Luterilainen nuorten aikuisten yhteisö Uusi Verso ja helluntaiseurakunnan Wup-nuorisotoiminta ovat laatineet julkilausuman kristittyjen yhteydestä Tampereella. Syyksi todetaan se, että viime vuosina seurakuntien raja-aidat ovat madaltuneet kaupungissa ja varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset liikkuvat rohkeasti eri hengellisissä piireissä. ”Ilmiö on hyvin myönteinen, mutta se sisältää myös joitakin ongelmia”, lausumassa esitetään.

Tampereen helluntaiseurakunnan nuorisopastori Jarkko Lindqvist katsoo, että nuori sukupolvi on kasvanut kulttuuriin, jossa seurakuntien välillä nähdään enemmän yhteistä kuin erottavaa.

– Kristus on yhdistävä tekijä. Suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan me tunnustavat uskovat olemme samanlaisia. Eromme ovat vivahde-eroja verrattuna muiden elämäntyyliin.

”Kristinusko ei ole soolojuttu”

Julkilausumassa haastetaan valitsemaan oma kotiseurakunta, sitoutumaan siihen ja palvelemaan lähinnä siinä. Lausumassa todetaan, että palveleminen monissa paikoissa saattaa johtaa uupumiseen.

Lausumaa perustellaan kristittyjen yhtey­den tärkeydellä ja moninaisuuden vaalimisella. Siinä korostetaan myös, että jokaisen uskovan tulee suostua hengellisen paimenuuden alle. Lisäksi lausuma kehottaa olemaan rakentavasti kriittinen oman seurakunnan opetusta ja toimintaa kohtaan sekä tuntemaan sen opin ja tradition perusteluineen. Tämän katsotaan vahvistavan oman uskon perustaa ja ehkäisevän ajelehtimista ”kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä”.

Jarkko Lindqvistin mukaan julkilausuma ei ole ”pastorien jyrähdys” vaan lähtee päälle parikymppisten nuorten omasta tarpeesta.

– He kaipaavat itse tietää, ovatko luterilaisia vai helluntailaisia, mikä heidän uskon identiteettinsä on.

Pastori alleviivaa, ettei lausuma kerro huolestuttavasta vaan upeasta tilanteesta kaupungissa, mikä voi parantua entisestään, kun sitoudutaan tiettyyn seurakuntaan. Hän näkee, että sitoutuminen kehittää sekä ihmisenä että uskovana ja kypsyyteen kuuluu valita yhteisö, jossa kasvaa.

Lindqvist korostaa, että nuori aikuinen, samoin kuin kaikki muutkin, tarvitsee enemmän kuin jumalanpalveluksen silloin tällöin.

– Kristinusko ei ole olemukseltaan soolojuttu vaan yhteisöllinen juttu. Tämä on tosi yksinäistä ja ankeaa, jos ei ole yhteyttä. Niin kauan kuin oma identiteetti on hakusessa, se ei ole parhainta kristittyjen yhteyttä vaan sekavaa pullamössöä.

Kunnioita toisia, älä leimaa

Julkilausumassa rohkaistaan käymään ”kylässä” toisissa seurakunnissa ja neuvotaan kunnioittamaan toisten tapaa uskoa, vaikkei kaikesta olisikaan samaa mieltä. Jarkko Lindqvist toteaa, että ”leimat lentelevät” usein vapaiden suuntien ja luterilaisten välillä, mutta hänestä tämä ei koske Tampereen helluntaiseurakunnan ja Uuden Verson nuoria aikuisia. Sen sijaan hän muistuttaa, että sosiaalinen media on pullollaan epämääräistä hengellistä tarjontaa ja jatkuvasti ilmestyy uusia liikkeitä, jotka eivät ole aina terveitä.

– Enemmän ja enemmän ilmenee juttuja, että vain me olemme oikeassa ja meillä on totuus, muilla ei.

Ilmiö tuttu muissakin kaupungeissa

Entä koskeeko eri seurakunnissa käyminen muitakin kaupunkeja kuin Tamperetta? Jarkko Lindq­vistin mielestä mitä suurempi kaupunki, sitä vahvempi ilmiö on. Hän on huumorilla nimennyt sen Helsingin hengeksi. Eletään opiskelijaelämää ja seilataan seurakuntien välillä – ja samalla etsitään sitä oikeaa. Lindqvist tosin myöntää, että on tärkeää löytää uskova aviopuoliso.

Kulutuskulttuurilla on myös vaikutusta il­miöön. Asioita valikoidaan omiin tarpeisiin, jotka pyritään tyydyttämään.

– Ei kristittynä kasva menemällä sinne, missä on kiiltävintä, seuraamalla isoimpia tapahtumia ja bändejä ja juoksemalla kuin valintatalossa ottamassa hyllyltä sitä sun tätä.

Hän huomauttaa, että vaikka omassa kotiseurakunnassa näkisi puutteita, ei pidä lähteä vaan miettiä, voisiko itse olla ratkaisu niihin. Jokainen kristitty on kutsuttu vaikuttamaan seurakunnassaan. Lindqvist itse kiinnostui hengellisestä työstä, koska otti jo nuorena vastuuta seurakunnan toiminnassa.

– Koin, että hei, täällähän on kiva olla. Tuli omistajuuden tunne: saan vaikuttaa ja olen tärkeä, pastori muistelee.