Tuhlaajapoikavertauksen viisi opetusta armosta

KUVA: UNSPLASH

Armo riittää keskenkasvuiselle – muunlaisia kristittyjä ei olekaan. Tuhlaajapoika teki täyskäännöksen elämässään, mutta tuliko hänestä hyvä ja pyhä ihminen? Oliko hän loppuelämänsä vapaa kiusauksista, pahoista ajatuksista ja intohimoista?

1. Jumala ottaa ilolla vastaan tuhlaajapojat ja -tytöt

Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta lienee Raamatun tunnetuimpia kertomuksia. Siinä poika pyytää isältään perintönsä ennakkoon, lähtee maailmalle ja tuhlaa rahat kevytmieliseen elämään. Kun nälänhätä koittaa, poika menee itseensä ja päättää palata isän luo.

Poika sanoi hänelle: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.” 

Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ”Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.” Niin alkoi iloinen juhla. (Luuk. 15:21–24)

2. Armo riittää keskenkasvuiselle – muunlaisia kristittyjä ei olekaan

Tuhlaajapoika teki täyskäännöksen elämässään, mutta tuliko hänestä hyvä ja pyhä ihminen? Oliko hän loppuelämänsä vapaa kiusauksista, pahoista ajatuksista ja intohimoista? Tuskinpa.

Sana vanhurskas tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa ja ihminen kelpaa Jumalalle, kun hän turvautuu Jeesukseen. Vanhurskaaksi tuleminen ei siis ole pitkä tie, jolla ihminen treenaa itseään yhä paremmaksi.

Meillekin opetetaan: kun tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi. Odottaako siis meitä viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä pitkä lista syntejä, joita emme ole huomanneet, muistaneet tai ymmärtäneet tunnustaa?

Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. (Room 3:22–24)

Galatalaiskirjeessä todetaan: Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

Kaikkine heikkouksineen, virheineen, kiusauksineen ja lankeemuksineen, kastettu ja Jeesukseen uskova on sisällä Jeesuksen puhtaudessa ja pyhyydessä. Jumala näkee hänessä vain puhtautta ja pyhyyttä.

3. Armo kattaa nekin synnit, joita emme osaa tunnustaa tai katua

Mahtoiko tuhlaajapojalle tulla mieleen yön pimeinä tunteina: ”Tein ulkomailla ollessani paljon syntiä, olisiko minun pitänyt luetella kaikki synnit tai ainakin ne pahimmat?

Meillekin opetetaan: kun tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi. Odottaako siis meitä viimeisellä tuomiolla Jumalan edessä pitkä lista syntejä, joita emme ole huomanneet, muistaneet tai ymmärtäneet tunnustaa?

Jeesus opetti meitä tunnustamaan syntimme Isä meidän -rukouksessa seuraavasti: ”anna meille meidän syntimme anteeksi.” Ei pitkiä katumusharjoituksia, ei loputtomia luetteloita, ei itsensä soimaamista – vain lyhyesti ja ytimekkäästi: anna synnit anteeksi.

Luterilaisen puhdasoppisuuden ajan merkittävimpiä hartauskirjailijoita ollut saksalainen pappi Christian Scriver kirjoitti: ”Me emme saa syntejämme anteeksi katumuksemme ansiosta vaan yksinomaan veren tähden.”

4. Saamme anteeksi hyvän, jonka jätimme tekemättä

Tuhlaajapoika oli heittänyt hukkaan vuosia viettäessään kevytmielistä elämää. Paljon hyvää oli jäänyt tekemättä, kun hän oli ajatellut vain itseään ja omia mielihalujaan.

Vuorisaarnassa Jeesus toteaa: Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.

Jeesus toteutti omassa elämässään maan päällä sen mitä Jumalan laki vaatii. Hän rakasti, auttoi, palveli ja uhrasi itsensä. Tuo täydellinen elämä luetaan meidän hyväksemme.

Martti Luther sanoi: ”Kun laki tulee ja syyttää sinua siitä, ettet ole sitä täyttänyt, käske sitä kääntymään Kristuksen puoleen ja sano: Siinä on mies, joka on sen tehnyt; häneen minä turvaan, sillä hän on sen minun puolestani täyttänyt ja lahjoittanut minulle täyttymyksensä.”

Uskova kristitty on kävelevä sisällissota.

Teologi Franz Pieper ilmaisee asian seuraavasti: ”Kristuksen elämänvanhurskaus ei ole meille pelkkä esikuva; se ei ole myöskään vain alistuvan kuuliaisuuden edellytys, vaan se on myös oleellinen osa sitä suoritusta, jonka Kristus on meidän sijastamme suorittanut vanhurskaalle Jumalalle ihmisten sovittamiseksi.”

5. Sisäinen taistelu kuuluu kristityn elämään

Ennen pitkää tuhlaajapoika joutui huomaamaan, että hän ei ollut täysin muuttunut. Hän oli kyllä oikeassa paikassa, mutta mieleen nousi kateutta ja ahneutta. Ehkä hän koki ylpeyttä – olihan hän sentään nähnyt maailmaa toisin kuin kylän muut nuoret miehet. Ehkä mieleen nousivat kuumat yöt reissuilla ja suusta pääsi napakoitakin sanoja veljelle.

Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa sanotaan seuraavasti: Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Sisäinen taistelu onkin kristityn normaali tila. Vanha turmeltunut luonto on hänessä vielä elossa ja vetää häntä syntielämään. Hänessä on kuitenkin Jumalan antama uusi elämä, joka taas vetää puhtauteen, rakkauteen ja kaikkinaisiin hengellisiin harjoituksiin. Uskova kristitty on kävelevä sisällissota.

Meidät – sodan repimät ihmiset – Jumala Jeesuksen tähden julistaa vanhurskaiksi, Jumalalle otollisiksi. Vaikka kasvu kristittynä olisi vasta alullaan, olemme matkalla taivaaseen, sillä Jeesus sanoi viimeisiksi sanoikseen ristillä: ”Se on täytetty”.

Opetus on tiivistetty Seppo Palosen Raamattuavain-opetussarjasta.

Piditkö lukemastasi?  Tutustu lehteemme alla olevasta videosta. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.