Vaikka muualta löytyisi elämää, se ei horjuttaisi kristityn tähtitieteilijän uskoa

Aavikon reunalla, pienen Sutherlandin kylän ulkopuolella sijaitsee Etelä-Afrikan tähtitieteellisen observatorion (South African Astronomical Observatorio, SAAO) havaintoasema. Siellä SAAO:n johtaja Petri Väisänen käy pari kertaa vuodessa havainnoimassa, mitä tähtitaivaalla tapahtuu. Sutherlandin observatoriolla on yli kaksikymmentä kaukoputkea, joukossa eteläisen pallonpuoliskon suurin teleskooppi SALT.

– Kun istun teleskoopilla ja kuvaruudulle muodostuu kuvaa jostain galaksista, ne fotonit, jotka aiheuttavat kuvan, ovat saattaneet lähteä esimerkiksi kuusi miljardia vuotta sitten liikkeelle. Ja nyt ne ovat pikseleinä edessäni! Välillä tätä miettiessäni tulee sellainen kouraisu, melkein huimaus, miten valtavaa tämä kaikki on. Tutkimus avaa sekä maailmankaikkeuden että Jumalan valtavuutta.

Observatorion johtajana Väisäsen aika kuluu pääosin muissa kuin havainnointitehtävissä. Maailmalle hänet kuitenkin vei alun perin juuri halu tehdä havaitsevaa tähtitiedettä. Väitöskirjansa valmistumisen jälkeen vuonna 2001 hän muutti perheensä kanssa Chileen ja vuonna 2004 Chilestä Etelä-Afrikkaan.

”Et ikinä saa tästä työtä”

Ensimmäinen kipinä tähtitieteeseen syttyi Etiopiassa, jossa Petrin vanhemmat Seppo ja Ulla Väisänen olivat lähetystyössä. Opettaja Marjatta Airaksinen opetti koululaisille tähdistöjä. Etiopiassa Väisänen asui kuusi vuotta lapsuudestaan.

Myöhemmin hän innostui tieteiskirjallisuudesta ja fysiikasta. Hän lainasi 14-vuotiaana naapurin Markus-ystävältä tähtitieteen harrastajan käsikirjan eikä palauttanut sitä moneen vuoteen. Rippikouluikäisenä hän osti ensimmäisen peilikaukoputken.

– Syksyiltoina kärräsin sitä kotimme pihalta Ryttylässä pellon taakse tai joskus vähän pitemmälle Kolmilammille päin. Vietin siellä aina pari tuntia yöllä katsellen taivasta. Minulla oli erilaisia kirjoja, joista etsin, mitä kannattaa katsoa. Piirtelin kuvia näkemistäni Kuun kraattereista ja tähtijoukoista.

Jo rippikouluiässä hän päätti, että hänestä tulee tähtitieteilijä. Niinpä lukiossa, kun koitti työelämään tutustumisen jakso, hän ilmoitti luokanvalvojalle, ettei suostu menemään minnekään muualle kuin yliopiston tähtitieteen laitokselle.

– Soitin sinne, mutta he vastasivat, että ei kannata tulla. ”Et ikinä saa tästä työtä.” Ilmoitin opettajalle, että en mene sitten minnekään, mutta lupaan lukea koko viikon tähtitieteen kirjoja ja kirjoitan niistä raportin. Se meni läpi.

Muutaman vuoden päästä hän pääsikin opiskelemaan tähtitiedettä Helsingin yliopistoon.

”Peruslähtökohtani on kristillinen usko”

Petri Väisänen kertoo kasvaneensa luontevasti kiinni kristilliseen uskoon. Rippikouluiässä hänellä oli vaihe, jolloin hän mietti aktiivisesti uskon perusteita.

– Minulla ei ole ollut mitään suurta kriisiä tai irtiottoa. Luin paljon apologiakirjallisuutta, muun muassa C.S. Lewisin tuotantoa läpi.

Myöskään uskon ja tieteen suhdetta pohtiessa hän ei ole joutunut kriiseihin.

– Sellainen muutos nuoruudesta on kuitenkin tapahtunut, että nuorempana minulla oli isompi tarve todistaa, mitä uskon. Ymmärsin kuitenkin jossain vaiheessa, että nimenomaan peruslähtökohta on tärkeä. Peruslähtökohtani on kristillinen usko. Minulla on syvä luottamus siihen.

– Mutta kyllä sen, mitä löydän luonnosta ja maailmasta, täytyy olla johdonmukaista uskoni kanssa. Vielä ei ole tullut mitään sellaista vastaan, joka olisi ollut ristiriidassa.

Entä jos avaruudesta löytyy elämää?

Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä suhtaudu yhtä levollisesti uskon ja tieteen suhteeseen. Joku voi kokea ongelmalliseksi vaikkapa nykyisen tieteellisen käsityksen siitä, että maailmankaikkeus on syntynyt 13,8 miljardia vuotta sitten. Toiselle uskonkriisin voisi muodostaa se, jos jostain muualta maailmankaikkeudesta löytyisi elämää. Mitä kristitty tähtitieteilijä ajattelee näistä?

– Uskon kristittynä, että Jumala on luonut tämän kaiken. Ja jos me tieteilijät objektiivisesti ja rehellisesti Jumalan luomaa järkeä käyttäen tutkimme luontoa, niin ihan mitä tahansa sieltä löytyykin, miten se voisi olla ristiriidassa sen Luojan kanssa? Se on ainoastaan ristiriidassa joidenkin lukkiutuneiden käsitystemme kanssa.

Petri Väisäsen mukaan on tärkeää pitää mieli avoimena sen edessä, mitä tieteellisen tutkimuksen kautta tulee vastaan.

– Jos jostain sattuisi löytymään toinen planeetta, jossa on elämää, se ei muuttaisi uskostani yhtään mitään. Sitten vaan pitäisi vähän miettiä, mitä tämä tarkoittaa, ja se voi tuoda esiin uusia, mielenkiintoisia kysymyksiä.

Raamatun luomiskertomuksessa ei hänen mukaansa ole ristiriitaa sen kanssa, miten maailmankaikkeus on tieteellisen tiedon mukaan alkanut.

– Luomiskertomuksessa on olennaista se, että Jumala loi kaiken älykkäästi, järjestelmällisesti ja tiettyä tarkoitusta varten. Biologien, paleontologien, tähtitieteilijöiden ja kosmologien asia on selvittää, miten se on yksityiskohtaisesti tapahtunut.

Jumalan sana varmaa, tiede epävarmaa?

Voiko kristitty kuitenkaan asettaa Jumalan ilmoitusta Raamatussa rinnakkain tieteen tulosten kanssa? Eikö Jumalan sana ole luotettava, mutta tiede epävarmaa ja muuttuvaa?

– Ajattelen niin, että Jumalan sana on luotettava, mutta se, miten me ymmärrämme sen eli teologia, se on yhtä inhimillistä kuin tieteen tekeminenkin. Eli luonto on ehdoton, tiede on tulkintaa. Tiede voi olla väärässä, ja sen takia se kehittyy. Samalla tavalla Jumalan sana on ehdoton, mutta teologia, eli miten Jumalan sana ymmärretään, se kehittyy ja siitä on erilaisia tulkintoja, Petri Väisänen muotoilee.

Vaikka tieteen tulokset muuttuvatkin, Väisänen puolustaa luonnontieteellisen tiedon luotettavuutta.

– Mikäänhän ei ole ihan loppuun asti täysin varmaa, paitsi ehkä puhdas matematiikka. Mutta tieteellinen tieto on luotettavaa silloin, jos se on tehty oikein ja testattu moneen kertaan.

Kun havainnot toistetaan, se johtaa yleensä johonkin teoriaan, joka ennustaa tulevaa toimintaa. Jos nämä ennusteet toteutuvat, on täysin perusteltua luottaa teoriaan.

– Jos pudotan tämän mukin miljoona kertaa, ja se menee aina alaspäin, kyllä siinä rupeaa luottamaan painovoimateorioihin.

Suuremmassa mittakaavassa näin toimii esimerkiksi Einsteinin suhteellisuusteoria.

– Kännyköissämme oleva GPS-järjestelmä ei esimerkiksi antaisi tarkkoja tuloksia ilman Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Koko tämä tekninen yhteiskuntamme perustuu fysiikalle ja fysiikan lakien ymmärtämiselle. Ne ovat täsmälleen niitä samoja periaatteita ja lakeja, joita tähtitieteessä käytetään esimerkiksi maailmankaikkeuden iän selville saamiseksi.

Tähtitiedepiireissä on paljon kristittyjä

Jos populaarikulttuurissa esiintyykin usein vastakkainasettelu uskon ja tieteen välillä, tiukkoihin uusateisteihin Petri Väisänen on törmännyt tiedepiireissä vain harvoin. Uskosta puhutaan julkisesti aika vähän, mutta kahvipöytäkeskusteluissa se tulee toisinaan esiin.

– Tähtitiedepiireissä on yllättävän paljon kristittyjä. Meillä on kansainvälisten kristittyjen tähtitieteilijöiden sähköpostirinki. Siinä on satoja kristittyjä. Tähtitieteilijöitä ei ole koko maailmassa ylipäätään kuin muutamia tuhansia.

Väisänen rohkaisee nuoria tunnustavia kristittyjä käymään eri tieteenalojen eturintamaan. Uudet havainnot ja tutkimustulokset saattavat esimerkiksi vaatia eettistä soveltamista, ja tässä usein maailmankatsomus astuu peliin.

Eräs esimerkki eturintaman kristitystä tähtitieteilijästä on saksalainen Heino Falcke, joka johti tutkimusprojektia, joka otti ensimmäisen kuvan Linnunradan keskustan mustasta aukosta. Falcke kirjoitti projektistaan vastikään julkaistun kirjan Light in the Darkness (Valo pimeydessä, tulossa suomeksi Aula & Co -kustantamolta).

– Kirjassaan hän kertoo myös avoimesti kristillisestä uskostaan, mikä on tosi rohkaisevaa. Kirjan on kustantanut sekulaari kustantamo, jolta on ilmestynyt myös Stephen Hawkingsin kirjoja, jotka edustavat maailmankatsomuksellisesti ihan eri kantaa.