Viha voi rajoittaa toisten oikeutta ilmaista mielipiteensä

Viha ja kiivastus tai kiukkuisuus luetellaan Uuden testamentin syntiluetteloissa. Toisaalta siellä todetaan myös: ”vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.” (Ef. 4:26–27) Vihamieliseen, uhkailevaan ja halveksivaan palautteeseen pitäisi kristityllä olla nolla­toleranssi. Meidän on käsketty kunnioittaa ihmisiä ja puhutella heitä ystävällisesti. Nykyisessä keskustelussa näyttää kuitenkin siltä, että toisinaan asiallinenkin kritiikki tai kristillisen opin esittäminen luetaan vihapuheeksi. Sellainen asenne vääristää keskustelua. Eri mieltä oleminen, kriittisten ­näkökulmien esittäminen tai tietyn elämäntyylin kritisoiminen ei vielä sinänsä ole vihaamista.

Myöskään puhumisen synnistä, Jumalan tuomiosta tai meidän kaikkien tarpeesta kääntyä ja uskoa Jeesukseen ei tarvitse nousta vihamielisyydestä. Vihapuhe on jotakin aivan muuta kuin mainitut asiat. Vihapuhe kumpuaa vihamielisyydestä, halveksunnasta ja halusta loukata toista ihmistä. Tällaista asennetta ovat varmasti kaikki julkisessa tehtävässä olevat joskus kohdanneet, niin myös allekirjoittanut. Me sanoudumme siitä kristittyinä jyrkästi irti.

Ketkä vihapuhetta harjoittavat? Monesti kyseessä ovat ilmeisen tasapainottomat henkilöt. Mutta toisinaan vihamielisyyttä kohtaa yllättäviltä tahoilta. Tämän viikon Uudessa Tiessä kerrotaan rauhanomaisesta marssista vielä syntymättömien lasten ja vammaisten elämän puolesta, joka järjestettiin Saksassa. Mukana oli monimuotoinen joukko sekä kantaväestöä että maahanmuuttajia, nuoria, vanhoja, lapsiperheitä lastenvaunuineen ja vammaisia pyörätuoleineen. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden liitto puolestaan oli järjestänyt 10 000 ihmisen vastamielenosoituksen. Elämän puolesta -marssiin osallistunut suomalaisnainen kertoo, kuinka ”pilkkahuudot, vihellykset, buuaukset ja kansainväliset sormimerkit toivottivat meidät ’tervetulleeksi’ jokaisessa kadun kulmassa.” Poliisi joutui pidättämään kaksitoista vastamielenosoittajaa uhkaavan ja aggressiivisen käyttäytymisen takia.

Vihapuhe kumpuaa vihamielisyydestä, halveksunnasta ja halusta loukata toista ihmistä. Me sanoudumme siitä kristittyinä jyrkästi irti.

Miksi jotkut ihmiset vihaavat toisten oikeutta ilmaista mielipidettään? Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden liitto vaatii täyttä raskauden keskeyttämisoikeutta. Silloin toisen (aikuisen) seksuaalinen vapaus ei jätä toiselle (vielä syntymättömälle lapselle) edes tilaa elää. Onko oikein, että oman seksuaalisen vapauden nimissä vaaditaan ehdotonta oikeutta tappaa syntymättömiä pikkulapsia? Itsemääräämisoi­keus ei saa rajoittaa toisten perustavia oikeuksia. Entä onko sivistynyttä käytöstä suhtautua aggressiivisesti lastenvaunuja työntäviä ja pyörätuolissa istuvia kohtaan? Tällaiseen käytökseen inspiroivaa maailmankatsomusta täytyy voida kritisoida ilman, että syytetään vihapuheesta.

Länsimailla on edessään valinta täysin vastakkaisia maailmankatsomuksia ja arvomaailmoja edustavien tahojen näkemysten välillä. Esimerkiksi Elämän puolesta -marssin edustajien ja Seksuaa­lisen itsemääräämisoikeuden liiton edustajien näkemysten välillä.