”Seurakunta­kavereiden kanssa saa olla oma itsensä”

Tommi Kantola opiskelee parhaillaan maarakennuskoneenkuljettajaksi. Hän ajattelee, että käytännönläheinen työ sopii hänelle. – Olen utelias tietämään, miten elektroniikka toimii, Tommi kertoo. KUVA: SUSANNA SARIMAA

Tommi Kantola odottaa lähestyviä Maata Näkyvissä -festareita. Kristillisillä nuortenfestareilla tuntemattomienkin kanssa kokee yhteishenkeä ja voi heittäytyä Elefanttimarssiin käytävillä – toisin kuin koulussa.

Yksi pieni elefantti marssi näin aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin, pyysi hän mukaan yhden toverin… 

Pohjoismaiden suurimmassa kristillisessä nuorisotapahtumassa uskalletaan irrotella – esimerkiksi kokoamalla pitkä marssijono. Bändien kuuntelun ja opetusten lomassa festareilla ehtii tutustua uusiin kavereihin. Siinä yksi syy siihen, miksi Tommi Kantola suuntaa tuhansien muiden nuorten tapaan Turkuun viikonloppuna.

– Jos menisi koulussa jotain norsuleikkiä, ajateltaisiin vain, että kuinka noloa. Festareilla taas porukka lähtee sellaiseen mukaan. Siellä on paljon kanssani samanhenkisiä ihmisiä.

Lavalla Tommi haluaa nähdä ainakin Kls.:n ja GodFm:n. Kls.-bändissä puree se, että kristillinen sanoma tuodaan rockin kautta esiin.

– Sanoitukset ovat hienoja. Esimerkkeinä Kiitän Luojaani Sinusta ja Vielä täällä on meitä.

Jälkimmäisessä lauletaan: ”Vielä täällä on meitä jotka uskomme, vielä täällä on meitä jotka taistelemme, vielä täällä on meitä jotka laulamme, vielä täällä on meitä jotka väisty emme, ja me aiomme tehdä kaikkemme rakkauden eteen.” Laulun kuvaamaan porukkaan Tommikin haluaa kuulua.

Video ei välitä tunnelmaa

Nykyään puhutaan siitä, että kävijämäärät hengellisissä tapahtumissa vähenevät. Nuoret ovat paljon yhteyksissä keskenään sosiaalisen median kautta, ja siellä esimerkiksi jaetaan bändien videoita ja pätkiä keikoilta. Tommi Kantolan mielestä on kuitenkin ihan eri asia katsoa keikkaa kännykästä kuin hyppiä itse yleisössä.

– Sitä voi verrata jääkiekon katsomiseen tv:stä tai hallissa. Kännykän kaiutin ei myöskään anna arvoa sille, miten bändi oikeasti vetää.

Tapahtumissa puheet ovat hyvä mauste biisien lomassa. Tommi ajattelee, että sanat ja neuvot, joita puheissa nuorille jaetaan arkeen ja kouluun, voivat olla merkityksellisempiä kuin uskoisikaan. Ajatus nousee hänen omasta koulukiusatun taustastaan.

– Jonkun voi pitää hengissä se, että joku edes moikkaa päivittäin, Tommi korostaa.

Yökahvilassa yli sata nuorta viikoittain

Tänä vuonna 18-vuotias Tommi Kantola lähtee festareille Tampereen Messukylän seurakunnan tiiminvetäjänä, yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Sen seurakunnan toiminnassa nuori mies on kuin kotonaan.

Kaikki sai alkunsa yhdestä jatkoriparista eli jatkiksesta. Sinne Tommi oli epäröinyt mennä ilman kavereita, vaikka olikin tutustunut muutamaan seurakunnan isoseen seikkailuriparilla, jossa hänkin oli ollut isosena.

Ennen, kun oli huono mieli, laittoi kättä ristiin. Nykyään on enemmän kiittämistä kuin pyytämistä

– Jatkiksen alussa jonotettiin huoneita kaveriporukoissa. Itselläni ei porukkaa ollut, joten nojailin yksinäni tolppaan. Kaksi leiriläistä tuli kysymään, että haluanko yöpyä samassa huoneessa heidän kanssaan. Olin hämmentynyt, että sitä tultiin henkilökohtaisesti kysymään. Se yllätti.

Tuplasti kannattavaa jatkikselle menemisestä teki se, että sieltä löytyi uusien kavereiden lisäksi nykyinen tyttöystävä. Kaksi vuotta on vierähtänyt yhdessä.

– Aluksi olin hänen mielestään ärsyttävä tyyppi, Tommi tunnustaa nauraen.

– Mutta vähitellen tutustuttiin seurakunnassa pelatessa ja jutellessa.

Seurakunnassa Tommi käy muun muassa apuohjaajakoulutuksessa ja on mukana perjantaisin pyöritettävässä yökahvilassa. Siellä nuoret vapaaehtoiset paistavat hampurilaisia ja ranskalaisia. Aikuisohjaajia on myös paikalla. Syömisen lomassa sitten pelaillaan ja kuunnellaan gospel-musiikkia. Joka vuosi varsinkin uudet riparinuoret löytävät kahvilaan tiensä.

– Parhaimmillaan on ollut 240 kävijää illan aikana, ja joka kerta menee päälle sadan, Tommi kertoo.

”Makaa kädet ristissä vielä hetki”

Mitä muuta Tommi Kantolan hengelliseen elämään kuuluu kuin seurakunta? Hänelle tulee ensimmäisenä mieleen, että siinä korostuu Jumalan kiittäminen.

– Ennen, kun oli huono mieli, laittoi kättä ristiin. Nykyään on enemmän kiittämistä kuin pyytämistä, hän pohdiskelee.

Riparilta asti mukana kulkeneesta Raamatusta Tommilta löytyy paljon jakeiden ympyröintejä. Yksi merkittävä kohta hänelle on oman isosen alkulehdelle kirjoittama jae. Se löytyy kirjeestä Filemonille: ”Minä kiitän Jumalaani aina, kun muistan sinua rukouksissani.” (Filemon 1:4).

Myös sananlaskut ovat tarjonneet Tommille usein ajattelemisen aihetta. Sieltä luku 6 jae 10 kuuluu näin: ”Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki.”

– Sen viesti on, että ota rennosti hetki ja rukoile, ihan vaan ole.

Olemista nykyihminen tarvitsisikin enemmän, Tommi pohtii. Helposti tulee tyhjissä väleissä vain selattua vaikka kännykkää.

– Silloin ei herää omia ajatuksia eikä tule ahaa-elämyksiä.

Tommin mielestä pysähtymisen hetkiä ihmiset tarvitsevat myös siihen, että voivat ajatella hengellisiä kysymyksiä, miten uskovat ja uskovatko ollenkaan.

Hänelle itselleen on tarjoutunut välillä hetkiä olla yksin ajatustensa kanssa oman harrastuksen eli kalliokiipeilyn parissa.

– Eikä siinä muutenkaan voi ajatella päivän ruokalistaa, kun pitää miettiä, pysyykö ote vai eikö pysy.

Kiipeilyssä hänestä kiehtovaa on vaaran tuntu, ja se vaatii myös taistelutahtoa, että haluaa taistella itsensä ylös asti.

– Kiipeilyn jälkeen on aina energinen fiilis, vaikka on myös ihan puhki. Voisi mennä juoksemaan vielä lenkinkin, Tommi Kantola kertoo ja nauraa.

Sama olo hänelle on todennäköisesti luvassa myös festariviikonlopun jälkeen: puhki, mutta täynnä energiaa.

 

Piditkö artikkelista? Katso alla oleva video, jossa kerromme lisää Uudesta Tiestä.

Tilaa lehti tästä.