”Viha oli voima, joka piti minua liikkeessä”

Miksi joistain pojista tulee vihaisia nuoria miehiä? Miksi he radikalisoituvat – vihaavat maahanmuuttajia, naisia, itseään ja näkevät juutalaiset pettureina ja salaliittojen kutojina? Miksi netin keskustelufoorumeilla käydään ylikuumentuneita keskusteluja? Kysyimme kahdelta ex-ääri­oikeistolaiselta.

Johannes Ahtola, 23, kiinnostui äärioikeistolaisuudesta reilut kaksi vuotta sitten. Hän surffasi nettifoorumeilla, joissa puhutaan totuuksista, joita muut eivät näe. Ahtola tutki muun muassa väitteitä, joiden mukaan pankkijärjestelmät perustuvat huijaukseen ja rikas juutalainen eliitti pyörittää maailmaa. Hän perehtyi myöskin väitteisiin, joiden mukaan holokaustia ei tapahtunut.

– Viha oli voima, joka piti minua liikkeessä. Se oli aluksi äärimmäisen voimaannuttava asia, mutta siihen jäin koukkuun ja mieli vaati sitä enemmän ja enemmän toimiakseen, Johannes sanoittaa.

Yöt kuluivat nettifoorumeilla, joissa puhuttiin muun muassa siitä, miten globaali eliitti väärinkäyttää ihmisiä pelinappuloinaan. Keskusteluissa vaahdottiin myös sillä, miten länsimaalaista kulttuuria ajetaan alas maahanmuutolla islamistisista maista. Samaan aikaan länsimainen arvomaailma sanottiin liberalisoituvan ja rappeutuvan.

– Lopulta vietin pitkiä aikoja kotona, koska ei ollut voimia käydä koulussa tai ihmisten ilmoilla, nuori mies kertoo.

Tuohon aikaan Ahtola opiskeli ammattikorkeakoulussa insinööriksi ja levitti opiskelutovereilleen antisemitismin ”ilosanomaa”. Hän ihaili militaristista pukeutumista sekä väkeviä johtajia, kuten Pinochetiä ja Hitleriä. Ahtola piti luonnontiedettä vastauksena kaikkeen. Humanistit olivat hänestä ali-ihmisiä.

Tarjolla synkän maailmankuvan ainekset

Internetin keskustelufoorumit toimivat myös rehevänä kasvualustana miso­gynialle eli naisvihalle. Tätä taustaa vasten oman seksuaalisuuden herääminen ja hyvin ristiriitainen kuva sen toteuttamisen tavoista aiheutti ahdistusta nuorelle miehelle.

– Seurasin lankoja eli keskusteluketjuja, joissa puhuttiin naisista huorina. Pettävistä naisista jaettiin tarinoita, mutta jos mies petti, se ei ollut niin tuomittavaa. Osa keskustelijoista oli äärimmäisen vihaisia ja katkeria naisille siitä, etteivät he olleet saaneet heiltä seksiä, osa taas oli luovuttanut sen suhteen, Johannes Ahtola avautuu.

Taustalla vaikutti erityisesti median luoma kuva, jonka mukaan tyttöystävä on oltava ja tosimies saa seksiä. Samaan aikaan Ahtolaa ahdisti kaiken hallitsemattomuus ja aatteellinen sekamelska. Synkän maailmankuvan ainekset olivat kasassa.

Moni tietää, ettei tämä maailma tarjoa rauhaa, ja jää siksi synkkyyteen. Kristittynä tiedän sen, mutta tiedän myös, että Jeesus riittää.

– Keskustelufoorumeilla näytti vallitsevan uskomus, että olemme täysin voimattomia vaikuttamaan yhteiskuntaan ja sen kaaokseen. Juutalaisten suuri vaikutusvalta mediassa, liike-elämässä ja esimerkiksi Neuvostoliiton perustamisessa herättää monissa ihmisissä motiivin lähteä korjaamaan asiaa antisemitistisillä meemeillä. Ne toimivat kuin ”porttihuumeena” vihalle, jota pitää ruokkia loputtomasti, Ahtola kuvailee.

Ahtolan vanhemmat eivät olleet tietoisia aikuistuvan poikansa kriiseistä, joista hän enimmäkseen vaikeni. Hänhän jopa puolusti luterilaisuutta, koska se puolustaa konservatiivisia arvoja.

– On kuitenkin eri asia tuntea elävä Jumala, kuin suosia konservatiivisia arvoja. Olin seitsemän vuoden ajan ei-uskovana seurakunnassa, mutta kukaan ei koskaan kysynyt, miten minulla menee Jeesuksen kanssa, hän huomauttaa.

Juutalaisten vihaaja kohtasi juutalaisen Messiaan

Loppuvuodesta 2017 Johannes Ahtola ihastui erääseen tyttöön. Ahtola lähetti tälle perusteluja, joiden mukaan holokaustia on liioiteltu.

– Tuon tytön torjuva reaktio ja hieman sen jälkeen tapahtuneen toisen potentiaalisen parisuhteen kaatuminen jälleen samaisiin syihin sai aikaan syyn tutkiskella itseäni.

Samaan aikaan Johanneksen äiti ja vaari sairastuivat ja joutuivat sairaalahoitoon. Nuori mies joutui syviin vesiin, mutta löysi synkkyyden keskeltä taistelutoverin, Aki Heikkosen, joka johdatti elävän Jumalan luo. Papin pojalle ja kristillisen kasvatuksen saaneelle se oli mullistavaa.

– Moni tietää, ettei tämä maailma tarjoa rauhaa, ja jää siksi synkkyyteen. Kristittynä tiedän sen, mutta tiedän myös, että Jeesus riittää. Todellista vapautta on olla Jeesuksen oma ja palvella häntä. Mielestäni paras tapa tutustua Jeesukseen on kertoa hänen teoistaan muille, Johannes kertoo.

Uskon kautta Johannes Ahtola näkee nyt monet asiat eri tavalla kuin radikaaleimmissa vaiheissaan. Onnea ja iloa tuottaa myös tuore avioliitto Jenni-vaimon kanssa. Lähihoitajana työskentelevä Johannes on löytänyt itsestään humanistin ja opiskelee työn ohella historiaa.

Maailmantuskaan on löytynyt vihdoin lääke. Maailma on edelleen arvaamaton ja kaoottinen paikka, mutta nyt Johannes Ahtola uskoo, että kaikki on Herran kädessä.

– Yhtenä päivänä Jeesus tulee ja laittaa kaiken järjestykseen. Maailma on yhä rikkinäinen paikka, mutta me saadaan kulkea täällä Isän rakkaina lapsina ja tuoda hänen valoaan ja rakkauttaan ympärillemme. Ei ansaitaksemme Jumalan rakkautta, vaan koska meitä rakastetaan, hän sanoo.

Nettikeskusteluissa roikkuminen johtaa kierteeseen

Vielä kuusi vuotta sitten Aki Heikkonen, 31, roikkui vastamedian keskustelupalstoilla. Hän seurasi ja osallistui keskusteluihin myös esimerkiksi Hommaforum-, Ylilauta-, 4chan-sivustoilla. Miksi?

– Olin kiinnostunut salaliittoteorioista ja salatieteistä ja etsin niihin kuuluvaa aineistoa. Viihdyin myös ”hörhöjen” johtavalla sivustolla Godlike Productions -keskustelufoorumilla, hän sanoo.

Tänään Heikkonen ajattelee, että nettikeskustelut johtavat herkästi kierteeseen, jossa nähdään kaiken olevan huonosti. Se myös vahvistaa ajattelua, että ”peli on menetetty”, emmekä voi tehdä mitään. Itsensä kiihdyttäminen raivoon ei ole rakentavaa. Pahimmillaan vihan ruokkiminen johtaa äärimmäisiin tekoihin.

– Christchurchin moskeijaiskun tekijä oli tällainen länsimaalainen äärioikeistolainen nuori mies. Ampujan nettiin lataamilla videoilla näkyy, että esimerkiksi hänen aseensa oli täynnä äärioikeistolaisia meemejä juutalaisista. Yhteiskuntamme on polarisoitunut ja erilaiset ääriliikkeet uskovat olevansa oikeassa, ja juuri siksi ne ovat niin väärässä, Aki Heikkonen tiivistää.

Toisivatko natsit järjestyksen?

Aki Heikkonen kävi lukion, koska tieto tarttui päähän helposti, eikä mikään tietty ammatti kiehtonut. Historia, uskonto ja filosofia olivat pojan lempiaineita. Kaveripiiriin ilmaantui kannabista, ja vahvempiakin huumeita olisi ollut helposti tarjolla. Maanviljelijä-vanhemmat eivät pitäneet pojan elämäntavasta, mutta eivät siihen aktiivisesti puuttuneetkaan. Heikkosen elämässä sekoittuvat päihteet ja elämäntarkoituksen etsintä. Mies seilasi poliittisissa ääripäissä: Hän oli arvoliberaali, mutta myös oikeistonationalisti. Viitisen vuotta sitten tilanne tiivistyi.

– Dokasin kaksi viikkoa putkeen ja polttelin kannabista. Kämpässäni majaili masentunut arkeologian opiskelija. Aloimme huuruissamme leikitellä puolivakavasti ajatuksella, että perustaisimme uuden uskonnon. Etsimme totuutta, ja siinä sitten otin hyllystä Raamatun.

Hakeuduin väittelyihin, vihasin itseäni ja muita ihmisiä. Poliittiset näkemykseni terävöityivät. Järjestyksenkaipuussani ja ymmärtämättömyydessäni uskoin, että jos natsit tulisivat valtaan, he saisivat kaoottisen maailman järjestykseen.

Aki alkoi lukea Saarnaajan kirjaa. Teksti oli syvällistä. Akista tuntui, että Raamatun Jumala haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Hän luki Raamatun läpi, ja oppi arvostamaan Jeesusta. Jeesus oli selkeä ja turvallinen auktoriteetti.

Totuuden auetessa Aki vihastui:

– Olin vihainen maailmalle, kun totuus oli pimitetty minulta.

Aki Heikkonen koki, että tämä maail­ma yllyttää kaaokseen ja hulluuteen. Raamatun kautta tulikin viesti, että järjestys kuuluu elämään, ja että meidän kuuluu kieltää itsemme ja pahat himomme. Samanaikaisesti hän tiedosti omat pahat taipumuksensa.

– Hakeuduin väittelyihin, vihasin itseäni ja muita ihmisiä. Poliittiset näkemykseni terävöityivät. Järjestyksenkaipuussani ja ymmärtämättömyydessäni uskoin, että jos natsit tulisivat valtaan, he saisivat kaoottisen maailman järjestykseen.

Sisimmässä palava viha oli kuluttavaa. Kamppailu tunteiden ja katsomusten ristiaallokossa kesti noin kaksi vuotta.

Kannabis-piippu jäi jäteastiaan

Seurustelusuhteen kariuduttua Aki Heikkonen lähti laivaristeilylle. Hän vietti aikaa baarissa niin kuin aina ennenkin. Sitten tuli mitta täyteen. Hän tajusi olevansa valinnanpaikalla. Aki tunnusti Jeesukselle, ettei luota mihinkään eikä yhteenkään ihmiseen. ”Uskon että sinussa on ainut toivo, että sinä olet Jumalan Poika. Haluan antaa koko elämäni sinulle”, hän rukoili. Nuori mies koki Jumalan sanovan hänelle: ”Aki, päihteiden käyttö on turhaa. Et tarvitse näitä aineita.”

Palattuaan opiskelijakämppäänsä Turkuun, Aki luopui viinoistaan ja vei lasisen kannabispiipun jätteenkeräyspisteeseen. Hän luopui myös New Age -kirjallisuudesta, mitä oli aiemmin lukenut.

– Jumala lupasi antaa kaiken, mitä tarvitsen. En silti kannata mitään kristillistä ”sharia-lakia”, jolla uhkavaatimuksin kielletään päihteet. Nautinnon hakeminen on itsekästä ja siksi paheksuttavaa, mutta merkittävämpää on se, että Jeesuksessa Kristuksessa oleva ihminen ei enää tarvitse näitä korvikkeita. Meillä on yltäkylläinen elämä Herrassa, ja siitä saamme ammentaa loppuelämämme, mies pohdiskelee.

Aki tunsi opiskelijapapin, jonka kanssa hän jatkoi jo aiemmin aloittamaansa keskustelua. Hänet ohjattiin Kansanlähetyksen yhteydessä toimivaan Varikko-yhteisöön.

Uusi elämä ei ole vain siivo versio entisestä

Kun elämään tuli uudenlainen tarkoitus ja merkitys, se toi mukanaan mielekkyyden ja tyytyväisyyden, mutta myös haasteen.

– Ymmärsin, että olen maailmassa Jeesuksen todistaja. Jos minulla ei olisi opetuslapseuttamisen tehtävää, elämäni olisi merkityksetöntä. Elämäni olisi vain siivo versio vanhasta. Jumalan valtakunta tulee näkyväksi, kun saan jakaa uskoa muillekin. Jeesuksen opetuslapsina meillä on kunniakkain syy ikinä luoda ihmissuhteita. On valtava ilo palvella ja rohkaista muita. En vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Rinnalleni on tullut ihmisiä, jotka tekevät samaa. Tämä on jättimäisin muutos mun elämässä, Aki Heikkonen todistaa.

Gradua valmisteleva sosiologian opiskelija on lukenut reilussa neljässä vuodessa Raamatun kolmesti läpi. Hän lukee Raamattua joka päivä, ja puhuu siitä rohkeasti kohtaamiensa ihmisten kanssa.

Entä miten hän näkee nyt äärioikeistolaisuuden ja nationalismiin?

– En näe esimerkiksi nettikeskusteluja enää mitenkään olennaisina. Omassa lihallisessa mielessäni olen vieläkin tavallaan kiinnostunut niistä, mutta kenenkään ei kuitenkaan kannata jäädä väittelyihin vellomaan. Kristittyinä meillä on enemmän, hän päättää.