Daniel Nummela Kansanlähetyspäivillä: ”Etsitään tietä eteenpäin yhdessä, vaikka keskinäiset ratkaisumme paikoin eroaisivat toisistaan”
– Nuorten keskuudessa on herännyt uudenlaista kiinnostusta evankeliumia kohtaan. Työlle perheiden parissa on suurta kysyntää, Daniel Nummela sanoi.
Tilaa verkkolehti tarjoushintaan 1€ ensimmäinen kuukausi.
Kansanlähetyspäivien puheensa toiminnanjohtaja Daniel Nummela avasi korostamalla evankeliumia, kristittyjen kalleinta aarretta. Evankeliumia ei voi ansaita, eikä se vaadi meiltä mitään. Nummela rohkaisikin niitä, jotka kokevat olevansa kaukana Jeesuksesta.
– Tule rohkeasti hänen eteensä tunnusta syntisi ja tee parannus. Evankeliumi on hyvä uutinen sinulle, Jumala tahtoo antaa sinulle Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki sinun syntisi anteeksi.
Yksimielisyys evankeliumin opista ei enää toteudu
Evankeliumia on pidetty kaikkein keskeisimpänä kristillisen yhteyden tuntomerkkinä, Daniel Nummela muistutti. Augsburgin tunnustuksen seitsemännessä artiklassa tämä lausutaan seuraavasti: ”Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.”
Nyt kuitenkin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole ongelmia vain siinä, miten ymmärrämme evankeliumin oppia koskevat uskonkohdat, vaan myös siinä, mitä evankeliumi varsinaisesti koskettaa. Hän viittasi piispa Mari Leppäsen kirjoitukseen Suviseurojen aikaan Facebook-seinällään: ”Opetus, jossa sanotaan, että homoseksuaalisuus on syntiä tai että kyllä saat kuulua vähemmistöön, mutta et saa rakastaa etkä elämäsi aikana toteuttaa rakkauttasi, on väkivaltaista. Kun se vielä perustellaan uskonnolla, kyse on hengellisestä väkivallasta. Sellainen murtaa ihmisen mielen, mutta myös jumalasuhteen.”
– Toisin sanoen, se mitä Jumala omassa sanassaan sanoo synniksi on Mari Leppäsen mukaan hengellistä väkivaltaa. Hänen mukaansa ihmisen yhteys Jumalaan murtuu, jos hän ei saa toteuttaa homoseksuaalista rakkauttaan. Tämä on väärää opetusta, jonka kanssa meillä ei tule olla mitään tekemistä. Mietin, onko se suorastaan jumalanpilkkaa, Nummela painotti.
Muutokset, joista ei ole paluuta
Daniel Nummela totesi myös, että kirkossamme on viime vuosikymmeninä tehty yhä kauemmas Raamatun totuudesta meneviä ratkaisuja. Esimerkiksi uusi avioliittokäsitys on käytännössä ajettu piispojen johdolla läpi, vaikka kirkolliskokous sen virallisesti torjuikin.
Nummela nosti esiin myös kolme vuotta sitten tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan vain 38 % papeista piti Sanan julistusta erittäin tärkeänä työtehtävänään. Vastaava luku oli vielä vuonna 2010 peräti 77 %.
– Raamatun arvovallan heikkeneminen on johtanut kirkossamme sekä virkakäsityksen muutokseen että avioliittokäsityksen muutokseen. Molemmat näistä ovat sellaisia muutoksia, joista ei näytä olevan paluuta.
Uskonpuhdistajat eivät halunneet rikkoa välejään kirkkoon
Nyt jokaisen herätysliikkeen sisällä onkin kasvava joukko ihmisiä, jotka ovat eronneet evankelisluterilaisesta kirkosta.
– He eivät ole eronneet sen tähden, että olisivat luopuneet luterilaisesta tunnustuksesta, Daniel Nummela huomautti.
Hän näkee tässä tilanteessa osalla olevan kiusaus vetää mutkat suoraksi ja toivoa välitöntä uuden kirkon muodostamista. Asia ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen.
– Siinä, missä yksittäisen kristityn on hengellisten isiensä tai äitiensä kanssa keskusteltuaan seurattava omantuntonsa ohjausta, joutuu kokonainen herätysliike ottamaan huomioon laajempia näkökulmia. Kirkon hajoaminen ei voi koskaan olla lähtökohtaisesti tavoitteemme, Nummela sanoi.
Hän viittasi Bo Giertziin ja tämän kirjaan Kristuksen kirkko, jossa muistutetaan kastetun ihmisen olevan jäsen Kristuksen ruumiissa, joten kirkolla on mitä vakavin velvoite elää rikkumattomassa ykseydessä. Tämän ykseyden perusta on Giertzin mukaan kristittyjen yhteys Kristuksen sovittavaan uhriin.
Tämän päivän herätysliikkeiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että oikea tie eteenpäin ei ole siinä, että ryntäämme suin päin perustamaan uuden luterilaisen kirkon.
Giertz nostaa huomiomme keskukseen erityisesti sen tosiasian, että uskonpuhdistajat eivät koskaan halunneet rikkoa välejään vanhaan kirkkoon.
– Näin kuitenkin tapahtui sen tähden, että evankeliumin opissa pysyminen teki siitä lopulta väistämättömän asian.
Nummela totesi, että Giertzin mukaan tämä muistuttaa meitä tärkeällä tavalla siitä, että samalla kun kirkon sisällä olevat väärinkäytökset on poistettava – sillä yhteys Kristuksessa voi toteutua vain yhteisen uskon sisällön eli evankeliumin opin kautta – on kuitenkin itse kirkosta pidettävä kiinni.
– Tämän päivän herätysliikkeiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että oikea tie eteenpäin ei ole siinä, että ryntäämme suin päin perustamaan uuden luterilaisen kirkon, vaan siinä että pidämme rohkeasti kiinni Raamatun opetuksesta ja luterilaisesta tunnustuksesta kaikessa siinä, mitä teemme.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Daniel Nummela tietää joidenkin pohtineen sitä, aikovatko herätysliikkeet suurista sanoistaan huolimatta kuitenkin hiljaa sopeutua tilanteeseen, jossa kirkkomme luopuu Raamatusta.
– Jos mietit tällaista, tahdon vakuuttaa sinulle, ettei näin ole. Kerroimme herätysliikejohtajien Lauri Vartiaisen ja Tom Säilän kanssa arkkipiispalle huhtikuussa, että toimintamme rajoittamisen aika on ohitse.
Nummela kertoi, että yksi herätysliikkeille edelleen myönteinen piispa kysyi häneltä, mitä kirkko menettää, jos se menettää 40 000 herätysliikkeiden ystävää. Kirkkohan menettää muutenkin noin 50 000 jäsentä joka vuosi.
– Meidän ei tule ajatella olevamme kirkolle sen tärkeämpiä kuin oikeasti olemme. Nykyisten piispojen mielestä kirkolla on varaa menettää kaikki muut herätysliikkeet paitsi vanhoillislestadiolaisuus.
Vetoomuksia herätysliikeväelle
Evankeliumi menee kuitenkin jatkuvasti eteenpäin. Nuorten keskuudessa on herännyt uudenlaista kiinnostusta evankeliumia kohtaan. Työlle perheiden parissa on suurta kysyntää. Jotkut puhuvat jopa herätyksestä, Daniel Nummela iloitsi.
Kansanlähetyksen työssä evankeliumi on tuottanut hyvää hedelmää sekä kotimaassa että ulkomailla. Liikkeen yksityinen kannatus on kasvanut. Myös moni seurakunta yhä tukee liikettä, mistä Nummela on kiitollinen.
Mutta nyt vaikeutuvassa tilanteessa on erityisen tärkeää, että liikkeen lähetystyössä nojataan yhä vahvemmin yksityisen kannatuksen varaan.
– Jokaisen meidän taloudellista panostamme tarvitaan. Kenelläkään ei ole varaa jäädä sivuun.
Nummela esitti vielä kaksi vetoomusta: meidän on tänä päivänä rukoiltava enemmän kuin koskaan aiemmin keskinäistä rakkautta.
– Tuetaan toisiamme tässä tilanteessa ja etsitään tietä eteenpäin yhdessä, vaikka keskinäiset ratkaisumme paikoin eroaisivat toisistaan.
Vanhempien kristittyjen on nyt tärkeää tukea nuorempia sukupolvia.
– Meidän on ennen kaikkea pidettävä huolta siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on maassamme kotipaikka, jossa he voivat kasvaa terveessä raamatullisessa uskossa Jumalan lapsina.
Piditkö artikkelista? Tilaa verkkolehti tarjoushintaan 1€ ensimmäinen kuukausi.
Saatat pitää myös:
