Tosi rakkaus odottaa

Isot mediat, kuten Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Kirkko ja kaupunki nostivat heinäkuussa esille Kirsi-Marja Isotalon pro gradu -työn Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjan vaikutuksista elämään ja seksuaalisuuteen. Jutuissa oli hyvin kriittinen sävy kampanjaa ja sen seksuaalietiikkaa kohtaan.

Yhdysvalloista lähtöisin oleva kampanja rantautui Suomeen vuonna 1997. Siinä oli mukana lukuisia järjestöjä ja kirkkoja, muun muassa Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Raamattuopisto, Suomen Vapaakirkko ja helluntaiseurakunnat.

Kampanja kannustaa nuoria pidättäytymään sukupuoliyhteydestä ennen avioliittoa. Tätä varten on mahdollista täyttää kuponki, jossa annetaan lupaus Jumalalle, itselle, tulevalle puolisolle ja tuleville lapsille.

Isotalon tutkielmassa 23 kampanjaan sitoutunutta kertoo, kuinka he ovat kokeneet kampanjan vaikutuksen omassa elämässään. Kyse on laadullisesta tutkimuksesta, eikä vastaajien kokemuksia voi yleistää koskevan kampanjaan sitoutuneita laajemmin.

Sen tutkielma kuitenkin kertoo, että on olemassa joukko, joka kokee kampanjan vaikutukset kielteisesti. Heidän pettymyksiään on kuunneltava ja ne on otettava huomioon, kun kampanjasta tulee myöhemmin tänä vuonna uusintapainos.

Kampanjan saama negatiivinen julkisuus on kokonaan polkenut alleen sen hyvän, jota kampanjaan sitoutuneet ovat kokeneet.

Jollekin oli opetettu, että pidättäytyminen sukupuoliyhteydestä ennen avioliittoa takaa täydellisen seksielämän avioliitossa. Toisen kuva seksuaa­lisuudesta oli muodostunut kielteiseksi, kun opetus oli keskittynyt pelkästään siihen, mikä on väärin. Seksiin liitetyn synnillisyyden ja syyllisyyden vuoksi oli vaikea tuntea seksuaalista halua omaa aviomiestä kohtaan.

Tällaiset ja muut esiin nousseet epäkohdat eivät välttämättä liity itse kampanjaan, vaan voivat johtua seurakunnan tai nuortenryhmän piirissä esiintyneestä väärästä opetuksesta tai nuoren omasta tulkinnasta.

Kampanjan saama negatiivinen julkisuus on kokonaan polkenut alleen sen hyvän, jota kampanjaan sitoutuneet ovat kokeneet. Isotalon tutkimukseenkin vastanneista yli puolet kykeni näkemään kampanjassa negatiivisten asioiden lisäksi myös positiivisia puolia. Isotalo kirjoittaa: ”Neitsyysperiaatteen ensisijaisena hyötynä nähtiin lähes yksimielisesti, että se suojeli vahingollisilta seksikokemuksilta. Käytännössä tällä tarkoitettiin joko liian varhaista yhdyntää, irtosuhteita tai oman aviopuolison pettämistä. Kampanjan ajateltiin varjelleen myös mm. ei-toivotuilta raskauksilta tai sukupuolitaudeilta.” (s. 52)

Seurakuntien ja järjestöjen seksuaalikasvatukseen pätee sama kuin muuhunkin hengelliseen työhön: meidän toimintatapamme ovat vajavaisia ja niitä tulee arvioida kriittisesti, mutta Jumalan sanaa ei tarvitse pyydellä anteeksi. Jeesus ja apostolit liittyivät siihen juutalaiseen opetukseen, jossa avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet nähtiin haureutena (mm. Mark. 7:21, 1. Kor. 7:2). Tämä on kristillisten kirkkojen perinteinen opetus, eivätkä meidän kirkolliskokouksemme tai piispammekaan virallisissa kannanotoissaan ole sanoutuneet siitä irti.

Tässä ajassa ajatus seksin säästämisestä avioliittoon kuulostaa radikaalilta ja jopa idealistiselta. Kuitenkin Jumala on ajatellut sen meidän parhaaksemme. Mutta samalla on painotettava, että taivaaseen ei pääse se, joka ylittää Jumalan käskyjen korkean riman. Jeesuksen sovitustyön tähden jokainen syntinen saa omistaa täydellisen armon ja anteeksiantamuksen synneistään, olivatpa ne millä elämänalueella tahansa.

 

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!