Valmiina lähtöön

– Pahanlaatuinen syöpä, lääkäri sanoi. Lähetystyöntekijä Pirkko Valkaman rauhallisuus sai lääkärin kysymään, oliko potilas varmasti ymmärtänyt diagnoosin.

Mustavalkoinen hääkuva nojaa vasten tietokoneen näyttöä. Morsian vilkuilee hiukan sivulleen, sulhanen katsoo kohti kameraa. Ensi jouluna suuresta päivästä tulee kuluneeksi 50 vuotta.

Mustavalkoisen kuvan vieressä on toinen, värillinen kuva. Siinä Pirkko ja Sakari Valkama ovat kuuden lapsen isovanhempia ja neljännesvuosisadan Japanissa palvelleita lähetystyöntekijöitä. Mies ja vaimo katsovat levollisesti samaan suuntaan, eteenpäin.

Valkamien koti sijaitsee Hämeenlinnan Voutilassa kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Kun ikkunasta näkyviin korkeisiin koivuihin puhkesivat keväällä lehdet, yhteinen tulevaisuus muuttui yhtäkkiä kysymysmerkiksi.

Kiireesti leikkaukseen

Toukokuun toisena lauantaina kauhea vatsakipu kouraisi niin, että Pirkko Valkama oksensi. Kun kipu ei hellittänyt moneen tuntiin, hän pyysi Sakaria lähtemään kanssaan päivystykseen. Ovet kävivät, laboratoriokärryjä tuli ja meni, ja Pirkkoa kuljetettiin kuvauksiin.

Lääkärit totesivat, että tarvitaan iso leikkaus ja nopeasti. Se saatiin sovittua Tampereen yliopistolliseen sairaalaan jo keskiviikoksi.

Toimenpide kesti koko päivän. Kun potilas lopulta heräsi, kirurgi kertoi poistaneensa häneltä kohdun, munasarjat ja umpilisäkkeen. Eri puolilla suolistoa oli pahanlaatuisia kasvaimia, mutta nekin oli saatu poistettua. Vatsanpeitteiden läpi oli tehty avanne, joka on Pirkon seurana loppuelämän. Mutta kuinka pitkä loppuelämä on?

‒ Jumala tietää, onko minulla täällä aikaa kuukausia, vuosia vai vuosikymmeniä. Kirurgi sanoi, että kasvaimia on myös ylemmissä ruuansulatuselimissä, Pirkko kertoo työhuoneessaan, joka on puolisoiden yhteinen.

Rauhaa yön sylissä

Leikkausta edeltävänä yönä Pirkko Valkama valvoi potilashuoneessa ohuen peiton alla. Yhtäkkiä hänet täytettiin valtavalla rauhalla ja kiitollisuudella.

Rauhan ja turvallisuuden tunne eivät kuitenkaan ole olennaisin asia, Pirkko huomauttaa. Tärkeintä on olla oikeasti turvassa Jeesuksen kanssa ‒ tunteista riippumatta.

‒ Pyhä Henki vakuutti minulle, että Jumala tietää täsmälleen, mitä sisuksissani on. Hän ei tee erehdyksiä.

Pirkon ympärillä on paljon ystäviä, jotka rukoilevat hänen puolestaan. Monet ovat pyytäneet parantumista. Mielessään Pirkko on lisännyt rukoukseen lauseen: ”Mutta tapahtukoon niin kuin sinä tahdot.”

Leikkauksen jälkeen Pirkkoa olivat potilashuoneessa odottamassa Sakarin lisäksi kaksi heidän neljästä lapsestaan. Edinburghissa asuva Riitta oli äitinsä apuna ensimmäiset päivät, jolloin kivut olivat kovat. Tytär piti läheisiä ajan tasalla äidin voinnista.

Sängyn äärellä muutama lääkäri kysyi Pirkolta, oliko hän varmasti ymmärtänyt diagnoosin ja ennusteen. Tällaisissa tilanteissa valkotakit olivat tottuneet löytämään vuoteista hätääntyneitä potilaita, mutta tämä yksilö oli oudon rauhallinen.

– Rauhan ja turvallisuuden tunne eivät kuitenkaan ole olennaisin asia, Pirkko huomauttaa. Tärkeintä on olla oikeasti turvassa Jeesuksen kanssa ‒ tunteista riippumatta.

‒ Voisin olla myös pelokas, ja Jumalan armo ja apu olisivat ihan yhtä suuret. Uskova ihminen on turvassa silloinkin, kun hän pelkää.

Lähetyskipinä syttyy

Pirkko Valkama löysi elämänsä peruskallion pian rippikoulun jälkeen. Raamattua lukiessaan hän käsitti olevansa tekemisissä itse Totuuden kanssa.

Lukiossa Pirkolla oli lähetystyöstä innostunut ystävä, joka kutsui häntä mukaan lähetystilaisuuksiin. Pirkkoa alkoi harmittaa niiden ohut sisältö. Eri maiden kulttuurit ja ruokailutottumukset eivät hänelle riittäneet.

‒ Päätin, etten enää käy lähetystilaisuuksissa.

Erään pariskunnan tehdessä seurakunnan nuorten kanssa lähtöä Helsinkiin lähetystilaisuuteen, he kutsuivat myös Pirkkoa mukaan. Periaatteen ihmisenä hän kieltäytyi kahdesti, mutta kolmannen pyynnön jälkeen hän luovutti.

‒ Siellä se jysähti. Tajusin, että lähetystyö kuuluu jokaiselle uskovalle. Olen joko lähtijä tai lähettäjä.

Kohti Kaukoitää

Pian Helsingin kokouksen jälkeen Pirkko Valkamalle tuli syvä tietoisuus, että hän lähtisi opintojensa jälkeen työhön Kaukoitään. Hän ei osaa selittää, miten vakuuttuneisuus syntyi.

‒ Se vain annettiin.

Seurakunnasta löytyi puolisoksi mies, jolla myös oli kutsu lähetystyöhön Kaukoitään.

Pirkko valmistautui lähtöön opiskelemalla radio- ja televisioalaa Tampereen yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Myöhemmin hän opiskeli Helsingissä teologiksi, koska työ Japanissa oli lähes kokonaan Raamatun opettamista.

Unelma täyttyi vuonna 1975. Pirkon ja Sakarin lähtöjuhlassa Uusi Tie -lehden päätoimittaja Eino J. Honkanen kysyi Pirkon äidiltä, miltä tuntuu, kun ainoa tytär muuttaa kauas Japaniin. Äiti vastasi, että tuntuisi melkein oudolta, jos näin ei tapahtuisi. Olihan tytär niin monet vuodet kertonut lähtevänsä.

Shikokun saarella Tokushimassa Pirkon ja Sakarin ensimmäinen tehtävä oli opetella japanin kieli. Samalla he solmivat ystävyyssuhteita ihmisiin, joiden pariin he ryhtyivät kielikoulun jälkeen perustamaan seurakuntaa.

Länsimaalaiset olivat 1970-luvulla Shikokun saarella vielä harvinaisia, ja jotkut tulivat kirkkoon uteliaisuuttaan. Mitäpä siitä, Pirkko ajatteli, kunhan tulevat sanankuuloon.

Kipeä tie

Lähetystyö Japanissa on monen mielestä hullua puuhaa. Mitä mieltä on mennä repimään ihmisiä irti omilta uskonnollisilta juuriltaan? Japanissa on eletty tuhannet vuodet shintolaisuuden ja maahan myöhemmin saapuneen buddhalaisuuden rituaaleja noudattaen. Perinteiset uskonnot ovat yhteisöjen liimaa ja sukupolvia yhdistävä elämäntapa. Tuttujen jumaluuksien haastaminen nähdään rauhan rikkomisena.

Pirkko Valkama tietää, millaista kipua kristityksi tuleminen voi japanilaiselle aiheuttaa. Joskus kasteen ottanut ihminen voi jopa joutua lähtemään kodistaan.

‒ Jeesus on kuitenkin ainoa tie totuus ja elämä, joten hinta kannattaa maksaa.

Sairas lapsi oli siunaus

Pirkko Valkama kertoo rouvasta, jolle syntyi 1980-luvun alussa kehitysvammainen tytär Kimiko. Kehitysvammaisuus oli silloin vielä tabu. Isovanhemmat kertoivat suvulle, että lapsella oli sydänvika ja tämä kuolisi pian. Suvun paine sai äidinkin toivomaan lapsen kuolemaa.

Toive aiheutti valtavaa syyllisyyttä. Nainen lähti etsimään apua kotinsa lähellä sijainneesta luterilaisesta kirkosta. Hän oli löytänyt tiedon seurakunnasta Sakari Valkaman postiluukkuun jakamasta lehdestä.

Kirkossa Pirkko oli rohkaissut naista: ”Tästä lapsesta tulee sinulle varmasti rakas, kun opit tuntemaan Jeesuksen.” Äiti tarttui sanoihin, joita Pirkko ei itse edes muista sanoneensa, ja alkoi käydä raamattupiirissä. Kimikon jouduttua useiksi kuukausiksi sairaalaan äiti oli siellä hänen kanssaan. Äiti kysyi, voisiko Pirkko tulla sairaalaan opettamaan hänelle Raamattua.

Vähitellen nainen oppi luottamaan Jumalan armoon ja hyvään tahtoon. Hän ei enää etsinyt ennen muuta lapsensa parantumista vaan Jumalan tahdon tapahtumista.

Kimiko sekä hänen äitinsä ja sisarensa kastettiin.

‒ Vuosia myöhemmin konfirmaationsa yhteydessä sisar sanoi olevansa kiitollinen siitä, että Kimiko syntyi heidän perheeseensä. Hänen kauttaan he oppivat tuntemaan Jeesuksen.

Liian nuori kuolemaan

Pirkko Valkama iloitsee edelleen siitä, miten Raamatun sana tekee sitkeää työtään japanilaisten sydämissä, vaikka mitään suuria joukkoja seurakuntiin ei ole koskaan liittynyt.

Tarinoita riittää silti. Hän kertoo toisessa maailmansodassa lentäjänä palvelleesta miehestä, joka ei jostain syystä koskaan pystynyt pommittamaan kirkkoja.

Kun nuorukaisen laivue lähetettiin viimeiselle, niin kutsutulle kamikaze-lennolle, komentaja sanoi: ”Sinä olet vielä niin nuori, en lähetä sinua.”

Laivueen kaikki muut lentäjät menehtyivät. Nuorimies ihmetteli, miksi hänet oli säästetty.

‒ Kastejuhlassaan kymmenien vuosien kuluttua mies sanoi: ”Nyt tiedän, miksi olen elossa. Jeesus halusi pelastaa minut iankaikkisesta kuolemasta.”

Japanissa on Kansanlähetyksen vastuulla olleissa seurakunnissa kastettu vähän yli 400 ihmistä. Miksi niin vähän?

‒ Henkivallat sitovat ihmisiä.

Pirkko kertoo, että lapset viedään jo pieninä shintotemppeliin ja monessa kodissa on shintoalttari. Hautajaisia vietetään yleensä buddhalaisin menoin. Suvuilla on buddhalainen alttarikaappi, jonka edessä rukoillaan vainajahenkiä. Esi-isien henkien palvonta ei hyödytä kuolleita, mutta se orjuuttaa eläviä.

”Mummi, olet rakas”

Vuonna 2000 Valkamat palasivat Japanista kotimaahan. Pirkko ryhtyi Kansanlähetyksen raamattukouluttajaksi ja Sakari aluekoordinaattoriksi. Suomi oli 25 vuoden aikana muuttunut valtavasti.

‒ Kristinuskosta irtaantuminen tekee täälläkin tilaa henkivalloille. Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin vielä kastettuja.

Öisin, jos Pirkko ei saa unta, hän rukoilee myös japanilaisten ystäviensä puolesta. Hän iloitsee jokaisesta, joka on löytänyt ikuisen elämän ja rauhan Jeesuksen sovitustyön ansiosta.

Se on rauhaa, jonka varassa voi turvallisesti kohdata kaikki pelkonsa. Ja lopulta myös kuolla.

Tänään ei kuitenkaan vielä ole sen aika. Syöpäpotilas odottaa sytostaattihoitojen alkamista. Mistä sen tietää, kuinka tehokkaasti myrkyt nujertavat kapinalliset solut.

Pirkko nousee työhuoneensa tuolista ja näyttää lastenlapsiltaan saamia viestejä: ”Mummi, olet rakas. Parane pian!”