Viittä pappia uhkaa pappisviran menetys

Turun arkkihiippakuntaan kuuluvat papit ovat saaneet tuomiokapitulilta kirjeen, jonka mukaan on perusteltu syy epäillä heidän toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia.

”Tuomiokapitulin on harkittava, että se määrää pastori Markku Sumialan menettämään pappisvirkansa, koska on perusteltu syy epäillä Sumialan toimineen vastoin pappisviran velvollisuuksia ja rikkoneen 2.6.1972 antamansa pappisvalan”, Turun tuomiokapituli muotoili Sumialalle lähettämässään kirjeessä.

Perusteena pappisviran menettämiselle kapituli pitää toimintaa Suomen evankelisluterilaisessa lähetyshiippakunnassa, johon kuuluvan Porin Sakkeus-seurakunnan pastorina Sumiala on toiminut usean vuoden ajan.

Sumialan lisäksi samankaltaisen kirjeen ovat saaneet arkkihiippakuntaan kuuluvat papit Sakari Korpinen, Anssi Simojoki, Martti Vaahtoranta ja Miika Nieminen. Tuomiokapituli pyysi papeilta kirjallista vastausta marraskuun 22. päivään mennessä ja on sellaisen heiltä myös saanut. Päätöksen pappisvirasta erottamisesta tuomiokapituli antaa luultavasti ennen joulua.

Nyt jo eläkkeellä oleva pastori Markku ­Sumiala huomauttaa, että häntä ei ole missään kohdassa syytetty väärän opin levittämisestä eikä myöskään pahennusta herättävästä elämästä.

”Sen sijaan syytökset kohdistuvat evankeliumin julistamiseen väärällä foorumilla. Se on väärä kirjeen mukaan sen tähden, että piispat ovat sen kieltäneet. Mutta tunnustuskirjat toteavat, että missä piispat estävät evankeliumin julistamista, heitä ei ole kuultava. Näin kirkollinen esivalta on ristiriidassa Herran käskyn kanssa julistaa evankeliumia kaikille luoduille”, Sumiala sanoo vastauksessaan kapitulille.

”Kirkko ei ole enää sama”

Lähetyshiippakunta perustettiin maaliskuussa 2013. Ev.-lut. kirkon piispat päättivät pian, että hiippakunta ei liity kirkon rakenteeseen ja että sen piirissä toimiminen on vastoin pappislupausta. Taustalla on muun muassa kiista naispappeudesta. Lähetyshiippakunta pyrkii rakentamaan vanhan virkakannan mukaisia seurakuntia ev.-lut. kirkon sisälle. Naispappeuden vastustaminen ei kirkon mukaan ole harhaoppi, mutta käytännössä jumalanpalvelusyhteistyöstä kieltäytymistä naispapin kanssa piispat eivät ole hyväksyneet.

Markku Sumiala sanoo toisaalta ymmärtävänsä, että lähetyshiippakunnan yhteydessä toimimisella on kirkossa seuraamuksensa, ”mutta sen hinnan mielelläni maksan”.

– Papinviran voi tuomiokapituli ottaa pois Suomen ev.-lut. kirkossa, mutta sitä pappisvirkaa, jonka Kristus on antanut, ei tuomiokapituli voi viedä, Sumiala kommentoi Uudelle Tielle.

– Kirkko tänä päivänä ei enää ole se sama, johon minut aikanaan kastettiin. Eikä se myöskään ole sama, jolle pappislupaukseni annoin. Se ei itse ole pysynyt kirkkolain tunnustuspykälässä kiinni, vaan on vastoin apostolien opetusta avannut pappisviran naisille, ryhtynyt rukoilemaan homoparien puolesta ja alkanut estää evankeliumin julistamista, Sumiala näkee.

Turun arkkihiippakunnan lakimiesasessori Matti Mäkinen kieltäytyi kommentoimasta keskeneräistä asiaa Uudelle Tielle.

Kommentti: Tuomiot eri kriteerein

Pappisvirasta erottaminen Suomen ev.-lut. kirkossa on melko harvinaista. Lähetyshiippakunnan piirissä toimivia pappeja kohtaan on sen sijaan kohdistettu viime aikoina ahkerasti kurinpitotoimenpiteitä.

Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola menetti pappisvirkansa elokuussa. Pohjola kuului Oulun hiippakunnan papistoon. ­Aiemmin pappisoikeutensa olivat menettäneet Lähetyshiippakunnan piispat Matti Väisänen ja Risto Soramies. Lisäksi neljä ev.-lut. kirkon pastoria sai toukokuussa Oulun tuomiokapitulilta varoituksen toimitettuaan papillisia tehtäviä lähetyshiippakunnassa.

Kirkko arvioi sen konservatiivisiipeä huomattavasti ankarammilla kriteereillä kuin liberaalia laitaa. Käytännössä kirkko sallii räikeitä poikkeamisia Raamatun ja tunnustuskirjojen opista, mutta vaatii täydellistä kuuliaisuutta kirkkojärjestykselle. Papit ovat saaneet hyvin vapaasti opettaa kirkon opin vastaisesti esimerkiksi avioliittokysymyksessä. Kurinpitotoimia ei ole myöskään kohdistettu papeille, jotka ovat kieltäneet helvetin olemassaolon, Kristuksen neitseestäsyntymisen tai sovitustyön.