Todellinen Jumala tuli todelliseksi ihmiseksi

Kristillisen uskon mukaan Jeesus on tosi ihminen ja tosi Jumala. Hän on yksi persoona, mutta hänellä on kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen. Miksi tämä on uskomme kannalta niin ratkaisevan tärkeää? Eikö riitä, että Jeesus olisi vain tavallinen, erityisen hyvä, ihminen? Ei riitä. Meidän ongelmamme ei ole ensisijaisesti tiedollinen, emmekä me tarvitse ennen kaikkea hyvää esimerkkiä. Me tarvitsemme ennen kaikkea Vapahtajan, joka toimii Jumalan ja ihmisen välittäjänä ja joka pelastaa meidät synneistämme ja niiden takia ansaitsemastamme Jumalan vihasta.

KOKO MAAILMAN Vapahtajan täytyy olla aito, todellinen ihminen, koska Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että sama ihmisluonto, joka lankesi, myös maksaa synneistä. Voidakseen samaistua meidän ihmisten kanssa ja edustaa meitä Pelastajamme täytyy itsekin olla osallinen lihasta ja verestä. Samalla hänen täytyy olla myös synnitön ja täysin vanhurskas, koska toinen syntinen ei voi maksaa toista syntistä vapaaksi.

PELASTAJAMME täytyy olla myös Jumala. Miksi? Koska, vain jos hän on Jumala, hän voi kantaa ja kärsiä Jumalan vihan. Yksikään ihminen ei voi kantaa kaikkien ihmisten syntejä, ja sovittaa niitä. Siihen tarvitaan jumalallinen luonto ja voima. Apostoli Paavali kirjoittaa ytimekkäästi: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa”.

Voidakseen olla koko maailman syntien sovittaja Jeesuksen täytyy siis olla sekä tosi ihminen että tosi Jumala. Juuri sellainen Jeesus evankeliumien mukaan on. Jo aivan kristillisen uskon alkuhetkistä lähtien Jeesusta on palvottu, rukoiltu ja palveltu Jumalana. Jo Uuden testamentin kaikkein varhaisimmissa kirjoituksissa Jeesusta pidetään Jumalana. Sellaista kristillisen uskon alkuvaihetta ei ole ollut, jossa Jeesusta olisi pidetty jonakin vähempänä kuin osallisena itse jumaluudesta, niin kuin teologisessa tutkimuksessa on toisinaan arveltu. Nuo spekulaatiot ovat osoittautuneet vääriksi, ja on vahvasti ja selkeästi osoitettu, kuinka jo aivan ensimmäiset kristityt rukoilivat ja palvoivat Jeesusta tosi Jumalana.

TÄMÄ USKO säilyi läpi ensimmäisten vuosisatojen ja sen jakoivat lähes kaikki tärkeät kirkkoisät. Yksi heistä oli Antiokian piispa Ignatios (kuoli joskus 98-117 jKr.), joka opetti hyvin selvästi Jeesuksen jumaluudesta ja ihmisyydestä. Tästä Matti Korhonen kirjoittaa tämän viikon Uudessa Tiessä.

Usko Jeesuksen täyteen ihmisyyteen ja täyteen jumaluuteen määriteltiin lopullisesti Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksissa, jotka ovat vieläkin käytössä kristikunnassa.

AITO EVANKELIUMIN SANOMA jumalihmisen Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta on vieläkin meidän keskuudessamme. Tämä Jeesus on ainoa, joka todella voi pelastaa häneen turvautuvan ihmisen Jumalan vihalta ja iankaikkiselta kadotustuomiolta. Koska hän on täysi Jumala ja täysi ihminen, Jeesuksen ristintyö riittää pelastukseksi jokaiselle, joka siihen turvautuu. Meille on syntynyt Vapahtaja ja hän on totisesti, Immanuel nimensä mukaisesti, Jumala meidän kanssamme. Hyvää joulua!