Voiko sanoilla tavoittaa TOTUUTTA?

Kristitty intialainen filosofi Vishal Mangalwadi osoittaa maailmankuvien vaikutuksen ajatteluun. Vishal Mangalwadin mukaan lännen mullistaja oli räjähdysmäisesti 1500-luvulla ympäri Eurooppaa levinnyt raamattuherätys. Kirjapainojen suoltamat erikieliset Raamatut toivat teokset laajasti saataville. Mangalwadi viittaa historioitsijoihin, joiden mukaan myöhäisellä keskiajalla Raamattu muovasi erityisen uskonnollisen persoonan, skolastikon. Hänen mukaansa skolastikot käyttivät logiikkaa jumaluuden tutkimisen välineenä: ”Mikään aiempi kulttuuri ei ollut…

Kristitty intialainen filosofi Vishal Mangalwadi osoittaa maailmankuvien vaikutuksen ajatteluun.

Vishal Mangalwadin mukaan lännen mullistaja oli räjähdysmäisesti 1500-luvulla ympäri Eurooppaa levinnyt raamattuherätys. Kirjapainojen suoltamat erikieliset Raamatut toivat teokset laajasti saataville. Mangalwadi viittaa historioitsijoihin, joiden mukaan myöhäisellä keskiajalla Raamattu muovasi erityisen uskonnollisen persoonan, skolastikon. Hänen mukaansa skolastikot käyttivät logiikkaa jumaluuden tutkimisen välineenä:

”Mikään aiempi kulttuuri ei ollut onnistunut luomaan rationaalista ihmistä, jolla olisi intellektuaalinen kyky luoda perustukset kansallisvaltioille, parlamentille, demokratialle, kaupalle, pankkilaitokselle, korkeakoulutukselle sekä eri kirjallisuudenlajeille.” Tällainen kehitys oli mahdollista lännessä, sillä sitä oli edeltänyt prosessi, jolla lännestä tuli ajatteleva sivilisaatio.

Usein lännen kehityksen selittäjäksi marssitetaan kirjapainotaito, mutta jos niin olisi, Kiinassa olisi pitänyt syntyä vastaava mullistus jo 800-luvulla, sillä jo tuolloin Kiinassa kirjapainotaito oli niin yleinen luostareissa, että kirjoille oli kehitetty kirjahyllyjä. 1100-luvulla buddhalainen munkki Yeh Meng-te kiersi itä-Kiinan luostareissa. Hänen kuvasi, kuinka ”kuudessa tai seitsemässä temppelissä kymmenestä voi kuulla kirjahyllyjen pyörien äänen päivin ja öin.” Munkit meditoivat temppelien pyörivien kirjahyllyjen ääntä, mutta he eivät olleet niinkään kiinnostuneita lukemaan ja opiskelemaan pyhien kirjojen sisältämää viisautta, sillä he eivät uskoneet sanoihin, Mangalwadi selittää.

”Kristillisessä uskossa sen sijaan rukous on järjellistä keskustelua Jumalan kanssa. Kommunikoiva Jumala on mahdollinen ajatus, jos Luoja on persoona. Tämä on kaukana buddhalaisesta perinteestä, jossa Buddha kielsi olevansa itse Jumala. Tämän vuoksi hänen seuraajansa kehittivät lukuisia henkisiä rituaaleja, jotka sisälsivät järjettömiä, mekaanisia ”rukouksia”, joissa rukouksia kirjoitettiin lippuihin tuulen heilutettaviksi ja kirjoitettuja rukouksia pakattiin pyöritettäviin sylintereihin”, Mangalwadi selittää.

Lähde: Vishal Mangalwadi: The Book That Made Your World