Uskon kohde on ratkaiseva

Evankeliumi on Jumalan voima. Se pelastaa ihmisen iankaikkiselta kadotukselta. Mutta mitä on evankeliumi? Uudessa testamentissa kristinuskon kautta aikojen tunnetuin edustaja, apostoli Paavali määrittelee evankeliumin selkeästi: Se on sanoma Jeesuksen Kristuksen kuolemasta meidän syntiemme tähden, hänen ylösnousemuksestaan ja siitä kuinka hän ylösnousseena näyttäytyi opetuslapsilleen. (1. Kor. 15) Kaikki tämä tapahtui todellisessa ajassa ja paikassa. Tämä sanoma on niin selkeä, että sen voi Paavalin mukaan ymmärtää, ottaa vastaan ja siitä voi pitää kiinni juuri siinä muodossa kuin sen on vastaan ottanut.

Samassa yhteydessä Paavali tekee selväksi, että jos joku ei pidä evankeliumista kiinni juuri sen alkuperäisessä, aidossa muodossa, hän ei voi pelastua. Pelastumisen ja Jumalan tuntemisen kannalta ihmisen usko on silloin turhaa. Uskon kohde, se mihin uskotaan, ratkaisee. Jos uskon kohde on jokin muu kuin Raamatun Jeesus Kristus, sellainen usko ei pelasta ihmistä.

PAAVALIN OPETUS ON jotakin aivan muuta kuin oman aikamme monesti hyvin epämääräinen puhe Jumalasta, Jeesuksesta ja uskosta. Paavali ei vierasta selkeää sanomansa määrittelyä. Paavalille usko on henkilökohtaista. Mutta ei niin, että jokainen voi henkilökohtaisesti määritellä uskon sisällön oman mielensä ja tarpeidensa mukaisesti. Se on henkilökohtaista siinä mielessä, että jokaisen joka haluaa pelastua, on uskottava omakohtaisesti. Paavali ei tiedä mitään sellaisesta kasteesta, ehtoollisesta tai saarnasta, joka ei tähtäisi uskoon ja todellisen yhteyden syntymiseen Jumalaan.

NYKYÄÄN ON LAAJASTI LEVINNYT käsitys, joka menee suurin piirtein näin: Lapsi kastetaan, sitten hän elää oman mielensä mukaan miten elää, ja uskoo mitä uskoo, ja lopulta hän pääsee joka tapauksessa taivaaseen kuollessaan. Tällainen näkemys uskonelämästä on Paavalille ja muille Raamatun kirjoittajille täysin vieras. Ihminen ei pelastu automaattisesti kuollessaan. Ihminen pelastuu uskomalla Herraan Jeesukseen. Ihminen joutuu kadotukseen, jos hän kuolee ilman uskoa ja yhteyttä syntiensä sovittajaan Jeesukseen Kristukseen.

JEESUKSESTA EI VOI PUHUA ilman, että me samalla tulemme esittäneeksi jonkinlaisen opin ja käsityksen hänestä. Ei ole lainkaan yhdentekevää, mikä meidän oppimme Jeesuksesta on. Jeesuksen itsensä mukaan se, mitä me ajattelemme hänestä, ratkaisee koko meidän iankaikkisuutemme. ”Sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” (Joh. 8)

Jeesus ja Paavali ovat samoilla linjoilla. Uskon sisältö ja kohde on ratkaisevan tärkeää.

Se mitä ihminen ajattelee Jumalasta, Jeesuksesta ja uskosta, on kaikkein merkittävin asia, josta ihminen elämänsä aikana muodostaa käsityksen. Kaikilla on jonkinlainen käsitys näistä asioista, olipa se kuinka alkeellinen ja kehittymätön tahansa.

KENENKÄÄN YMMÄRRYS Jumalasta ei ole virheetöntä tai täydellistä. Kaikilla on syytä laulaa: ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän”. Silti on aivan ratkaisevaa, elintärkeää ja jopa iankaikkisen kohtalomme määrittelevää, että se mitä me uskomme on totuudenmukaista ja tervettä. Jos se on valheellista ja epätervettä, vaikutukset eivät ulotu ainoastaan meidän maalliseen elämäämme täällä ajassa, vaan myös meidän olemiseemme tämän elämän jälkeen iankaikkisuudessa.