Vain vähemmistö kuuntelee varoituksia

Kun toinen kristillinen kirkko päättää varoittaa toista siitä tiestä, minkä se on valinnut, kannattaisi ehdottomasti kuunnella nöyrästi ja tarkistaa kurssinsa. Venäjän ortodoksinen kirkko on jo pitkään varoittanut Suomen ev.-lut. kirkkoa sen kehityksestä. Jo vuonna 2012 Moskovan patriarkka Kirill painotti, että Venäjän ortodoksinen kirkko pitäytyy vahvasti Raamatussa esitettyyn moraaliseen opetukseen. Jos ihminen tekee parannusta synnistä, kirkko…

leif-srkln(1)

Kun toinen kristillinen kirkko päättää varoittaa toista siitä tiestä, minkä se on valinnut, kannattaisi ehdottomasti kuunnella nöyrästi ja tarkistaa kurssinsa. Venäjän ortodoksinen kirkko on jo pitkään varoittanut Suomen ev.-lut. kirkkoa sen kehityksestä.

Jo vuonna 2012 Moskovan patriarkka Kirill painotti, että Venäjän ortodoksinen kirkko pitäytyy vahvasti Raamatussa esitettyyn moraaliseen opetukseen. Jos ihminen tekee parannusta synnistä, kirkko antaa hänelle Vapahtajan opetuksen mukaisesti vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa anteeksi. Anteeksiantamus ei kuitenkaan tarkoita synnin hyväksymistä, sillä kirkon tulisi herättää ihmisen omatunto, ei oikeuttaa hänen syntejään. Homoseksuaaliset suhteet ovat syntiä ja siksi kirkko ei voi hyväksyä niitä. Jos kristillinen yhteisö alkaa oikeuttaa syntiä, se menettää oman identiteettinsä, Kirill selitti.

Kirkko on kutsuttu todistamaan profeetallisella äänellä Jumalan totuudesta. Tämän päivän maailmassa on Kirillin mukaan voimia, jotka haluaisivat kirkon pitäytyvän siihen, mikä on poliittisesti korrektia. Sen sijaan tulisi valita totuudesta todistamisen tie loppuun asti, niin kuin ortodoksiset isät tekivät kovina vallankumouksen jälkeisinä aikoina, kun kommunistiset vallanpitäjät tarjosivat heille mahdollisuutta liittyä niin sanottuun ”punaiseen kirkkoon” voidakseen jäädä eloon. Tuhannet marttyyrit ja uskon tunnustajat valitsivat silloin kärsimyksen hirvittävän tien, Kirill muistutti. Venäjän ortodoksinen kirkko antoi jo vuonna 2012 ymmärtää, että kirkkojen välisten neuvottelujen jatkuminen edellyttäisi, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkko selventää kantaansa homokysymykseen. Tällaista selvennystä ei koskaan tullut, vaan tänä vuonna oppineuvottelut katkesivat.

Metropoliitta Hilarion selitti tänä syksynä, miten arvoliberalismin ja maallistumisen vaikutus kirkon elämässä on johtanut eräät protestanttiset yhteisöt lännessä hyväksymään naispappeuden ja naispiispuuden. Toinen askel on ollut samaa sukupuolta olevien liittojen siunaaminen. ”Perustavien eettisten normien hylkääminen murentaa käsitteiden ’synti’ ja ’hyve’ ymmärtämistä, ja riistää ihmisiltä moraaliset suuntaviivat, tehden heistä avuttomia omien halujensa edessä”, Hilarion totesi. Kirkkojen välisissä neuvotteluissa suomalainen osapuoli ei hänen mukaansa ole ollut valmis keskustelemaan asiasta teologian kielellä yhteisen kirkollisen tradition ja kristillisen moraaliopetuksen perusteella.

Venäjän ortodoksisen kirkon varoitukset Suomen kirkon johdolle ovat siis kaikuneet kuuroille korville, aivan samoin kuin Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon samaa kysymystä koskevat varoitukset aikoinaan Ruotsin ev.-lut. kirkolle. Tämä on erittäin vakava asia. Vielä paljon vakavampaa on Jumalan Raamatussa antamien varoitusten kuuntelematta jättäminen. Ruotsin ja Suomen kirkoissa on kuitenkin edelleen olemassa vähemmistö, joka ei ole opetuksessaan ja elämässään seurannut omia kirkkojaan luopumuksen tiellä. Tällainen vähemmistö oli myös aikoinaan Ilmestyskirjan kuvaamissa Tyatiran ja Sardeksen seurakunnissa. Jeesus rohkaisi näitä vähemmistöjä pysymään lujina.