Uusi identiteetti Kristuksessa
Uusi identiteetti Kristuksessa antaa mahdollisuuden ”riisua pois vanhan ihminen tekoinensa ja pukeutua uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.” (Kol. 3:10) Tämä prosessi on koko elämän kestävä.
Puhuttiinpa lapsista, nuorista tai aikuisista, kysymys identiteetistä on hyvin merkittävä, jopa ratkaiseva ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Suomen Mielenterveys ry:n (entinen Suomen Mielenterveysseura) kotisivuilla identiteetistä sanotaan muun muassa seuraavaa: Identiteetillä tarkoitetaan kaikkea sitä, millaiseksi ihminen käsittää itsensä. Tähän liittyy keskeisesti myös yksilön kokemus omasta arvostaan. Hyvään itsetuntemukseen perustuva identiteettikokemus voi olla merkittävä voimavara, mutta identiteetti voi myös olla haaste hyvinvoinnille, jos se on rakentunut esimerkiksi kielteiseksi koettujen ominaisuuksien ympärille – –Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen ”kuka minä olen’.’ – – Henkilökohtaisen identiteetin voidaan ajatella piirtyvän tunteeksi omasta ainutlaatuisuudesta.
ARTIKKELISSA ROHKAISTAAN siihen, että on tärkeää tiedostaa ja kyseenalaistaa sitä, miten ja minkälaisten ryhmien tai ominaisuuksien kautta itseään määrittelee. Kyseenalaistavan ja tiedostavan itsetutkiskelun kautta omaa identiteettiä onkin mahdollista kehittää läpi elämän.
Vuonna 2016 julkaistun Jyväskylän Yliopiston tutkimuksen mukaan lähes puolella nuorista aikuisista on epäselvä identiteetti. Helsingin Sanomissa 28. maaliskuuta haastatellun psykologi Elina Marttisen mukaan on todellinen kriisi, että monen aikuisen identiteetti on hukassa.
KRISTITYILLÄ ON jotakin ainutlaatuista annettavaa identiteettikysymykseen. Kristityn tulee ottaa kaikessa ajattelussaan huomioon se, mitä Jumala on puhunut. Pohjimmiltaan me olemme sitä, mitä Jumala sanoo meidän olevan.
Raamattu opettaa ihmisestä kolme perustavaa tosiasiaa: Ihminen on luotu ja langennut, mutta Kristuksessa lunastettu. Näiden kolmen ”ällän” varaan rakentuu kristityn identiteetti.
Luotuna jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas. Langenneena meissä jokaisessa vaikuttaa myös synti, paha ja vääryys. Kristuksessa olemme kuitenkin rakastettuja ja armahdettuja. Esimerkiksi Efesolaiskirjeessä apostoli Paavali riemuitsee siitä, mitä Jumala on lahjoittanut meille ”siinä rakastetussa (Kristuksessa), jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7)
KOSKA KRISTITTY ON uskon kautta Kristuksessa, hän on perusolemukseltaan ”rakastettu”. Hän on Jumalan, Luojansa ehdottoman rakkauden kohde. Tämä antaa jo lapsuudesta alkaen vahvan ja riemullisen pohjan elää, kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Se antaa myös mahdollisuuden jatkuvaan muutokseen.
Kristillinen maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat ”entisiä” jotakin. ”Entisessä elämässään” kristityksi kääntyneellä ihmisellä on voinut olla lukemattomia erilaisia kokemuksia, ideologioita, käytöstapoja, ryhmiä ja niin edelleen, joiden mukaan hän on määritellyt itsensä. Nyt hän on kuitenkin tiedostanut ja kyseenalaistanut sen, minkä kautta hän ennen määritteli itsensä.
