Joulun suuri kertomus avaa näkymiä ihmismieleen

Itämaan tietäjistä on kirjoitettu monta kiehtovaa ja arkeen punottua tarinaa. Tässä kertomuksessa he seuraavat Jeesusta omilla tunnusomaisilla tavoillaan. Kuka heistä muistuttaa juuri sinua?

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, idästä tuli Jerusalemiin tietäjiä, jotka kysyivät: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Me näimme hänen tähtensä idässä ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”

Näilla sanoilla alkaa Matteuksen evankeliumin kuvaus itämaan viisaista miehistä. Raamattu ei kerro, montako tietäjiä oli. Origeneesta alkaen on puhuttu kolmesta tietäjästä, Melkiorista, Kasparista ja Balthasarista, mutta tunnettu on myös legenda, jonka mukaan tietäjiä olikin neljä. Kaikki he lähtivät matkaan samaan aikaan suuren tähden ilmestyttyä taivaalle. Kaikilla heillä oli lahja Jeesukselle.

Raamattu ei kerro tietäjistä kovinkaan paljon. Se antaa kuitenkin ymmärtää, etteivät he lähtenet matkaan uteliaisuuttaan, vaan he halusivat todella löytää kaipaamansa kuninkaitten kuninkaan.

Matteuksen lyhyt kuvaus tietäjistä on sittemmin pannut monet kynät liikkeelle. Näissä kertomuksissa joulun tapahtumat tulevat eri tavoin lähellemme. Kuvitelkaamme, minkälaisia persoonia tietäjät mahtoivat olla ja mitä heidän tunnusomaiset tapansa seurata Jeesusta opettavat meille.

Lyhtyä kantava tietäjä

Tietäjistä vanhin oli Melkior. Hän toi Vapahtajalle lahjaksi kultaa, joka kuvaa kuninkuutta ja palavaa rakkautta.

Melkioria on kuvattu lyhtyä kantavaksi tietäjäksi. Hän edustaa järkeä korostavaa ihmistä, joka haluaa ympärilleen valoa. Hän ei tyydy yleisiin ja epämääräisiin uskomuksiin, vaan haluaa selittää kaiken älyllisesti.

Melkiorin kaltaisten etsijöiden suurin vaikeus on uskoa ihmeisiin, kuten Jeesuksen neitseestä syntymiseen ja ylösnousemukseen. Nämä tapahtumat panevat älyn ja uskon yhteen liittämisen kovalle koetukselle.

Käy kuitenkin niin, että kun selvitämme suhteemme kaikkea vallitsevan Jumalan olemassaoloon, selviää sen mukana paljon muutakin. Onhan kaikki mahdollista sille, joka uskoo.

Horjuva uskomus

Moni nykyihminen kokee, ettei hän itse eikä tämä maailma tarvitse Jumalaa mihinkään. Maailman- ja elämänselitys rakentuu käsitykselle, ettei luontoon sisälly mitään tarkoitusta, johon se pyrkii. Kaikki kehitys perustuu vain sattumaan ja välttämättömyyteen. Mutta mikä laki ja voima saavat tämän välttämättömyyden aikaan?

Tiedämme, ettei mikään järjestelmä sisällä mahdollisuutta selittää itse itseään. Emme voi siis luottaa siihen, että sattuman kautta kehittynyt ihmisäly voisi antaa luotettavan kuvan tapahtuvasta ja olevasta. Tämä maailma kärsimyksineen ei ole helposti selitettävissä.

Emme voi myöskään päätellä tämän ristiriitaisen maailmamme tilanteesta mitään siitä, onko olemassa Jumalaa. Ongelma on siinä, ettei meillä ole vertailukohdetta, joka osoittaisi: tällainen on maailma, jossa ei ole Jumalaa, ja tällainen on maailma, jossa Jumala on. On tyydyttävä siihen, että meillä on vain tämä yksi maailma, jossa Jumala joko on tai ei ole.

Ensimmäisen tietäjän lyhty valaisee aivan lähelle. Betlehemin tähti näyttää suunnan. Kaikkialla on hämärää. Mitä pidemmälle silmä kantaa, sitä pimeämpää on. Tietäjän on hyväksyttävä, että tässä maailmassa kaikkiin kysymyksiin ei vastata ja välillä meille annetut vastaukset kumoavat toisensa. Tähti kuitenkin loistaa ja lyhty valaisee niin paljon, että tämä ihmeellinen maailma asettuu järjestykseen.

Tietäjä miekka vyöllä

Toisella tietäjällä, Kasparilla, on miekka vyöllään. Hän on nähnyt maailmassa jotain korjattavaa ja muutettavaa. Betlehemistä hän lähtee kysymään neuvoa, miten tämä on tapahtuva.

Kaspar on huomannut, ettei miekkaa kannata käyttää yksittäistä ihmistä muuttamaan. Yhden ihmisen muuttuminen ei vaikuta paljoakaan maailman muuttumiseen. Vaikka ihmisestä tulisi joltain osin parempi, hän saattaa toisaalla tehdä suurempia virheitä kuin ennen. Niinpä on noustava joukkoja, jopa kansoja vastaan.

Tämän tietäjän taistelun takana on näky. Hänellä on näky maailmasta, jossa vapaus ja vanhurskaus vallitsevat. Vahvempi ei sorra heikompaa eikä heikompi vahvempaa. Hän taistelee sen puolesta, että kaikki kahleet murrettaisiin ja vankihuoneet poltettaisiin, sellaisen maailman puolesta, jossa jokainen ihminen on päämäärä eikä väline. Hän uskoo Betlehemin tähden syntyneen siksi, että tämä suuri vapaus koittaisi.
Tietäjä kuitenkin aavistaa, ettei ole lainkaan varmaa, tulisivatko ihmiset viihtymään sellaisessa maailmassa. Rauhan ja vapauden näky ei ehkä kiinnostakaan ihmisiä. Hän tajuaa, että kun ryhtyy sovittamaan taivaallista utopiaa tähän maailmaan, se menettää jotain lumouksestaan. Kun kuvittelee paratiisin nykyhetkessä toteutuneeksi, jotain särkyy. Vain kadotettu ja odotettu paratiisi on paratiisi.

Jotain muuta täytyy siis kuulua vielä mukaan. Tarvitaan rakkautta ihmisten kesken, sitä rakkautta, jota ei tarvitse jakaa ajalliseen ja iäiseen, ruumiilliseen ja henkiseen. Sitä ei voi luoda miekan avulla.

Lisäksi uusi yhteiskunta tarvitsee taivasta, joka kaartuu sen yläpuolella. Kaikkea ajallista ei voi ratkaista, ei pelkoa, ei eroa, ei kuolemaa. Kaikkea kärsimystä ei voi poistaa. Siksi tarvitaan enkeleitä, jotka puhuvat paimenille ja paimenia, jotka uskovat enkeleihin. Täydellinen yhteiskunta, josta taivaallinen puuttuu, ei ole inhimillinen, sillä ei ole olemassa inhimillistä ilman taivaallista.
Toinen tietäjä ei kuitenkaan heitä miekkaansa pois, sillä hän uskoo, että jokaisessa toivottomassa tilanteessa on toivon ovi. Mitä huonommalta näyttää, sen tarkemmin on kaikki voimat koottava ja taisteltava hyvän puolesta.

Tietäjä kukka kädessä

Kolmannella tietäjällä on kädessään kukka. Se on kuva jostain häilyvästä, herkästä ja avoimesta, joka täyttää tämän tietäjän sydämen. Betlehemin tähti loistaa hänen edessään niin kirkkaana, että kaikki muut valot ja loistot ovat himmenneet. Tähden valossa hän on löytänyt elämän. Hän tuntee omistavansa jo kaiken olennaisen.
Kolmas tietäjä on vapaa tähän maailmaan, maailmalliseen maailmaan nähden. Hänelle ei merkitse paljoakaan raha eikä omaisuus. Hän ei kokoa aarteita maisiin aittoihin.

Tämä tietäjä on vapaa myös moralismista, joka kantaa huolta ihmisten käyttäytymisestä. Hän on vapaa arvokkuudesta ja juhlallisuudesta. Hän tuntuu elävän toisessa maailmassa ja siksi häntä kaikkein vähiten arvostetaan. Ihmiset saattavat kunnioittaa ensimmäisen tietäjän sisäistä etsintää. He saattavat hyväksyä toisen tietäjän innon ja tarmon maailman muuttamiseksi. Mutta kolmatta tietäjää he vähiten ymmärtävät.

Ei ole kuitenkaan varmaa, että sisällys ja muoto ovat suoraan verrannollisia toisiinsa. Kun näemme jotain kaunista ja loisteliasta, voi kysyä, mikä vika on itse asiassa. Ja kun lähdemme etsimään pyhää, täydellistä ja totuutta, on sitä etsittävä sieltä, missä näyttää olevan epäpyhää, epätäydellistä ja vääristynyttä.

Kolmas tietäjä ei ole suosittu myöskään siksi, että hän ei näytä osallistuvan. Hän on huomannut, että lähtökohta taistelussa pahaa vastaan ei ole miekkaan tarttuminen, vaan vapaa, avoin ja huoleton usko.

Tietäjä, joka myöhästyi

Neljäs tietäjä lähti matkaan toisten kanssa samaan aikaan. Hän jäi kuitenkin pian jälkeen kolmesta toveristaan, sillä hän ei voinut kulkea hätää kärsivien ihmisten ohi, vaan jäi auttamaan heitä. Autettavia oli paljon, ja vähitellen hän menetti kaikki vastasyntyneelle kuninkaalle varaamansa lahjat. Hevosestaankin hän joutui luopumaan.

Tietäjän matka keskeytyi, kun hän näki eräässä satamassa miten köyhän lesken ainoa poika myytin orjaksi kaleerille isän velkojen tähden. Nähdessään äidin tuskan tietäjä tarjoutui itse laivalle pojan puolesta. Kolmekymmentä vuotta kului orjuudessa. Tähti oli yhä alempana ja katosi lopulta kokonaan taivaan rannan taakse.

Tietäjä ihmetteli, miksi maailmassa ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että suuri kuningas oli syntynyt. Siitä huolimatta hän viimein vapauduttuaan jatkoi matkaa länttä kohti. Vihdoin hän tuli Jerusalemiin, jonne hänen toverinsakin olivat vuosikymmeniä sitten tulleet.

Kaupungissa oli meneillään suuri juhla. Neljäs tietäjä kulki pitkin katuja ja löysi lopulta kolme ristillä riippuvaa miestä. Keskimmäisellä oli päässään kuninkaan kruunu, vaikkakin orjantappuroista punottu. Kohta tietäjä tunsi, kuka tämä kuningas oli. Hän meni polvilleen ristin juurelle ja sopersi: Herra, mitään minulla ei ole sinulle tuotavana. Kaiken olen menettänyt. Minulla on vain sydämeni. Herra, ota se!

Rakkaus voi sovittaa

Neljäs tietäjä rakastaa kohtaamiaan ihmisiä. Hänen rakkautensa tuntomerkkejä ovat sääli ja nöyryys. Säälin tunnetta pidetään kyseenalaisena piirteenä, mutta tämän tietäjän sääli katsoo ylöspäin, ei alaspäin. Nöyryyskään ei ole hyve. Se nähdään pikemminkin ylpeyden ja omanarvontunnon puuttumisena.

Säälivä ja nöyrä rakkaus erehtyy usein. Se käyttäytyy silloin jopa naurettavasti ja sekoittaa tärkeitäkin asioita. Erehtyminen kuuluu kuitenkin suuren rakkauden ominaisuuksiin. Erehtyessään rakkaus kärsii. Se kärsii ihmisten puolesta. Se kärsii myös Jeesuksen puolesta ja hänen kanssaan. Siksi se voi saada jotain aikaan. Se voi sovittaa, niin kuin rakkaus voi tehdä.

Neljäs tietäjä edustaa niitä monia Betlehemiin kulkevia, jotka palvelevat ja uhraavat, ilman että heidän työstään ja uhristaan kukaan on tietoinen. Hän edustaa heitä, jotka ovat antaneet elämänsäkin toisten puolesta – sodan ja rauhan aikana – ilman että siitä on jäänyt mitään merkkejä tai muistoa.

Tietäjät esikuvina

Kaikki neljä tietäjää opettavat meitä, jotka matkaamme kohti Betlehemiä Jeesusta seuraten. Lyhtyä kantavan tietäjän tavoin meidän on etsittävä valoa, kirkkautta ja selvyyttä hämärän keskellä. Miekalla vyötetyn tietäjän mukana meidänkin on oltava valmiit korjaamaan ja parantamaan maailmaa.

Kolmannen tietäjän kanssa meidän on lupa tehdä matkaa vapain ja huolettomin sydämin. Neljännen tietäjän tavoin meidän on autettava kärsiviä ihmisiä. Mutta hänen kanssaan saamme tulla seimen äärelle ja ristin juurelle tyhjin käsin.

Lähde: Juhani Rekola, Ilo pimeydessä, Kirjapaja