Välittävätkö elämäntyylimme ja puheemme eri arvoja?

Kun ihminen puhuu ja keskustelee pidempään joidenkin kanssa, hän yleensä paljastaa arvonsa, eli sen mikä on hänelle tärkeää ja mitä hän todellisuudessa arvostaa. Arvot kuuluvat myös ihmisen puheissa ja kirjoituksissa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mediassa käyty keskustelu osoittaa selkeästi, mitä ihmiset arvostavat ja mitä he suorastaan halveksivat. Arvot näkyvät myös ihmisten elämäntyylissä, valinnoissa ja käyttäytymisessä. Omat…

leif-pkKun ihminen puhuu ja keskustelee pidempään joidenkin kanssa, hän yleensä paljastaa arvonsa, eli sen mikä on hänelle tärkeää ja mitä hän todellisuudessa arvostaa. Arvot kuuluvat myös ihmisen puheissa ja kirjoituksissa, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Mediassa käyty keskustelu osoittaa selkeästi, mitä ihmiset arvostavat ja mitä he suorastaan halveksivat.

Arvot näkyvät myös ihmisten elämäntyylissä, valinnoissa ja käyttäytymisessä. Omat arvot on helpompi tunnistaa omista puheistaan kuin omasta elämäntyylistään ja käyttäytymisestään. Joskus nämä ovat ristiriidassa keskenään. Ihmiset voivat puheissaan voimakkaasti puolustaa vaikkapa toisten ihmisten kunnioittamista ja erilaisuuden suvaitsemisesta. Samat ihmiset saattavat kuitenkin asenteillaan ja käytöksellään osoittaa suvaitsemattomuutta ja käyttäytyä epäkunnioittavasti toisia ihmisiä ja heidän vakaumustaan kohtaan.

Tuore esimerkki tästä on Ylen juuri aloittama uusi väittelyohjelma Yle Battle. Yle luonnehti sitä ohjelmaksi, ”jonka tehtävä on parantaa vallitsevaa keskustelukulttuuria ja kannustaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. – – Battle tähtää hyviin argumentteihin, retoriikkaan ja vilpittömään haluun kohdata erilaisuutta.” Hienoa. Paitsi, että tiistaina 1. maaliskuuta Yle Battle julkaisi YleX:n musiikkitoimittaja Venla Kokkosen kolumnin, jossa ei ole jälkeäkään noista hienoista arvoista.

Tässä pari näytettä Kokkosen kirjoitustyylistä: ”Uskonnot ovat kaksinaismoralistisia, aiheuttavat ennakkoluuloja ja vahvistavat stereotypioita. Kristitty mies saa hakata vaimonsa ja raiskata naapurin teinitytön. Missään uskonnossa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä – eikä mitään perusteita sille, että ihmisen kannattaisi olla uskossa.” ”Jos edes hetken miettii, miten paljon kuolemaa, kipua ja tuhoa uskonnot viljelevät, niin pitää olla hullu ja idiootti, että sellaisiin jumaliin uskonsa naulitsee.” Lopuksi Kokkonen ehdottaa uutta ristiretkeä: ”Ehkä tästä alkaa ateistin ristiretki uskontojen turmelemassa maailmassa. Kaikki uskonnot tulisi kieltää. Se on askel parempaan maailmaan.”

Kun ihminen esiintyy ylevien, hienojen arvojen edustajana, mutta käytännön elämässä rikkoo näyttävästi näitä arvoja vastaan, sitä sanotaan tekopyhyydeksi tai kaksinaismoraaliksi. Media rakastaa uskonnollisten ihmisten tekopyhyyden paljastamista. Mutta omaa kaksinaismoralismiaan se ei aina huomaa. Perheenjäsenet, läheisimmät työtoverit ja muut, jotka tuntevat meidät kaikkein parhaiten, osaavat myös parhaiten arvioida, kuinka olemme onnistuneet omassa elämässämme noudattamaan omia arvojamme. Joskus myös vihamiehemme osaavat paljastaa epäjohdonmukaisuuksiamme. Siksi näitä kaikkia kannattaa kuunnella. Lopullisen tuomion elämästämme lausuu kuitenkin Jumala.