Vieraanvaraisuus ei sulje pois kriittisyyttä

Sekä Vanha että Uusi testamentti velvoittavat kristittyjä olemaan vieraanvaraisia ja rakastavia suhtautumisessaan maahanmuuttajiin. Jo Raamatun alussa, Mooseksen kirjoissa opetetaan: ”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” ”Herra, teidän Jumalanne – – rakastaa…

leif-pkSekä Vanha että Uusi testamentti velvoittavat kristittyjä olemaan vieraanvaraisia ja rakastavia suhtautumisessaan maahanmuuttajiin. Jo Raamatun alussa, Mooseksen kirjoissa opetetaan: ”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” ”Herra, teidän Jumalanne – – rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (3 Moos. 19 ja 5. Moos. 10)

Uusi Testamentti menee vielä paljon pidemmälle ulottaessaan periaatteen koskemaan myös mahdollisia vihamiehiä: ”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.” (Luuk. 6:32–35)

Jos kristitty haluaa seurata Raamatun opetusta, ja erityisesti Jumalan omaa asennetta ja esimerkkiä, hän ei voi suhtautua vieraiden kansojen ja kielten edustajiin vihamielisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita naiivia ja kritiikitöntä suhtautumista muihin uskontoihin ja kulttuureihin. Eija-Riitta Korhola kirjoittaa maahanmuutosta viisaasti blogissaan (16.9). Hän kysyy, miten voimme varmistaa, ettemme ota taka-askeleita ihmisoikeuksissa. Yhteiskuntamme suojelee lasten ja naisten oikeuksia, eikä niistä voi tinkiä. Meillä ei voi muodostaa yhteisöjä, jossa vaikkapa sharia-laki nousee maamme lakia korkeammaksi.
”Moni on tullut Eurooppaan pakoon näitä käytäntöjä. Nyt ei saa tapahtua niin, että nämä käytännöt tulevat perässä vain siksi, että tilanne on hallitsematon ja että tilanteen kyseenlaistaminen saa ison joukon heiluttamaan rasismi-korttia.”

Korholan mukaan siirtolaisia ei tule kutsua pakolaisiksi. Siirtolaisuutta ei tule tuomita, mutta meidän tulee päättää, onko meillä varaa, ja onko meillä velvollisuus, antaa siirtolaisille uusi kotimaa ja maksaa heidän elinkustannuksensa. ”Ne jotka haluavat tätä, niiden tulee maksaa se itse eikä sälyttää asiaa lastemme maksettavaksi lisävelanotolla. Pahinta on, että tästä hallitsemattomasta tilanteesta kärsivät ne oikeat pakolaiset, jotka täyttävät pakolaisuuden kriteerit ja ovat oikeutettuja suojaan.”

Aito vieraanvaraisuus ei voi sulkea pois sitä osoittavan maan lakien, ihmisoikeuk­sien ja sananvapauden kunnioittamista tai esimerkiksi islaminuskon kriittistä arviointia. Kestävä vieraanvaraisuus vaatii realismia ja harkintakykyä.