Uskoa koetellaan kuoleman edessä
Kuoleman kohtaaminen henkilökohtaisesti on eri asia kuin tietää yleisellä tasolla kuuluvansa kuolevaisten joukkoon.
Maailmallakin tunnettu pastori ja raamatunopettaja Timothy Keller sai viime vuonna tietää sairastavansa vaikeaa haimasyöpää. Tämän vuoden maaliskuussa julkaistussa kirjoituksessaan yhdysvaltalaisessa Atlantic-lehdessä hän pohtii uskoaan kuoleman edessä.
70-vuotiaan pastorin kirjoitus on nöyrä ja puhutteleva. Keller on toiminut presbyteerikirkon pastorina lähes puoli vuosisataa ja kertoo istuneensa elämänsä aikana lukuisten kuolinvuoteiden äärellä. Hän jopa kirjoitti kirjan kuolemasta – juuri ennen kuin sai tietää syövästään.
NYT KELLER TOTEAA, ettei usko tuo automaattisesti lohdutusta kuoleman edessä. Hän on joutunut tutkimaan omaa sieluaan perusteellisesti. Kuoleman kohtaaminen henkilökohtaisesti on eri asia kuin tietää yleisellä tasolla kuuluvansa kuolevaisten joukkoon. Kuoleman kohtaaminen koettelee monien uskoa. Kokenut pastori kertoo kohdanneensa työssään ihmisen, joka menetti uskonsa kuolinvuoteellaan: syöpä tappoi uskon, ennen kuin se tappoi ihmisen.
Keller itse ei kuitenkaan ole menettänyt uskoaan. Hän kertoo saaneensa omassa kamppailussaan apua Raamatun psalmien lukemisesta. Hän on psalminkirjoittajan tavoin opetellut puhumaan paitsi muille myös itselleen, omalle sielulleen: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” (Ps. 43)
ELÄMÄN RAJALLISUUDEN ja epätäydellisyyden hyväksyminen johtaa Kellerin mukaan iloitsemaan pienistäkin arkisista elämän lahjoista. Oman kuoleman konkreettisuuden ja väistämättömyyden hyväksyminen avaa silmiä ymmärtämään, miten arvokkaita kaikki elämämme päivät ovat. Elämä ei ole itsestäänselvyys. Se on hetki hetkeltä Jumalan lahjaa.
Kristittynä oleminen ei vapauta meitä kaikista epäilyksistä. Pääsiäisen sanoma kantaa kuitenkin kauas yli juhlapyhien.
Mutta entä kärsimys – onko sekin muka Jumalan lahjaa? Kellerin mukaan olemme ihmisinä liian pieniä arvioimaan kärsimyksen ja hyvyyden tasapainoa. Sen voi lopullisesti tietää ja ymmärtää vain Jumala itse. Apostoli Paavali ajattelee samansuuntaisesti kirjoittaessaan: ”Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme” (Room. 8:18)
KRISTITTYNÄ OLEMINEN EI VAPAUTA meitä kaikista epäilyksistä ja negatiivisista tunteista. Pääsiäisen sanoma kantaa kuitenkin kauas yli juhlapyhien. Koska Jeesus on noussut kuolleista, Jumala on todellinen ja tuleva iankaikkinen elämä on käsin kosketeltavaa todellisuutta. Meillä on toivo, joka kantaa omista heikkouksistamme ja vajavaisuuksistamme huolimatta.
Uskossa ei lopulta ole kysymys meidän uskollisuudestamme ja kestävyydestämme vaan Jeesuksen uskollisuudesta ja hänen lupaustensa kestävyydestä. Niin kuin erään ystävän vaimo, joka luuli kuolevansa, kuiskasi miehelleen: ”Rakas, ei minulla ole mitään hätää, minun syntini ovat anteeksi annetut.”
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
