Ukraina pyytää esirukousta

Entinen baptistipastori, Ukrainan väliaikaiseksi presidentiksi nimetty parlamentin puhemies Aleksandr Turtšinov, on tehnyt jotakin ajallemme todella harvinaista. Hän kutsui kristityt ja koko kansa paastoamaan ja rukoilemaan Ukrainan tilanteen puolesta. On ilmeisesti ensimmäinen kerta koskaan Ukrainan historiassa, kun presidentti esittää tällaista. Ukrainalainen toimittaja Olga Bidnenko kristittyjen toimittajien yhdistyksestä Novomediasta pitää protestanttisaarnaajan valintaa presidentiksi ihmeenä.

Maan seurakunnat ovatkin järjestäneet rukoustapahtumia, ja Kiovan keskusaukiolla Maidanilla oli rukousteltta ja hengellisen sielunhoidon ryhmä, jossa oli niin ortodokseja, kreikkalais-katolisia kuin protestanttisiakin kristittyjä. Rukousteltta palveli, ainakin vielä jokin aika sitten, 24 tuntia vuorokaudessa. Evankelikaalisen New Life -seurakunnan pastori Anatoly Kaluzhny kertoo evankelikaalien rukoilleen ja julistaneen evankeliumia, ja ortodoksien pitäneen liturgiaa. Ihmisten kerrotaan olevan nyt hyvin avoimia hengellisille kysymyksille.

Ukrainan luterilaisen kirkon piispa Vyacheslav Horpynchuk, kertoo parin viikon takaisessa tiedotteessaan rukousvastauksesta ampumisessa haavoitetun naisen puolesta ja pyytää ihmisiä edelleen rukoilemaan maan tilanteen puolesta. Vaikka Ukrainan kriisillä on pitkät juuret, se on myös esimerkki siitä, miten nopeasti tilanteet voivat eskaloitua todella pahaksi. Tätä kirjoitettaessa Ukrainan tilanne on edelleen hyvin vaarallinen ja räjähdysherkkä.

Kuten edeltävät esimerkit osoittavat, eivät ainoastaan ihmisten henkilökohtaiset, vaan myös poliittiset ja yhteiskunnalliset kriisit ovat aina myös mahdollisuuksia. Vaikka me kaikki elämme periaatteessa koko ajan vain sydämenlyönnin päässä iankaikkisuudesta, ihmisen paatumus on sellaista, että heräämme usein vasta kun vakava kriisi iskee elämään. Ja silloinkaan emme herää itse kriisin takia. Joidenkin kohdalla elämän kriisit johtavat vain syvempään paatumukseen ja luopumuksen.

Ainoa, mikä lopulta herättää ihmisen hengellisesti, on Jumalan sana. Siksi Ukrainankin tilanteessa on tärkeä ottaa vastaan maan presidentin ja kristittyjen vetoomukset rukoukseen. Rukoilkaamme Ukrainalle yhteiskunnallista rauhaa ja hengellistä herätystä. Viimeksi mainittu merkitsee myös sitä, että meidän tulee rukoilla sananjulistuksen puolesta maassa. Raamatun mukaan julistettu sana ei koskaan palaa tyhjänä, vaan se saa aina aikaan sen, mitä varten se on lähetetty.

Ukrainan, niin kuin minkä tahansa maan, varsinainen tulevaisuuden toivo on evankeliumissa Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä voidaan todeta vähättelemättä millään tavoin ratkaisevan tärkeää yhteiskunnallista ja poliittista työskentelyä. Evankeliumi vaikuttaa lopulta jollakin tavoin myös koko yhteiskuntaan.