Yleisimmät väitteet naispappeuden puolesta – ja miksi ne eivät ratkaise kysymystä

Naispappeutta perustellaan voittopuolisesti tasa-arvolla, mutta toisinaan se puolesta esitetään myös teologisia ja raamatullisia perusteita. Tähän juttuun on koottu niistä yleisimmät.
Mustavalkoinen kuva pappisvihkimyksestä, jossa on naisia.

Naispappeja vihittiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1988. Kuvassa vihkimistilaisuus samalta vuodelta Tampereella. Kuva: Veli-Matti Parkkinen / Wikimedia Commons

Lue tarkemmat perustelut naispappeuden torjumisesta artikkelista: Miksi naispappeuskysymys ei ole tasa-arvokysymys?

Paavali oli vain aikansa edustaja

Antiikin maailmassa naispappeus oli yleinen ilmiö. Vestan neitsyet sekä Kybeleen ja Isiksen papittaret osoittavat, ettei naisen uskonnollinen johtajuus ollut vierasta Paavalin maailmassa. Jos Paavali olisi seurannut aikansa uskonnollisia virtauksia, naispappeuden hyväksyminen olisi ollut helppoa. Paavali tekee kuitenkin päinvastoin: hän perustelee seurakunnan järjestyksen luomisella eikä vallitsevalla kulttuurilla. Hänen opetuksensa ei heijasta aikaansa, vaan asettuu sitä vastaan.

Yhteinen pappeus kumoaa viran

Yhteinen pappeus määrittää kristityn aseman Jumalan edessä. Virka määrittää sen, miten Kristus palvelee seurakuntaa sanan ja sakramenttien kautta. Ne koskevat eri asioita. Uusi liitto ei poista edustusta, vaan huipentaa sen Kristuksessa ja hänen asettamassaan virassa.

Junia oli apostoli

Room. 16:7 ei edellytä tulkintaa, jonka mukaan Junia olisi toiminut apostolin asemassa. Ilmaus voidaan kääntää niin, että hän oli apostolien keskuudessa tunnettu ja arvostettu. Ei myöskään ole täysin selvää, onko Junia naisen vai miehen nimi. Vaikka Junia ymmärrettäisiin naiseksi, teksti ei liitä häneen opetusvastuuta tai seurakunnan johtamista. Apostolin virka kuuluu suppealle, Kristuksen erityisesti asettamalle joukolle.

Naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia

Raamattu erottaa toisistaan todistamisen ja viran. Naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, ja jokainen kristitty on kutsuttu todistamaan ylösnousemuksesta. Silti apostolinen virka annettiin miehille. Naisten rooli ylösnousemuksessa korostaa evankeliumin luotettavuutta, ei viran uudelleenmäärittelyä.

Priscilla opetti Apollosta

Apt. 18 kuvaa yksityistä tilannetta, jossa Priscilla ja Aquila ohjaavat Apollosta. Kyse ei ole seurakunnan julkisesta opetuksesta eikä virasta. Raamattu ei kiellä naisia mentoroimasta tai ohjaamasta hengellisesti toisia, mutta rajaa seurakunnan opetusvastuun miehille. Priscillan toiminta sopii tähän kokonaisuuteen.

Jeesus kohteli naisia radikaalisti

Jeesuksen suhtautuminen naisiin oli aikanaan poik-keuksellisen arvostavaa. Tämä koski ihmisarvoa ja pelastusta. Jeesus ei kuitenkaan asettanut naisia apostoleiksi. Arvon palauttaminen ja seurakuntavirka eivät ole sama asia. Jeesus vahvisti luomisjärjestyksen, ei purkanut sitä.

Foibe oli diakoni

Room. 16 kutsuu Foibea diakonokseksi, sanalla, joka tarkoittaa palvelijaa tai avustajaa. Teksti ei kuvaa virkaan vihkimistä eikä opetusvastuuta. Vaikka Foiben tehtävä olisi ollut virallinen diakonia, se ei koske sanan ja sakramenttien virkaa. Uusi testamentti erottaa diakonian ja paimenviran toisistaan.

Uusi Tie -lehden mainos.