Väärin perusteltu – tässä 8 yleistä argumentointivirhettä

Terästä keskustelutaitojasi tutustumalla yleisiin argumentointivirheisiin.

Pyrkiessämme vakuuttamaan toinen osapuoli tai puolustautuessamme syytöksiä vastaan esitämme argumentteja eli perusteltuja väitteitä. Kerromme, miksi toisen olisi syytä ajatella tietyllä tavalla. Perustelujen esittäminen on tärkeää, jotta keskustelu ei ajautuisi ”musta tuntuu” -asetelmaksi. Perustelut ovat välttämättömiä, jotta keskustelu mediassa, tiedeyhteisössä, politiikassa tai kirkossa olisi mielekästä ja kulkisi eteenpäin.

Terästääkseen omia ajattelu- ja keskustelutaitoja on hyvä olla tietoinen tyypillisimmistä argumentoinnin virheistä. Ne ovat hyvin yleisiä, ja niihin syyllistyvät yhtä hyvin kristityt kuin ateistitkin, konservatiivit ja liberaalit. Väärä perustelu voi kertoa siitä, että henkilöllä on väärä uskomus asiasta. Joskus kuitenkin henkilö voi olla itse asiassa oikeassa, mutta hän puolustaa sitä vääränlaisella perustelulla.

Esittelen tässä joitain argumentoinnin virheitä ja pyrin antamaan esimerkin uskonnossa, kristillisyydessä tai eettisessä keskustelussa ilmenevistä virheistä.

1. Henkilökohtaisuuksiin meneminen

Keskustelija viittaa joihinkin vastapuolen henkilökohtaisiin piirteisiin, joilla ei ole merkitystä keskusteltavana olevan asian kannalta.

”Konservatiivi”, ”liberaali” tai ”herätyskristitty” ovat yleisiä leimoja, joita helposti lyödään vastakkaista puolta edustavan otsaan.

Kirjoitin alkuvuodesta artikkelin, jossa Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Ville Auvinen arvioi kriittisesti arkkipiispa Kari Mäkisen opetusta Jeesuksesta. Eräässä keskustelupalstan kommentissa arvosteltiin artikkelia siitä, että ”herätysliikeläinen haastattelee toista samanmielistä”. Auvisen esittämiin perusteluihin ei siis tarvinnut pureutua, koska hänhän oli joka tapauksessa ”väärässä”, koska hän oli ”herätysliikeläinen”.

2. Suosioon vetoaminen

Jonkin asian väitetään olevan oikein, koska iso osa tai enemmistö ihmisistä kannattaa sitä.

Ihmisten on toisinaan vaikea hyväksyä sitä, että enemmistö voisi olla väärässä. Esimerkiksi abortti on niin laajalti hyväksytty länsimaissa, että se hyväksytään usein ilman sen kummempia perusteluja.

Toisinaan kuulee katolilaisten perustelevan oman uskonsa paremmuutta sillä, että katolinen kirkko on suurin kristillisistä kirkkokunnista ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Ajatuksen suosio ei kuitenkaan vielä takaa sen totuutta.

3. Virheellinen yleistys

Yksittäiseen tapaukseen vetoamalla pyritään kumoamaan yleinen tieto.

Tämä on yleistä terveysasioissa. Joku saattaa pitää tupakoinnin terveyshaittoja liioiteltuina, sillä oma tupakoiva ukkihan eli yli yhdeksänkymppiseksi. Kristillisyydessä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta on kiusaus tehdä yleinen kristillinen oppi. Jos minä olen tullut uskoon tiettyjen vaiheiden mukaisesti, on muidenkin koettava tismalleen samanlainen kääntymys. Tarvittaessa perusteet haetaan Raamatusta.

4. Niin sinäkin -argumentti

Niin sinäkin (tu quoque) -argumentti välttää kohtaamansa kritiikin kääntämällä saman syytöksen vastapuoleen.

Kristinuskoa syytetään usein siitä, että se on saanut aikaan väkivaltaa, noitavainoja ja ristiretkiä. Jos kristitty jättää vastaamatta tähän kritiikkiin ja heittää vain pallon vastapuolelle, ateismin historiassa tekemiin vääryyksiin, hän on syyllistynyt Niin sinäkin -argumenttiin.

5. Kalteva pinta

Tiettyä asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen johtaisi huonojen seurausten tapahtumaketjuun.

Esimerkiksi omantunnonvapautta hoitohenkilökunnalle ajavaa kansalaisaloitetta on vastustettu kaltevan pinnan argumentilla. Aloite pyrkii siis antamaan oikeuden kieltäytyä osallistumasta aborttiin omantunnon syistä. Aloitteen vastustajat ovat argumentoineet, että lakimuutos vaikeuttaisi naisten pääsyä raskaudenkeskeytykseen ja että näin kaikkien oikeutta aborttiin ei voitaisi taata.

6. Vain kaksi vaihtoehtoa

Asiaan esitetään vain kaksi suhtautumistapaa, vaikka todellisuudessa muitakin vaihtoehtoja voisi olla.

Homoliittoja koskevassa yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa esitetään toisinaan, että suhtautumisessa homoseksuaaleihin on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt homot ja heidän suhteensa tai sitten olet homovihaaja. Koska kukaan ei halua olla homojen tai muidenkaan ihmisten vihaaja, ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto on hyväksyä homoliitot.

Todellisuudessa vaihtoehtoja on muitakin. Kristityt ovat alusta saakka pyrkineet suhtautumaan syntiin torjuvasti, mutta syntiseen ihmiseen rakastavasti. Muita vaihtoehtoja kristityillä ei oikeastaan olekaan, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta juuri syntisiä ihmisiä tulee rakastaa.

7. Olkinukke

Vastapuolen varsinainen argumentti sivuutetaan hyökkäämällä siitä väännettyä heikompaa karikatyyriä vastaan.

Tämä on yleistä, kun eri maailmankatsomusta edustavat arvostelevat toisiaan. Evoluutiobiologi ja uskontokriitikko Richard Dawkins tarjoaa hyvän esimerkin olkinukesta. Dawkins määrittelee uskon sokeaksi uskoksi, joka ei perustu järkeen eikä välitä todistusaineistosta. Jos kaikki kristillisyys leimataan tällaiseksi, on ymmärrettävää, että tieteeseen ja kriittiseen ajatteluun vähänkin mieltynyt kokee uskon vastenmieliseksi.

Ongelmana Dawkinsilla on vain se, että kristityt eivät perinteisesti ole itse määritelleet uskoa näin. Niinpä Dawkinsin kritiikki ei osu maaliinsa, vaan uskosta väännettyyn olkinukkeen.

8. Kehäpäätelmä

Väitteen johtopäätöstä käytetään sen perusteluna eli asiaa perustellaan sillä itsellään.

Kristityt saattavat toisinaan puolustaa uskoaan kehäpäätelmän avulla: ”Raamattu on Jumalan sanaa.” ”Ai, mistä niin päättelit?” ”Koska Raamattu sanoo niin.” ”Mutta miksi sinä uskot, mitä Raamattu sanoo?” ”Koska se on Jumalan sanaa.”

Raamattu voi toki itsessään vakuuttaa lukijansa jumalallisesta luonteestaan, mutta ulkopuolista yllä oleva perustelu ei vakuuta. Siksi onkin hyvä esittää perusteluja, mitkä ulkopuoliset seikat tukevat Raamatun jumalallista luonnetta.

Argumentointivirheisiin eivät sorru vain ”huonot” tai ”oppimattomat” keskustelijat. Niihin sortuu toisinaan jokainen. Virheargumentit ovat niin yleisiä siksi, että ne sisältävät totuuden siemeniä.

Esimerkiksi jossain tilanteessa sillä, kuka sanoo, on todella merkitystä asian kannalta (henkilökohtaisuuksiin meneminen). Jos ammattimeteorologi povaa helluntaiksi hyvää säätä, on huomattavasti järkevämpää uskoa hänen ennustustaan kuin naapuriasi, joka väittää päinvastaista, ”koska aina helluntaina sataa.”

Kaltevaan pintaan viittaaminenkaan ei ole välttämättä virhepäätelmä. Tietyn asian hyväksyminen voi todella johtaa hallitsemattomiin seurauksiin. Siksi oleellista on pohtia, mistä syystä on perusteltua uskoa, että kielteiset seuraukset ovat todennäköisiä.