Vuosia valmisteltu rakenneuudistus äänestettiin nurin

Seurakuntien rakenneuudistus, uudet virret ja avioliitto puhuttivat ­kirkolliskokouksessa viime viikolla. Raikkaan hengellisen tuulahduksen toi Viron kirkon arkkipiispa Urmas Viilma avajaispuheessa. Hän rohkaisi kirkkoa pitämään kiinni kirkon tehtävästä julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja, vaikka maailma haastaisi mukautumaan sen toiveiden mukaan.  Jo vuonna 2008 aloitettu valmistelu seurakuntien rakennemuutoksesta tyssäsi täpärään äänestykseen kirkolliskokouksessa. Esitys sai taakseen 78 ääntä...

kirkolliskokous_jani-laukkanen
Kirkolliskokous oli koolla Turussa 5.–8. toukokuuta. Pitkät keskustelut käytiin seurakuntien rakenneuudistuksesta ja edustaja-aloitteesta koskien uutta avioliittolakia. Kuva: Jani Laukkanen

Seurakuntien rakenneuudistus, uudet virret ja avioliitto puhuttivat ­kirkolliskokouksessa viime viikolla. Raikkaan hengellisen tuulahduksen toi Viron kirkon arkkipiispa Urmas Viilma avajaispuheessa. Hän rohkaisi kirkkoa pitämään kiinni kirkon tehtävästä julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja, vaikka maailma haastaisi mukautumaan sen toiveiden mukaan. 

Jo vuonna 2008 aloitettu valmistelu seurakuntien rakennemuutoksesta tyssäsi täpärään äänestykseen kirkolliskokouksessa. Esitys sai taakseen 78 ääntä ja sitä vastusti 31, eikä näin tullut hyväksytyksi. Koska kyseessä oli lainsäädäntöön liittyvä muutos, läpimenoon olisi tarvittu kolme neljäsosan määräenemmistön tuki.

Uudistuksen mukaan kaikki seurakunnat olisivat kuuluneet seurakuntayhtymiin. Vain kirkkoherran virka olisi seurakunnassa pakollinen ja diakonian ja kanttorin viran pakollisuudesta olisi luovuttu. Myös neuvoston puheenjohtajuutta ehdotettiin maallikolle nykyisen kirkkoherran sijaan.

Niilo Räsänen oli valmis puoltamaan esitettyä muutospakettia, vaikka yksityiskohdissa olisi ollut vielä viilaamista.

– Eniten hiersi seurakuntien pakko liittyä seurakuntayhtymään. Liitokset olisi aina parasta synnyttää vapaaehtoisuuteen perustuen. Nykyisen lain voimassa ollessa seurakuntien olisi hyvä nyt vapaaehtoisesti etsiä hallinnollisia ja toiminnallisia ratkaisuja, joilla saadaan tarvittavat säästöt, Niilo Räsänen sanoi Uudelle Tielle.

Myös Marjaana Perttula äänesti rakennemuutoksen puolesta, koska katsoi, että siten pientenkin seurakuntien talous ja toiminnallinen itsenäisyys olisi turvattu.

puhalainen_vuokko-vanska
Erkki Puhalainen Jyväskylästä ei kannata pakkoliitoksia seurakuntatasolla. Kuva: Vuokko Vänskä

Erkki Puhalainen piti lakivaliokunnan esitystä osittain hyvänä, mutta äänesti sen hylkäämistä.

Hänestä perustavin ongelma on vaatimus jokaisen seurakunnan kuulumisesta seurakuntayhtymään. Hän myös sanoi, että seurakunta tarvitsee kirkkoherran lisäksi sekä diakonin että kanttorin virat. Seurakuntaneuvoston puheenjohtajuutta ei tule Puhalaisen mielestä siirtää kirkkoherralta maallikolle.

– Sillä viedään kirkkoherralta välineitä ja mahdollisuutta hoitaa hänelle kuuluvaa kokonaisvastuuta seurakunnan hengellisestä johtamisesta, Puhalainen totesi puheenvuorossaan.

Virsiä eri musiikkityyleillä

Virsikirjaan ollaan tekemässä lisävihko, joka olisi tarkoitus saada käyttöön vuoden 2016 adventtina. Suomenkielisiä virsiä ehdotetaan lisättäväksi 80 ja ruotsinkielisiä 150. Lisävihkoa perustellaan kirkon tarpeella saada virsiä, joissa on kielellisesti ja tyylillisesti uusia ilmaisuja ja jotka aiheiltaan heijastavat omaa aikaamme. Musiikillisesti virret edustavat eri tyylilajeja. Taustaksi todetaan, että ”luterilainen musiikin teologia ei tee periaatteellista eroa maallisen ja hengellisen musiikin välillä. Siten eri musiikkityylit voivat tasaveroisesti välittää Jumalan sanaa.”

Moni kokousedustaja kiitteli työryhmän tulosta, mutta kritiikkiäkin tuli. Piispa Seppo Häkkisen mukaan virsikirjan tehtävä ei ole edistää teologista ja opillista sekavuutta. Virsien sanomaa pidettiin paikoin kevyenä ja epämääräisenä. Esimerkkinä virsi 915, En tiedä miksi kirkonpenkkiin näin.

– Ei kirkon sanomaksi riitä viesti siitä, että jokin epämääräinen koskettaa sydäntä, kun istutaan hiljaa kirkossa. Hyvä on välillä olla joskus hiljaakin, mutta eihän kirkon sanoma ole se, että etsitään itseä hiljaisuudessa, vaan kertoa, että Jumala löytyy Golgatan ristiltä, edustaja Janne Kaisanlahti sanoi.

Leif Nummela näki virsien teksteissä trendin kevyeen suuntaan, mitä tulee kristillisen uskon sisällön esiin tuomiseen.

– Ne sisältävät enemmän kyselyä ja etsintää kuin rohkaisevaa ja lohduttavaa raamatullista sanomaa. Nyt on ­rohkean uskon tunnustamisen, ei uskonkysymysten hämärtämisen ja epämääräisyyden aika, Nummela sanoi.

Ilmari Ylä-Autio olisi halunnut Satumaa-tangon virsikirjaan, koska se on suosittu kansan parissa.

Asian käsittelystä jäävättiin kokonaan lisävihkoon lauluja tehneet, muun muassa Jaakko Löytty, Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen.

Positiivisen uskonnonvapauden toteuttaja

rasanen_kirkolliskokous_vuokko-vanska
Kataisen/Stubbin hallituksen sisäministeri Päivi Räsänen oli koko hallituskauden valtiovallan edustajana kirkolliskokouksessa. Häntä kiiteltiin hyvästä yhteistyöstä, joskin joidenkin mielestä Räsänen on ilmaissut liikaa omaa vakaumustaan. Kahvijonossa kättelyvuorossa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Vuokko Vänskä

Toimitusministerinä kirkolliskokouksessa vieraillut Päivi Räsänen kiitti hyvästä yhteistyöstä valtiovallan ja kirkon välillä. Myös esitellessään kirkon vuosikertomusta kansliapäällikkö Jukka Keskitalo mainitsi yhteistyön kirkon ja valtion välillä sujuneen erityisen hyvin. Yhteistyön saavutuksista ministeri Räsänen mainitsi lainsäädännön muutoksen yhteisövero-osuuden korvaamiseksi valtionavustuksella.

Tuttuun tapaansa Räsänen painotti puheessaan positiivisen uskonnonvapauden merkitystä. Hän mainitsi vuoden alussa voimaantulleen yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksen, joka takaa myös yhdistyspohjalta toimiville uskonnollisille yhdistyksille yhdenvertaisen uskonnonvapauden.

– Kirkon sisällä vaikuttavat herätysliikkeet ja yhteisöt edustavat suomalaista kristillistä kansalaisyhteiskuntaa. Lakimuutos parantaa myös näiden järjestöjen uskonnonvapautta sekä kirkon sisällä että yhteiskunnassa, Räsänen sanoi.

Räsänen otti kantaa edustaja-aloitteeseen, jossa ehdotetaan arviointiprosessin käynnistämistä avioliittolain muuttamisen vaikutuksista kirkkoon ja kirkon vihkimiskäytäntöihin.

Hän totesi avioliittoinstituution olevan hengellisen ja maallisen vallan leikkauspisteessä.

Räsänen totesi, että Pohjoismaissa yhteiskunnan avioliittolainsäädäntö ja kirkon avioliittokäsitys ovat kulkeneet käsi kädessä vuosisatoja. Sukupuolineutraalin avioliiton toteutuessa hänestä on vaikeaa, kun tämä yhteys katkeaa.

– Kirkko kuitenkin säilyttää vapautensa varjella aarteitaan, vaikka yhteiskunta niistä luopuisikin. Avioliittolain muutos on konkreettinen esimerkki siitä, että emme enää elä kristillisessä yhtenäiskulttuurissa.

Räsäsen mukaan avioliittolain muutos tulee haastamaan kirkon eri tavalla kuin mikään aiempi yhteiskunnallinen muutos. Siitä selvitäkseen kirkon tulee vahvistaa identiteettiään itsenäisenä kristillisenä yhteisönä.

– Kirkon sisällä tarvitaan rohkeutta säilyttää linjansa avioliitosta yhden naisen ja yhden miehen liittona, kun paine näistä luopumiseen kasvaa. Eduskunta tai lainsäädäntö ei suoranaisesti tätä painetta aiheuta, mutta eduskunnan päätöstä tullaan käyttämään kirkkoa ja sen yhtenäisyyttä vastaan, Räsänen sanoi.

Perjantaina keskusteltiin kyseisestä edustaja-aloitteesta, jonka on allekirjoittanut 16 edustajaa. Aloitetta käsitellään seuraavaksi marraskuussa 2015.

Kirkolliskokouksessa vierailleen Viron arkkipiispa Urmas Viilman haastattelu on täällä.