Kaisa Matomäki, Markku Kulmala ja Petri Väisänen ovat kristittyjä tieteentekijöitä – miten uskonto ja tiede sopivat yhteen?

Kolme alansa huippua vastaa, mitä he ajattelevat uskonnon ja tieteen suhteesta.
Hologrammilta näyttävä kirja aukeaa, ja sen yläpuolella näkyy harppi, koeputki ja sivellin sekä erilaisia tieteellisiä malleja.

Kristitty ja tieteilijä – mahdoton yhtälö? Kaisa Matomäki, Markku Kulmala ja Petri Väisänen eivät näe ristiriitaa uskon ja tieteen välillä. Kuva: Istock

Matemaatikko Kaisa Matomäki: ”Jumala on suuri luonnontieteilijä”

Kaisa Matomäki hymyilee lautaseinän edustalla.
Kaisa Matomäki on palkittu matemaatikko. KUVA: KAISA MATOMÄEN ARKISTO

Työskentelen akatemiatutkijana Turun yliopistossa. Tutkin analyyttistä lukuteoriaa, erityisesti alkulukuja. Matematiikassa on edelleen paljon ratkaisemattomia kysymyksiä. Tutkimukseni on puhtaasti teoreettista, mutta aika näyttää, voidaanko tutkimustietoa soveltaa esimerkiksi tietosalauksessa.

Olen ollut aina kiinnostunut matematiikasta, ja kävin matematiikkapainotteista lukiota. Koulussa matematiikka tuntui helpolta, mutta lukioikäisenä pääsin osallistumaan matematiikkakilpailuihin, jotka haastoivat minua ensimmäistä kertaa kunnolla. Hain lukion jälkeen opiskelemaan matematiikkaa, ja minulle oli heti selvää, että haluan työskennellä tutkijana.

Olen ollut aina uskossa, sillä olen kasvanut uskovaisessa perheessä. Tosin joskus nuorempana mietin, uskonko riittävästi. Rippikoulussa tajusin, että Jeesuksen ristintyö koskee myös minua. Usko merkitsee minulle luottamusta siihen, että kaikki, mitä tapahtuu, on Jumalan kädessä.

Uskonto ja tiede vastaavat mielestäni eri kysymyksiin. Tiede vastaa kysymyksiin: mitä ja miten, uskonto: miksi. Oma tutkimusalani, matematiikka, on oma abstrakti todellisuutensa, jolla en koe juuri olevan tekemistä uskon kanssa. Jumala on antanut minulle lahjat ja innon matematiikkaan, ja tykkään myös välillä ajatella, että Jumala on suuri luonnontieteilijä ja matemaattinen ajattelija, onhan hän luonut luonnonlait ihmeelliseen maailmaamme.

Aerosoli- ja ympäristöfyysikko Markku Kulmala: ”Toivoa on, vaikka maapallon tila näyttää heikolta”

Markku Kulmala katsoo kameraan.
Markku Kulmala on yksi alansa viitatuimmista tutkijoista maailmassa.
KUVA: JUHO AALTO

Tutkin, miten ilmansaasteet ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa. Ilmaston muuttuminen on tosiasia, ja se on ihmisten syytä. Ihmisen vaikutus ympäristöönsä näkyy myös muilla tavoilla, muun muassa maaperän ja vesistön saastumisena. Väkimäärän kasvaessa meillä alkaa olla pulaa puhtaasta ilmasta, ruuasta ja vedestä. Ilmastonmuutos vaatii kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Tutkimuksen tehtävänä on tuoda ilmiöstä lisää tietoa. Eri asia on tietysti se, vaikuttaako se poliitikkojen päätöksentekoon.

Se, miten päädyin alalle, on pitkä tarina! Isäni oli metsätyönjohtaja, ja kuljin hänen mukanaan metsässä. Olin jo lapsena kiinnostunut luonnosta, ja keräsin koulun kesälomalla luonnonkasveja monta sataa, vaikka se ei ollut pakollista. Hain opiskelemaan teoreettista fysiikkaa ja myöhemmin erikoistuin aerosoli- ja ympäristöfysiikkaan.

Kristitty olen ollut aina. Kun opin lukemaan, aloin lukea Raamattua, ja luinkin sen ensimmäisen kerran kokonaan läpi alle kymmenvuotiaana. Suhde Jumalaan on tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä, seuraavana tulee suhde vaimooni. Usko Jeesukseen Kristukseen antaa minulle toivoa. En minä muuten jaksaisi tällä alalla. Uskon kautta näen, että toivoa on, vaikka maapallon tila on huono ja menee koko ajan huonompaan suuntaan.

Uskon, että Jumala on antanut ihmisen luovuuden ja uteliaisuuden, joita voimme hyödyntää tämän maailman tutkimisessa. Tieteellisillä menetelmillä on omat rajansa, minkä vuoksi yliluonnollinen rajautuu tieteen ulkopuolelle. Toisaalta yliluonnollisen ja luonnollisen raja ei ole kiveen hakattu, ja luonnollisen rajat venyvät.

Tähtitieteilijä Petri Väisänen: ”Kristinusko seisoo kalliolla, joka ei horju”

Petri Väisänen seisoo ulkona puiden edustalla.
Petri Väisänen asuu ja työskentelee Etelä-Afrikassa.
KUVA: MATTI KORHONEN

Johdan Etelä-Afrikan tähtitieteellistä observatoriota (South African Astronomical Obsarvatorio), joten aikani kuluu varsinaista tutkimustyötä enemmän ihmisten paimentamiseen. Tutkin galakseja ja niiden kehitystä.

Hurahdin tähtitieteeseen teini-ikäisenä, kun lainasin parhaalta kaveriltani tähtitiedekirjan. Luin sen läpi ja olin aivan myyty. Liityin jäseneksi Tähtitieteellinen yhdistys Ursaan, ja hankin peilikaukoputken, jota sitten kärräsin pimeällä pellon taakse katsellakseni tähtiä. Lukiossa halusin tehdä työelämään tutustumisjakson yliopiston tähtitieteen laitoksella, mutta minua ei huolittu sinne. Vastauksena oli, ettei tästä työtä saa. En antanut periksi vaan hain lukion jälkeen opiskelemaan tähtitiedettä ja pääsin sisään.

Olen kasvanut kristityssä kodissa. Rippikouluikäisenä ryhdyin tutkimaan kristinuskon perusteita lukemalla aiheeseen liittyviä kirjoja. Minua mietitytti muun muassa Raamatun ja kristinuskon historiallinen luotettavuus ja se, miten usko sopisi yhteen orastavan luonnontieteellisen kiinnostukseni kanssa. Jossain kohti päätin, että kristillinen usko on myös minun uskoni, ei vain vanhempieni usko. Koen, että kristinusko seisoo sellaisella kalliolla, joka ei horju ja jota saa vapaasti tutkia.

Olen joskus tehnyt sellaisen erottelun, että minulla on tieteellinen maailmankuva mutta kristillinen maailmankatsomus. Tiede piirtää maailmasta hienon ja toimivan kuvan, jota katselen kristinuskon värittämän linssin läpi, joka antaa kuvalle merkityksen. Uskon valossa näen kaiken muun selkeästi ja ymmärrettävästi. Tutkimuksissani ei ole tullut vastaan mitään, mikä olisi ristiriidassa uskoni kanssa – ja miten voisikaan, kun Jumala on kaiken luonut!

Piditkö jutusta? Tilaa Ilon Aikaa edulliseen nippuhintaan jaettavaksi täällä.

Lisäksi

”Apua, mitä jos tämä ei olekaan totta!”

TAMPERELAINEN Riitta Kemppi tuli uskoon vuoden 1989 keväällä nuorena aikuisena. Riitan seurustelukumppanin vanhemmat olivat jo kauan rukoilleet hänen puolestaan.

– Viisi vuotta kärvistelin, mutta sitten antauduin. Muistan, kuinka polvistuin yksiöni lattialle ja sanoin Jumalalle, etten pärjää ilman sinua. Sydämeeni nousi aivan ylimaallinen ilo.

Seurustelusuhde päättyi, mutta Riitan elämään jäi sen myötä jotakin pysyvää: usko Jeesukseen. Hän etsi paikkaansa ja kävi erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, mutta parin vuoden kuluttua hänelle tuli yhtäkkiä voimakkaita epäilyksiä.

– Vatsani kääntyi oikein ympäri, kun ajattelin, että apua, mitä jos tämä ei olekaan totta!

Hän kertoi epäilyksistä ystävälleen ja sai tältä luettavaksi Leif Nummelan kirjoittaman kirjasen Perusteltu usko. Sen jälkeen Riitta alkoi tietoisesti ottaa selvää, mitä perusteita on uskoa Raamatun Jumalaan – ja löysi niitä.

Vuosien varrella Riitta on kerännyt hyllyynsä lukuisia apologiaa eli uskon puolustamista käsitteleviä kirjoja sekä osallistunut Kansanlähetyksen Apologiaforum-tapahtumiin. Hän kannustaa myös muita epäilijöitä etsimään aktiivisesti vastauksia kysymyksiinsä ja haastamaan uskovia. Tietoinen uskon perusteisiin tutustuminen on vahvistanut hänen uskoaan. Nainen tietää, mihin ja miksi uskoo.

– Minun ei tarvitse vain uskotella jotakin, vaan uskon ihan todelliseen Jumalaan.

Kun Riitta nykyään törmää uskoa kyseenalaistaviin mielipiteisiin tai lehtikirjoituksiin, hän ei enää hämmenny vaan osaa perustella uskoa niin itselleen kuin muille.

– Aiemmin vastaväitteet saivat minut heti sekaisin siitä, että entä jos tämä ei olekaan totta. Enää en pelästy sitä, että joku on eri mieltä.

Riitan 3+3 lukuvinkkiä kyselijälle

Vesa Ollilainen: Kesyttämätön. Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa. (Perussanoma 2020)
Paul Copan: Totta sinulle – ei minulle. Viisaita vastauksia uskosta. (Päivä 2016)
Timothy Keller: Mihin Jumalaa ­tarvitaan? Uskon ja skeptisyyden ­vuoropuhelua. (Päivä 2011)

puolustajanpolku.fi
apologia.fi
reasons.org