Yhteisvastuukeräys lähettää ristiriitaisen viestin
Ihmiskauppaa vastustaessaan kirkko kanavoi rahaa järjestölle, joka haluaa purkaa seksin ostamisen rajoituksia.
Ihmiskauppaa vastustaessaan kirkko kanavoi rahaa järjestölle, joka haluaa purkaa seksin ostamisen rajoituksia.
Presidentin pitämä keräyksen avauspuhe ja televisioitava avausjumalanpalvelus. 40 000 vapaaehtoista, mukana kaikki luterilaiset paikallisseurakunnat ja keräyssummana lähes 3,5 miljoonaa euroa. Yhteisvastuukeräys on kirkon suurin ja näkyvin varainhankintakampanja.
Tänä keväänä Kirkkopalvelut nostaa keräyksen kotimaan kohteeksi ihmiskaupan. Huomattavan tukisumman lisäksi keräyksen tuoma valtakunnallinen näkyvyys edistää ihmiskaupan vastaista toimintaa. Kampanjan päätyttyä yhä useampi suomalainen todennäköisesti ymmärtää, että nykyajan orjuutta voi löytyä jopa kotikaupungista.
– Yhteisvastuun rooli on nostaa esiin piilossa olevaa hätää ja antaa ääni niille, joilla ei ole omaa ääntä, Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen kuvaa.
Varat jaetaan neljän kesken
Yhteisvastuuvaroin käynnistetään vuoden 2018 alusta yhteystyöhanke Harmaan eri sävyt, jossa kehitetään ihmiskaupan uhreille kohdennettuja palveluja. Hanke toteutetaan Pro-tukipiste ry:n, Rikosuhripäivystyksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Monika-Naiset liitto ry:n toiminnan kautta.
Yhteisvastuukeräyksen potti jaetaan seuraavasti:
60% ulkomaan kohteelle
20% kotimaan kohteelle
10% kirkon diakoniarahastolle
10% seurakunnan valitsemalle kohteelle, keräyksen vuosittaisen teeman mukaiseen avustustyöhön omalla paikkakunnalla.
Viime vuoden tuotto oli lähes 3,5 miljoonaa euroa. Siitä kotimaan kohteen osuus oli 700 000 euroa.
Hankkeessa muun muassa kehitetään tukihenkilötoimintaa ja etsivää työtä, vahvistetaan työntekijöiden osaamista tunnistaa ja tavoittaa ihmiskaupan uhreja, tarjotaan kriisiapua ja matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa.
Tapio Pajunen kertoo, että hankerahat jaetaan suoraan neljälle yhteistyöjärjestölle, jotka omassa toiminnassaan kehittävät yhteystyöhankkeen mukaista toimintaa.
– Nämä neljä järjestöä hakivat yhdessä Yhteisvastuun kumppaneiksi ja ne ovat tehneet yhteystyötä aiemminkin. Niillä on kokemusta ihmiskaupan uhrien auttamisesta sekä toimivat viranomaisverkostot, Pajunen kuvaa.
Yhteistyöprojektissa pyritään uhrien tunnistamisen lisäksi tarjoamaan matalan kynnyksen palveluja sekä ennaltaehkäisevää tukea ”heille, jotka ovat olosuhteiden pakosta vaarassa joutua erilaisen hyväksikäytön kohteeksi.”
Yhteistyökumppanina aktiivinen lobbaaja
Ihmiskauppaa ennaltaehkäistessään kirkko lyöttäytyy yhteen Pro-tukipisteen kanssa. Yhdistys on Suomessa ainoa taho, jolla on riittävät resurssit tarjota matalan kynnyksen tukipalveluja seksityöläisille. Pro-tukipiste toimii Helsingin lisäksi Tampereella ja Turussa.
Mutta Pro-tukipiste ei tyydy vain tarjoamaan asiakkailleen oikeusneuvontaa sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. Järjestö kuvaa toimintaideakseen seksityöläisten edunvalvomisen. Käytännössä Pro-tukipiste valvookin seksityöläisten oikeuksia muun muassa ottamalla kantaa lainsäädäntöön.
Seksiperäinen ihmiskauppa on ihmiskaupan yleisin muoto. Niinpä ihmiskaupan uhreja löytyykin todennäköisimmin bordelleista, thai-hieromoista tai yksityisasunnosta, joissa myydään seksiä. Euroopassa viisi maata; Ruotsi, Norja, Irlanti, Ranska ja Islanti ovat kriminalisoineet seksin ostamisen ihmiskauppaa ennaltaehkäisevänä ja vähentävänä toimena. Myös EU-komissio ajaa seksin oston täyskieltoa kaikissa EU-maissa.
Vuonna 2006 seksin ostamista kriminalisoitiin Suomessa osittain. Lain mukaan seksin ostaminen ihmiskaupan uhrilta tai parituksen alaisuudessa toimivalta henkilöltä on kiellettyä.
Pro-tukipisteen kanta on, että ”seksityötä tekevien asemaa ei paranneta kriminalisoinneilla”. Järjestö näkee, että seksin ostamisen kriminalisointi kokonaan veisi seksikaupan maan alle ja aiheuttaisi seksityöläisille vaaraa.
”Mielipidekysymys”
Pro-tukipiste vastustaa ihmiskauppaa, mutta se ei näe seksityötä ongelmallisena. Toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen on todennut Suomen Kuvalehden haastattelussa, että prostituoituja ei tarvitse pelastaa työltään. Järjestön kotisivuilla kerrotaan, että asiakkaiksi hakeutuu myös henkilöitä, jotka suunnittelevat aloittavansa seksityöläisinä.
Pro-tukipiste ei tyydy vain tarjoamaan asiakkailleen oikeusneuvontaa sekä sosiaali- ja terveyspalveluja. Järjestö kuvaa toimintaideakseen seksityöläisten edunvalvomisen.
Vuodelta 2007 peräisin olevassa Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) asiakirjassa Ihmiskauppa – nykyajan orjuutta. Ihmiskaupan vastustaminen kirkkojen työssä todetaan: ”Ihmisten käyttäminen väkivalloin käyttötavarana tai voiton lähteenä on synti heidän ihmisarvoaan vastaan. Kristillisessä traditiossa tuomitaan sellaiset teot, jotka – – orjuuttavat ihmistä, riistävät hänen persoonansa arvokkuuden tai ostavat, myyvät tai vaihtavat ihmistä kuin tavaraa.”
Seitsenhenkisessä työryhmässä asiakirjaa ovat olleet laatimassa evankelis-luterilaisen kirkon ihmisoikeussihteeri, yhteiskunnallisten kysymysten sihteeri sekä maahanmuuttajatyön sihteeri.
Tapio Pajunen ei näe Yhteisvastuu-keräyksen ja Pro-tukipisteen yhteistyötä ongelmallisena, vaan kuittaa järjestön lobbaustoiminnan mielipidekysymykseksi.
Hän muistuttaa, että Helsingin Diakonissalaitos oli käynnistämässä Pro-tukipistettä 1990-luvulla.
– Olimme tietoisia järjestön kannasta Yhteisvastuu-päätöstä tehdessä. Se on järjestön oma linjaus. Pro-tukipisteen käytännöntyö on arvokasta, heidän tekemäänsä avustustyötä ei tee kukaan muu. Jos heidät olisi jätetty pois, yksi ihmisryhmä olisi jäänyt ilman apua.
Pajusen mukaan puolet ihmiskaupan uhreista on löytynyt järjestön työn kautta.
Yhteisvastuu-kampanja käynnistyy 5. helmikuuta.
Lähteet: Kansallinen ihmiskaupparaportoija, kertomus 2014.
Pro-tukipisteen kotisivut, Yhteisvastuu.fi,
Juttua varten haastateltiin myös Rikosuhripäivystyksen Pia Marttilaa ja Vapauta Uhri ry:n Pia Rendiciä.
Kommentti
Suoraan valtioneuvostolle ja eduskunnalle raportoiva kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa viimeisimmässä kertomuksessaan että ”Yleinen väärinkäsitys prostituutiosta on se, että hyväksikäyttö ja väkivalta olisi poikkeuksellista. Todellisuudessa seuraukset uhreille ovat pitkäkestoisia ja traumaattisia sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tämä olisi hyvä tiedostaa, jos haluamme onnistua ennaltaehkäisemään laajojen ihmiskauppamarkkinoiden syntymisen meille Suomeen.”
Raportti näkee, että ihmiskaupan ennaltaehkäiseminen on todennäköisesti ihmiskaupan vastaisen toiminnan laiminlyödyin osa-alue.
Myös Suomen Ekumeenisen neuvoston asiakirjassa vedotaan kirkkoihin, jotta ne toimisivat ihmiskauppaa vastaan juuri ennaltaehkäisevän työn, uhrien suojelun sekä yhteiskunnallisten rakenteiden, kuten lainsäädännön ja palvelujärjestelmän kehittämisen kautta.” Yhteiskunta, joka polkee näitä oikeuksia tai kieltäytyy tunnustamasta niitä kirjoitetussa lainsäädännössään, kaivaa maata oman moraalisen oikeutuksensa alta. Kirkkojen tehtävä on muistuttaa ihmisarvon loukkaamattomuudesta ja pitää se erillään väärinkäytöksistä ja vääristä vaatimuksista.”
Yhteisvastuuhankkeen nimeksi valittu ”Harmaan eri sävyt” muistuttaa, että ihmiskaupassa tapaukset eivät ole mustavalkoisia. On esimerkiksi vaikea osoittaa, milloin paritus muuttuu ihmiskaupaksi.
Kun Yhteisvastuu-keräyksen tavoitteena on vähentää ihmiskauppaa ja ennaltaehkäistä siihen päätyneiden määrää, tuntuu vähintäänkin kummalliselta, miksi kirkko kanavoi satojen tuhansien eurojen järjestötuen taholle, joka vastustaa seksin ostamisen kriminalisoimista. Niissä maissa, joissa seksin ostaminen on laillistettu, seksibisnes on kasvanut räjähdysmäisesti.
Ihmiskaupan rattaisiin joutuneet tarvitsevat kipeästi kaiken mahdollisen avun. Nyt on ajankohtaista keskustella, miten uhreja autetaan parhaiten ja kuinka uhriutumista ennaltaehkäistään.
MARI TURUNEN
