kertoo, että viimeisten 40 vuoden aikana äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus on vähentynyt 40 prosentista 20 prosenttiin. Samaan aikaan biodiversiteetti (luonnon monimuotoisuus) ja eläinlajien määrä on puolittunut.

– Ympäristövaikutukset alkavat viedä pohjaa saavutetulta kehitykseltä. Nyt pelätään, että nykykehityksellä ihmiset painuvat pahempaan köyhyyteen, kuin missä he olivat aiemmin, hän kuvaa.

Ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta ja tulvia, mikä voi pakottaa ihmiset jättämään kotiseutunsa. Yhdysvaltain tiedeakatemian kustantaman PNAS:n (Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America) julkaisemassa raportissa todetaan, että Syyriassa vaikutti vuosina 2007–2010 mittaushistorian pahin kuivuus, joka aiheutui ilmastonmuutoksesta.

Kuivuuden vuoksi 1,5 miljoonaa ihmistä muutti maalta kaupunkeihin. Arvioiden mukaan 80–90 prosenttia karjasta kuoli ja vesivarannot hupenivat. Kaupungeissa ihmiset kärsivät työttömyydestä eikä puhdasta vettä riittänyt kaikille. Samaan aikana pakolaisia virtasi Irakista. Ahtaissa oloissa ja puutteessa paine kasvoi. Poliittisten jännitteiden kanssa tämä johti sotaan.