Uskolla on aina hintansa

Monet pakistanin kristityistä kuuluvat yhteiskunnan alimpaan paarialuokkaan. Punjabin provinssin pääkaupungissa Lahoressa, jätehuoltoyhdistyksen vesi- ja jätehuoltolaitoksen 5000 työntekijästä 70 prosenttia on kristittyjä. Yksi työntekijä kertoi muutama vuosi sitten World Watch Monitor-uutissivustolle, etteivät muslimityöntekijät koskaan sukeltaisi tukkiutuneeseen viemäriputkeen. Näitä terveydelle haitallisia, joskus jopa hengenvaarallisia töitä ei pidetä muslimien arvon mukaisina. ”Se on aina ja joka tilanteessa kristityn velvollisuus.” Kristityistä ja muista alimpaan luokkaan katsotuista ihmisistä käytetään sellaisia määritteitä kuin: ”syntyperältään alhainen”, ”saastainen”, ”arvoista ja moraalista osaton” ja ”vähä-älyinen”. He työskentelevät pääasiassa jätehuollossa, siivoojina tai kadunlakaisijoina. Näin kertoo vainottuja kristittyjä auttava Open Doors -järjestö tiedotteessaan.

KRISTILLISEN MEDIAN parissa työskentelevä joutuu kohtaamaan vuosikymmenestä toiseen jatkuvan, katkeamattoman virran uutisia kristittyjen syrjinnästä ja vainoista. Tänä syksynä on jälleen uutisoitu useammasta tapetusta lähetystyöntekijästä ja vangituista evankelistoista maailmalla. On kerrottu omasta yhteisöstään eristetyistä, syrjityistä ja kiusatuista, kristityksi kääntyneistä ex-muslimeista Suomessa ja Ruotsissa. Tämän viikon Uusi Tie -lehdessä meillä on neljän sivun liite siitä työstä, mitä Suomen Ev.lut. Kansanlähetys on jo yli puoli vuosisataa tehnyt vainottujen kristittyjen tukemiseksi. Lisäksi haastattelemme suomalaista kristittyä poliitikkoa, joka ulkoministerinä joutui kritiikin kohteeksi, kun hän osallistui työmatkallaan jumalanpalvelukseen, jota vietettiin kohtuun surmattujen pikkulasten muistoksi.

KRITIIKIN, syrjinnän ja vainoamisen kovuus ja määrä vaihtelevat. Suomessa se on yleensä vähäistä ja lievää. Mutta edelleen kaikkialla maailmassa on kirjaimellisesti totta apostoli Paavalin muistutus kristityille: ”kaikki jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”. (2. Tim. 3) Tässä ei ole kysymys uhriutumisesta, vaan tosiasioista. Niin kauan kuin on ollut olemassa kristittyjä, heitä on myös tavalla tai toisella vieroksuttu ja vainottu maailmassa. Jeesus itse sanoi, että näin tulee käymään. Uuden testamentin kirjeitä kirjoittaneet apostolit muistuttivat kristittyjä samasta asiasta. Kristittyjä jopa kehotetaan pitämään tällaista tilannetta normaalina: ”Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.” (1. Joh. 3)

Meidän tulee työskennellä aktiivisesti kaikenlaista syrjintää, kiusaamista ja vainoamista vastaan, kohdistui se kehen tahansa. Kun kerromme Jeesuksesta, on vastuullista kertoa myös, että Jeesuksen seuraaminen merkitsee yleensä aina jonkinlaisen vastustuksen kokemista ympäristön taholta. Uskolla on aina hintansa.

KESKUSTELIN HILJATTAIN turvapaikanhakijan kanssa, jolta on evätty maahanmuuttolupa Suomeen, vaikka useat ihmiset todistivat, että hän on ollut jo vuosia vakaumuksellinen kristitty. Jos hänet palautetaan kotimaahansa, hän on hengenvaarassa. Miksi sitten kaiken edellä kuvatun jälkeen toivomme edelleen mahdollisimman monen lähimmäisemme kääntyvän kristityksi? Yksinkertaisesti siksi, että olemme tulleet vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Ja tiedämme, että ”tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin”. (Room. 8) Taivas korvaa täydellisesti kaiken, mitä tässä elämässä voi Jeesuksen tähden menettää.