Tätä on luterilainen usko
Christian cross symbol made of ash on a white background
Uskonpuhdistaja Martti Luther ei halunnut, että hänen seuraajansa kutsuvat itseään hänen nimellään. Miksi sitten käytämme sellaisia sanoja kuten ”luterilaisuus” tai ”luterilainen usko”? Eikö meidän pitäisi puhua mieluummin vaikka raamatullisesta uskosta?
Nykypäivänä maailmalta ja Suomesta löytyy jos jonkinlaista kristillistä tai kristillisperäistä kirkkokuntaa, seurakuntaa, yhteisöä ja lahkoa. Moni ryhmä kutsuu itseään ”kristilliseksi” tai ”raamatulliseksi”. Valitettavasti nämä käsitteet eivät vielä kerro mitään kyseisen ryhmän oppinäkemyksistä.
Augsburgin tunnustus
- Augsburgin tunnustuksen on kirjoittanut Martti Lutherin ystävä ja työtoveri Philipp Melanchton.
- Latinaksi tunnustus on nimeltään Confessio Augustana, ja tästä syystä se lyhennetään yleensä CA. Tunnustus kirjoitettiin alun perin saksaksi ja latinaksi, mutta latinankielinen versio on käsitteellisesti tarkempi.
- Tunnustus luettiin julki ja luovutettiin Saksan keisarille valtiopäivillä Augsburgin kaupungissa juhannuksena vuonna 1530.
- Tunnustuksen allekirjoittivat muun muassa Saksin vaaliruhtinas ja kuusi muuta ruhtinasta, kaksi valtakunnankaupunkia ja suuri joukko muita merkittäviä henkilöitä.
- Tunnustus sisältää 28 eripituista artiklaa eli kappaletta. Kappaleet 1–21 ovat tärkeimpiä uskonkohtia käsitteleviä opillisia kappaleita, kappaleet 22–28 käsittelevät kirkollisia käytäntöjä.
- Tunnustus pyrkii korjaamaan katolisen kirkon väärinkäytöksiä ja esittelemään uskonsisällön positiivisesti, mutta tarkasti. Tunnustuksen tarkoitus ei ollut luoda uutta kirkkoa vaan uudistaa kirkkoa sisältäpäin.
Monesti ryhmän oppia ei ole kirjoitettu varsinaisesti auki, vaan viitataan vain epämääräisesti siihen, että ryhmä noudattaa uskossaan Raamatun oppia. Mutta jos se, mitä ”Raamatun opilla” tarkoitetaan, olisi niin selkeän yksiselitteistä, meillä ei olisi tämänkaltaista hajaannusta kristikunnassa. Jopa ei-kristilliset ryhmät, kuten Jehovan todistajat tai mormonit, vetoavat opetuksessaan Raamattuun. Näin ollen käsite ”raamatullinen” ei vielä riitä kertomaan, mistä ryhmän opissa on kysymys. Tarvitaan tarkempi määritelmä.
Luterilainen usko on määritelty selkeästi ja yksiselitteisesti luterilaisissa tunnustuskirjoissa ja ennen kaikkea Augsburgin tunnustuksessa. Jos ihminen sanoo esimerkiksi: ”Luterilainen näkemys pelastuksesta on…”, voi kuka tahansa ottaa Tunnustuskirjat esille ja tarkistaa asian sieltä. Jokainen lukutaitoinen ihminen voi itse tarkistaa, miten luterilaiset ajattelevat uskon olennaisista kysymyksistä. Tästä syystä on hyvä käyttää sanaa luterilainen: käsite on selkeä, jokainen tietää, mistä on kysymys.
Jotkut käyttävät myös käsitettä ”tunnustuksellinen luterilainen”. Tällä sanaparilla halutaan alleviivata, että luterilainen tunnustus otetaan todesta, eikä luterilainen-sanalla tässä yhteydessä tarkoiteta tapakristillisyyttä tai kansankirkon jäsenyyttä perinteen vuoksi vaan nimenomaan luterilaisen tunnustuksen mukaista elävää uskoa.
Mitä Augsburgin tunnustus sanoo joistakin keskeisistä uskonkysymyksistä?
Vanhurskauttaminen
Artikla IV: ”Ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan – – heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi.”
Kirkon virka
Artikla V: ”Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidät Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta saisimme luvatun Hengen.”
Uusi kuuliaisuus
Artikla VI: ”Tämän uskon tulee tuottaa hyviä hedelmiä ja että hyviä, Jumalan käskemiä tekoja pitää tehdä sen tähden, että se on Jumalan tahto, ei siksi, että luottaisimme ansaitsevamme näiden tekojen avulla vanhurskauden Jumalan edessä.”
Kirkko
Artikla VII: ”Yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.”
Miksi kannattaa lukea Augsburgin tunnustusta?
Kirkkojärjestyksen ensimmäisessä pykälässä sanotaan: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.”
Jokaisen luterilaisen kirkon jäsenen olisi hyvä ottaa selvää, miten tämä luterilainen usko määritellään. Tunnustus haastaa ihmisen ottamaan kantaa: voinko allekirjoittaa kirkkoni oppiperustan? Voinko kutsua itseäni luterilaiseksi? Myös ei-luterilaisten olisi hyvä lukea Augsburgin tunnustus, jotta käsitys luterilaisuudesta ei perustu vain omaan kokemukseen tai median antamaan kuvaan.
Augsburgin tunnustus ja Tunnustuskirjat yleensäkin ovat Raamatulle alisteisia. Ristiriitatilanteissa Raamatun sana ratkaisee. Kuitenkin Tunnustuskirjat edustavat koeteltua, laadukasta ja perusteltua raamatuntulkintaa. Niiden lukeminen koituu uskon vahvistukseksi.
