Hagia Sofian muuttaminen moskeijaksi antaa kristityille vahvan viestin siitä, etteivät he ole tasa-arvoisessa asemassa
Tällä viikolla Hagia Sofian pääsalissa kaikuvat muslimien rukoukset ensi kertaa lähes sataan vuoteen. Turkin toissaviikkoinen päätös muuttaa Istanbulissa sijaitseva Hagia Sofia moskeijaksi on ollut iso kansainvälinen uutisaihe, mutta miksi tällainen päätös oikein tehtiin ja mitä se tarkoittaa maan kristittyjen kannalta?
Hagia Sofia valmistui vuonna 537 kristilliseksi kirkoksi. Moskeijana se toimi vuodesta 1453 vuoteen 1934, jonka jälkeen se on toiminut museona. KUVA: LEHTIKUVA / NUR PHOTO
Islamiin ja Lähi-itään perehtynyt asiantuntija Kari Vitikainen huomauttaa, että kysymys Hagia Sofiasta ei ole uusi. Turkissa uskonnolliset piirit ovat kampanjoineet rakennuksen moskeijaksi palauttamisen puolesta pitkään.
– Vielä 15 vuotta sitten tällaiset vaatimukset tuntuivat marginaalisen ääriaineksen puuhastelulta ja vaatimusten konkretisoituminen näytti varsin epätodennäköiseltä. Se, että muutos nyt tehtiin, on kyllä signaali siitä, että asiat ovat muuttuneet.
Virallisen selityksen mukaan, johon Vitikaisen mukaan harva tuntuu uskovan, pääsyynä Hagia Sofian palauttamiseen moskeijaksi on korjata vuonna 1934 tehty hallinnollinen vääryys, jossa rakennus muutettiin hallituksen päätöksellä moskeijasta museoksi sitä hallinnoineesta säätiöstä ja säätiölaista piittaamatta.
Erdoğan ajaa erityisesti uskonnollisen kansanosan asiaa
Yleisessä turkkilaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa on kuitenkin viitattu muutamiin muihin syihin. Ensinnäkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pyrkii viemään päätöksellä huomion pois maan talousongelmista. Toiseksi Erdoğan antaa vahvan signaalin siitä, kenen puolella hän on: hän ajaa erityisesti uskonnollisen kansanosan asiaa.
Kolmanneksi Erdoğanin on nähty haluavan näpäyttää länsimaita, joilla on ollut pyrkimys arvostella Erdoğania jatkuvasti. Presidentti antaa vahvan viestin siitä, että häntä ja Turkkia ei ulkoapäin määräillä.
Neljänneksi Erdoğan haluaa alleviivata sitä, että nyt eletään uutta aikaa, jossa otetaan etäisyyttä Turkin ensimmäiseen presidenttiin Kemal Atatürkiin (1881–1938) ja hänen ajamaansa sekularistiseen linjaan.
– Erdoğanin edustama AKP-puolue on ollut vallassa lähes kaksikymmentä vuotta, ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että pystyttiin kävelemään näinkin merkittävän Atatürkin ”allekirjoittaman” määräyksen yli.
Museona Hagia Sofia antoi vaikutelman tasa-arvosta
Mikä on sitten päätöksen vaikutus kristittyjen asemaan Turkissa? Kari Vitikainen kertoo, että Hagia Sofialla ei kokoontumispaikkana ole käytännössä merkitystä paikallisille kristityille. Eihän siellä ole voitu pitää jumalanpalveluksia viimeiseen 577 vuoteen.
– Muutos varmasti kuitenkin vaikuttaa henkiseen ilmapiiriin ja antaa myös paikallisille kristityille vahvan viestin siitä, että kristittyjen ei kannata kuvitella liian suuria asemastaan muslimienemmistöisessä maassa.
– Museoitu pyhä paikka antoi vaikutelman jonkinlaisesta tasa-arvosta. Alkuperäisesti kirkoksi rakennetun merkittävän rakennuksen muuttaminen moskeijaksi viestittää sitä, että kristityt eivät ole tasa-arvoisessa asemassa.
Kun AKP nousi valtaan, kristityt saivat joitakin asioita etenemään, jotka olivat olleet mahdottomia aikaisempien hallitusten aikana.
– Paikallisten kristittyjen kannalta positiivinen vire uskonnonvapauden alueella ei välttämättä enää jatku. Kiristyminen on ollut nähtävissä myös siinä, että useampi ulkomaalainen kristitty on saanut porttikiellon Turkkiin viimeisten vuosien aikana.
– Muutos muistuttaa paikallisia kristittyjä siitä, että islamilaisessa yhteisössä he ovat lopulta toisen luokan kansalaisia, jotka elävät valtaapitävien armeliaisuudesta, Kari Vitikainen arvioi.
Hän näkee, että suurin kohu Hagia Sofiasta on noussut Turkin rajojen ulkopuolella. Paikalliset kristityt ovat oppineet, että uhoamalla ei kristitty saa Turkissa tahtoaan läpi.
– Varsinkin niin sanotut etniset kirkot eli kreikkalaiset, armenialaiset, syyrialaiset ja assyrialaiset kirkot, ovat nähneet vuosisatojen aikana niin monenlaisia vaiheita ja kohdanneet niin monenlaisia kärsimyksiä, että tämä tuskin historiallisessa mittakaavassa heitä ihan hirveästi hetkauttaa. Kirkkohan menetettiin jo viisisataa vuotta sitten. Kärsivällisyydellä, kohteliaisuudella, paikallisen valtakulttuurin tuntemisella ja ennen kaikkea luottamuksella Jumalan hyvään johdatukseen on selvitty ja selvitään myös jatkossa.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
