Valmiina lähtemään, minne Jumala lähettää

Teologiaa opiskeleva Aleksei Karabzov haluaa tulla hyväksi evankelistaksi ja sielunhoitajaksi ja palvella Inkerin kirkkoa.

Viime viikolla Uuden Tien pääkirjoituksessa Leif Nummela kertoi, että Venäjällä toimivalla Inkerin evankelis-luterilaisella kirkolla on rohkaiseva näky, mutta puutetta työntekijöistä. ”Kirkko voisi välittömästi työllistää vaikka sata uutta pastoria, jos vain löytyisi koulutettua työvoimaa ja taloudellisia resursseja”, Nummela kirjoitti.

Kirkko onkin vastannut haasteeseen uudella koulutussuunnitelmalla. Kirkon oma teologinen instituutti Pietarin lähellä Keltossa on piristynyt takavuo­sien hiljaisemmista ajoista. Työntekijöitä kirkko saa myös muuta kautta.

Siperian evankelis-luterilaisen kirkon seminaarissa Novosibirskissä opiskelee tällä hetkellä kolme Inkerin kirkon jäsentä. Siperian ev.-lut. kirkko on alueella toimiva pienempi luterilainen kirkko, joka tekee jossain määrin yhteistyötä Inkerin kirkon kanssa.

Yksi seminaarissa opiskelevista on 39-vuotias Aleksei Karabzov. Hän suorittaa teologian kandidaatin opintoja ja tähtää Inkerin kirkon diakoniksi ja sen jälkeen pastoriksi.

– Haluan olla hyvä evankelista ja sielunhoitaja. Mutta työtä lasten kanssa en koe omakseni, monenlaisissa vastuutehtävissä Novosibirskin seurakunnassa toimiva Karabzov sanoo.

– Minulla ei ole vaimoa, joten olen vapaa lähtemään opintojen jälkeen sinne, minne Jumala lähettää, hän jatkaa.

Kaikki tähtää Jumalan sanaan

Aleksei Karabzov työskenteli aiem­min hitsaajana, mutta koki, ettei se tuonut sisältöä ja tyydytystä elämään. Samalla hän tutustui Minusinskissä asuessaan suomalaiseen lähetystyöntekijään Aatto Lamminpäähän.

– Aatto näki, miten työskentelin nuorten kanssa ja saarnasin. Hän kysyi, haluaisinko lähteä opiskelemaan kirkon työhön. Keskustelin paikallisen diakonin kanssa, ja hän oli iloinen suunnitelmistani. Kun hän puhui Siperian luterilaisen kirkon seminaarin rehtorin kanssa, ja tämäkin näytti vihreää valoa, muutin Novosibirskiin opiskelemaan.

Aleksei Karabzov pitää opiskelua haastavana. Erityisesti kreikka ja heprea teettävät työtä.

– Kaikki oppiaineet ovat tärkeitä, mutta homiletiikka, saarnataito, on ehkä minulle rakkain ja läheisin. Kaikki aineet kuitenkin tähtäävät siihen, että voisin sananpalvelijana ymmärtää oikein Jumalan sanaa, tulkita sitä oikein ja välittää sitä eteenpäin.

Ateistit opettivat Jumala-uskon

Aleksei Karabzov kuuli ensimmäistä kertaa Jumalasta, kun hän oli kaksi- tai kolmevuotias. Hän kasvoi isovanhempiensa parissa. He olivat ateisteja, mutta puhuivat välillä Jumalasta.

– He puhuivat papparaisesta taivaassa, jolla on keppi kädessä ja joka rankaisee sitä, joka ei rukoile. He kertoivat, että uskovaiset menevät polvilleen, tekevät ristinmerkin, kumartuvat lattialle ja sanovat ”Herra, armahda”.

Jotkut ajattelevat, että jokaisella on omat mielen ongelmansa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että on mahtava juttu, että olen uskossa.

Niinpä pieni Aleksei-poika alkoi kysellä, mikä se sellainen Jumala on. Hänkin halusi rukoilla uskovaisten tavoin, ja siitä lähtien hän tiesi, että Jumala on olemassa. Seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana hän meni itse ortodoksikirkkoon ja sanoi haluavansa kasteen. Hänen huoltajillaan ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin kaste järjestettiin. Myöhemmin hän sai tietää, että hänen isoisoäitinsä oli jo vienyt hänet kasteelle, kun hän oli pieni lapsi.

Kolmetoistavuotiaana Aleksei Karabzov tutustui helluntaiseurakuntaan. Hän olikin siellä mukana kaksikymmentä vuotta. Sitten koitti ajanjakso, jolloin hän rukoili, että voisi oppia tuntemaan Jumalan paremmin.

– Jumala johdatti minut luterilaiseen kirkkoon. Siitä alkoi syvempi Jumalan tunteminen. En ollut aikaisemmin tuntenut Jumalaa sillä tasolla.

”Jokaisella on omat mielen ongelmansa”

Siperiassa vain hyvin harva käy kirkossa tai uskoo kristinuskon ilmoittamaan Jumalaan. Ihmiset suhtautuvat Aleksein uskoon eri tavoin. Suurempaa vastustusta hän ei uskonsa vuoksi ole kokenut.

– Jotkut ajattelevat, että jokaisella on omat mielen ongelmansa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että on mahtava juttu, että olen uskossa. Suurin osa ihmisistä, jotka kuulevat, että olen luterilainen, ihmettelevät, mitä se tarkoittaa.

– Semmoiselle puhun vain Jeesuksesta. On turha puhua jostain luterilaisuudesta sellaisille, jotka eivät tiedä kristinuskosta paljon. Yritin monta vuotta selittää ihmisille, mikä ero on helluntailaisten ja ortodoksien välillä. Se ei tuonut heitä millään tavalla lähemmäksi kirkkoa eikä Jumalaa.

Sellaiselle, joka jo tuntee kristinuskoa, Aleksei Karabzov turvautuu katekismukseen.

– Katekismuksen kautta ihminen jo ymmärtää, mitä luterilaisuus on.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Katso myös alla olevalta videolta, miksi psykoterapeutti, kirjailija Saara Kinnunen lukee Uutta Tietä.