Juuri virkaan asetettu presidentti on kohdannut ennennäkemätöntä vastustusta. Kaksi teologia kertoo omat näkemyksensä – toinen puolesta, toinen vastaan.

Median kautta välittyvä kuva presidentti Donald Trumpista ei ole kaunis. Trump näyttäytyy ylpeänä valehtelijana, pikkumaisena liioittelijana ja sol­vauksia suoltavana sovinistina ja rasistina.

Siksi marraskuussa Radio Dein kuuntelijat höristivät korviaan, kun Lähetyssäätiö Patmoksen tutkimusjohtaja, dosentti Juha Ahvio sanoi Viikon debatti -ohjelmassa ”iloitsevansa” Yhdysvaltain presidentinvaa­lien tuloksesta.

Ahvion kommentteja ihmetteli myös Uusi Tie -lehden entinen päätoimittaja, rovasti Seppo Väisänen. Hänen on vaikea ymmärtää, miten Ahvion kaltainen herätyskristitty voi pitää Trumpia hyvänä presidenttinä.

Väisäsen mielestä Trumpin sanat ja teot ovat räikeässä ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa.

– Trumpin käytöksessä korostuvat ego ja oikeassa olemisen tarve. Kaikki muut ovat hänen mielestään väärässä, puhuivatpa tosiasiat mitä tahansa, Väisänen toteaa.

Nyt ei valittu piispaa tai pastoria, vaan presidenttiä. Hänen henkilökohtaisella hurskaudellaan ei ole merkitystä. Politiikan sisältö ratkaisee.

Trumpilla on myös paha tapa osoittaa syyttävällä sormella kaikkia, jotka suhtautuvat häneen kriittisesti. Pian valansa vannomisen jälkeen tuore presidentti syytti mediaa siitä, että se oli vääristellyt hänen virkaanastujaistilaisuutensa väkimäärää todellista pienemmäksi.

Vaaleja edeltäneissä väittelyissä Trump keskeytti Hillary Clintonin puheen monta kertaa kutsumalla tätä valehtelijaksi päin naamaa.

– Trumpin esiintyminen toi mieleeni Ilmestyskirjan kohdan, jossa Saatanaa kutsutaan ”veljiemme syyttäjäksi”. Kenen seuraaja Trump siis on? Väisänen sanoo.

”Moraalinen paheksunta on turhaa”

Juha Ahvion mielestä median maalaama kuva Trumpista ei vastaa todellisuutta. Presidentin pöyristyttävän kuuloisia kommentteja on irrotettu alkuperäisestä yhteydestään. Naisia halventavia ”pukukoppipuheita” – jollaisia Ahvio arvelee monien miespolitiikkojen joskus lipsauttelevan ”kaljalasin äärellä” – on kaivettu esille tarkoitushakuisesti.

– Kommentit ovat kymmeniä vuosia vanhoja, ja sitä paitsi Trump on pyytänyt niitä anteeksi, Ahvio huomauttaa.

Ahvio ei kiellä, etteikö Trumpin henkilöhistoriassa ja luonteessa olisi syviäkin vikoja. Se on kuitenkin hänen mielestään täysin epäoleellista.

– Nyt ei valittu piispaa tai pastoria, vaan presidenttiä. Hänen henkilökohtaisella hurskaudellaan ei ole merkitystä. Politiikan sisältö ratkaisee.

Toisin sanoen Ahvion mielestä presidentin valinnassa tämän poliittinen agenda painaa vaakakupissa reilusti enemmän kuin luonteen hyveet tai paheet. Trumpin presidenttiyden vaikutusta arvioidessa ei auta moraalinen paheksunta. Sen tilalle tarvitaan ”inhorealistinen laskuri”: arvioidaan todelliset käytännön seuraukset, joita presidentin ajamalla politiikalla on maan kansalle.

– Asioiden mittasuhteet pitää huomioida. Isoissa poliittisissa kysymyksissä ollaan nyt menossa oikeaan suuntaan. Clintonin valinta olisi ollut paljon isompi tuho.

Ahvio myös muistuttaa, että luterilaisesta näkökulmasta kyse on maallisen regimentin asioista. Kuten Lutherkin sanoi, viisas ja jumalaton hallitsija on parempi kuin hurskas ja tyhmä.

Väisäsen mielestä Trump tosin on sekä tyhmä että jumalaton. Hän ei niele väitettä, ettei presidentin persoona vaikuttaisi oleellisesti tämän kykyyn johtaa kansakuntaa. Vaikka jokainen presidentti on jakanut kansan mielipiteet, rovasti ei muista toista vaalivoittajaa, joka olisi saanut yhdysvaltalaiset yhtä rajusti toisiaan vastaan.

– Presidentin tehtävä olisi saada kansa yhteen. Omalla käytöksellään Trump kuitenkin jakaa sitä vain entistä enemmän.

Väisänen arvelee, että oman oikeassa­olemisen korostaminen on omiaan myös rikkomaan ulkopoliittisia suhteita.

– Trump on jo sanonut, että ellei Meksiko maksa sen ja USA:n välille rakennettavaa muuria, Meksikon presidentin on turha tulla vierailulle. Trumpin käytös syö myös USA:n ja Euroopan välille rakennettuja yhteyksiä, kun hän purkaa vapaakauppasopimuksia ja muuta sellaista.

”On kristillistä uskoa rajoihin”

Ahvio sen sijaan pitää oikeana ja hyvänä Trumpin ”Amerikka ensin” -linjaa, jota tämä korosti virkaanastujaispuheessaan. Linjan taustalla on Ahvion mukaan vanha oikeistolainen poliittinen ideologia, jonka nimi on paleokonservatismi.

Paleokonservatiivit vastustavat muun muassa liian vahvaa kytkeytymistä ylikansallisiin poliittisiin elimiin sekä Yhdysvaltain roolia maailmanpoliisina.

 Löytyykö häneltä mitään ­sympatiaa todella kurjissa oloissa eläviä ihmisiä kohtaan? Mitä Trump aikoo tehdä köyhien, sorrettujen ja vainottujen ihmisten puolesta niin USA:ssa kuin muualla maailmassa?

– Presidentin tulee ajaa ensisijaisesti oman maansa intressejä, ei muun maail­man. Ei tarvitse lähettää omia poikia kaatumaan kaikkien maailman asioiden puolesta, Ahvio kuvailee Trumpin linjaa viitaten Lähi-idässä käytyihin sotiin.

Paleokonservatiivinen politiikka on Ahvion mielestä selkeän kristillistä. Se perustuu reformaation periaatteisiin: protestantit ovat aina nähneet itsenäisen ja suvereenin kansallisvaltion osana Jumalan hyvää luomisjärjestystä.

– On kristillistä uskoa rajoihin ja kansallisvaltion oikeutukseen. Ehdokas, joka ajaa tällaisia perinteisiä rakenteita, on hyvä ehdokas.

– Sen sijaan Clinton olisi Barack Obaman tavoin ajanut antikristillisiä pyrkimyksiä, kuten avointen rajojen politiikkaa. Avoimet rajat johtaisivat maan tuhoutumiseen.

Ajatus, että Amerikan ovien tulee avoinna kaikille, on Ahvion mukaan ”mieletön”. Eihän Aasiasta tai Afrikasta kukaan ajattele näin. Siksi myös Trumpin tiukka maahanmuuttopolitiikkaa ja laittomien siirtolaisten karkottaminen saa Ahvion tuen.

Ahvion mielestä kansallisvaltion itsemäärämisoikeutta korostavan ajattelutavan luulisi olevan luterilaisessa Suomessa ”maailman yksinkertaisin asia”, vaikka vanhasta ”koti, uskonto ja isänmaa” -linjasta on jo etäännyttykin.

Väisänen yhtyy ajatukseen kansallisvaltion roolista Jumalan luomisjärjestyksessä. Hän myös katsoo, että lyhyellä aikavälillä Trumpin ”Amerikka ensin” -linja voi olla viisasta ainakin amerikkalaisten kannalta.

Väisäsen mielestä on kuitenkin ongelmallista, että maailman kurjuus ja hätä ei presidenttiä näytä hetkauttavan.

– Kun esimerkiksi kolmannessa vaaliväittelyssä Hillary Clinton nosti esiin Aleppossa kärsivät ihmiset, Trump huitaisi koko asian syrjään tokaisemalla, että Aleppo on jo menetetty.

– Löytyykö häneltä mitään ­sympatiaa todella kurjissa oloissa eläviä ihmisiä kohtaan? Mitä Trump aikoo tehdä köyhien, sorrettujen ja vainottujen ihmisten puolesta niin USA:ssa kuin muualla maailmassa? Väisänen kysyy.

”Kytkökset harhaoppisiin julistajiin epäolennaisia”

Väisänen näkee huolestuttavaksi seikaksi senkin, että presidentin virkaanastujaisissa esiintyivät televisioevankelistat Wayne Jackson ja Paula White, joita pidetään menestysteologian julistajina.

Jälkimmäisen Trump on myös valinnut hengelliseksi neuvonantajakseen.

– White tuskin ohjaa Trumpin ajattelua terveeseen suuntaan, vaan entistä enemmän egoistiseen, ”minä ja Amerikka” -ajatteluun, Väisänen arvioi.

White ja muutama muu on vakuuttanut Trumpin olevan elävässä uskossa. Trumpin perheen elämäkerran kirjoittaneen Gwenda Blairin mukaan presidentin käsitykseen kristinuskosta on kuitenkin vaikuttanut oleellisesti ”positiivisen ajattelun voimaa” saarnanneen Norman Vincent Pealen julistus.

– Pealen mukaan Jumalan siunaus tarkoittaa ajallista menestystä ja vaurautta. Trump itse on sanonut kuunnelleensa hänen saarnojaan vuosikymmeniä. Siksi ”uskosta on tullut hänelle täydellinen alibi ahneudelle”, kuten The Guardian -lehti hiljattain otsikoi.

Myös Ahvion arvio Whitestä, Jacksonista ja Pealesta on kielteinen. Toisaalta kytkökset harhaoppisiin julistajiin eivät tee hänen mielestään Trumpista huonoa presidenttiä.

– Edellisissä vaaleissa kannatin Mitt Romneytä, joka oli mormoni, Ahvio sanoo.

Hän myös huomauttaa, että Trump on etsinyt neuvoja muiltakin evankelisilta vaikuttajilta.

Ennen kaikkea Ahvio kuitenkin peräänkuuluttaa sitä, että kaikkia poliitikkoja arvioitaisiin samoilla kriteereillä.

– Esimerkiksi Obama kuului kaksikymmentä vuotta seurakuntaan, jonka pastori Jeremiah Wrightin saarnat sisälsivät Yhdysvaltojen herjausta, antisemitismiä ja muuta vihapuhetta.

– Silti Obamaa pidetään kilttinä evankelikaalina, suorastaan Jeesuksesta seuraavana.

Piditkö lukemastasi? Lisää mielenkiintoisia ja ajankohtaisia juttuja saat tilaamalla Uusi Tie -lehden alla olevasta linkistä!