Uskonsa säilyttäneiden nuorten viisi tuntomerkkiä

Kuuluisa tutkimuskeskus Barna Research Yhdysvalloissa julkaisi vuonna 2011 paljon keskustelua herättäneen kirjan nuorista kristityistä, jotka olivat menettäneet uskonsa. Kirjan nimi oli Sinä kadotit minut (You lost me). Nyt pari viikkoa sitten julkaistiin uusi kirja: Usko pakkosiirtolaisuudessa eläville (Faith for Exiles). Kirjan ovat kirjoittaneet David Kinnaman ja Mark Matlock. Se käsittelee niitä tekijöitä, jotka auttavat nuoria aikuisia säilyttämään uskonsa.

NORJASSA Dagen-lehdelle antamassaan haastattelussa Norjan kristillisen opiskelija- ja koululaisliikkeen johtaja Karl-Johan Kjøde katsoo, että kirjan kuvaama nuorten kristittyjen maailma ja toimintaympäristö ovat hyvin samantapaisia myös Pohjolassa. Hänen mielestään meidän kannattaisi ottaa oppia tästä kirjasta.

USKO PAKKOSIIRTOLAISUUDESSA ELÄVILLE -kirjan mukaan kristillisen uskonsa säilyttäneiden nuorten elämää leimaa viisi tuntomerkkiä: 1) Heillä on iloa antava ja arkipäivään vaikuttava aito suhde Jeesukseen Kristukseen. 2) He tuntevat Raamatun, heillä on kristillinen todellisuuskäsitys ja he kykenevät kohtaamaan muita todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla. 3) Heillä on suhde vanhempiin kristittyihin, jotka kykenevät toimimaan mallina siitä, miltä kristillinen elämä näyttää. 4) Heillä on läpiajateltu näkemys siitä, mitä merkitsee elää kristittynä siellä, missä he käyttävät suurimman osan ajastaan, eli koulussa tai töissä ja he kuuluvat seurakuntaan. 5) He ajattelevat, että heillä on selkeä henkilökohtainen vastuu tehdä lähetystyötä ja evankelioida. He haluavat levittää omaa uskoaan muille.

KAIKKI NÄMÄ tuntomerkit ovat hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitä. Se, että oman uskonsa tuntemisen lisäksi kykenee kohtaamaan muita maailmankatsomuksia ja todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla on uskon säilymisen kannalta olennaista. Elämme maailmassa, jossa uskovainen ei voi elää suojavyöhykkeellä. Jokainen kristitty joutuu kohtaamaan aivan erilaisia uskon- ja moraalinäkemyksiä kuin omansa. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että hän löytää toimivan suhtautumistavan ympäröivään maailmaan. Sellaisen, joka auttaa häntä osoittamaan kunnioitusta ja ystävällisyyttä kaikille ympärillään ja säilyttämään oman vakaumuksensa.

Se, että oman uskonsa tuntemisen lisäksi kykenee kohtaamaan muita maailmankatsomuksia ja todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla on uskon säilymisen kannalta olennaista.

TOINEN HYVIN TÄRKEÄ asia on, että nuoret säilyttävät hyvät suhteet vanhempiin kristittyihin. Voi olla, että kristillinen nuorisotyö on monella taholla viety aivan liian erilleen aikuisten kristittyjen maailmasta. Terve seurakuntaelämä ei voi koostua toisistaan erillään olevista erityistyömuodoista, jotka kohtaavat ainoastaan puolitoista tuntia sunnuntaisin. Seurakunta ja usko on kaikenikäisiä varten. Ennen puhuttiin hengellisistä isistä ja äideistä, jotka tukivat uskossaan nuorempia ja antoivat esimerkin kristillisestä elämäntyylistä.

MYÖS SE, että on miettinyt, mitä usko merkitsee juuri minun ammatissani ja alallani, on johdonmukaisen kristillisen todistuksen antamisen kannalta hyvin merkittävää. Osallistuminen evankelioimis- ja lähetystyöhön puolestaan on luonnollinen seuraus siitä, että oma usko on muuttunut positiiviseksi vakaumukseksi, joka ankkuroituu todellisuuteen ja totuuteen. Silloin kysymys ei ole niinkään käännyttämisestä omaan näkemykseen, vaan pikemminkin ihmisten auttamisesta kosketuksiin sen todellisuuden kanssa, johon heidät on alun perin luotu.

Se, että oman uskonsa tuntemisen lisäksi kykenee kohtaamaan muita maailmankatsomuksia ja todellisuuskäsityksiä hyvällä tavalla on uskon säilymisen kannalta olennaista.