Sano ei välinpitämättömyydelle
Nuorten elämää koskettavat haasteet eivät ole nuorten, vaan aikuisten haasteita. Tavalliset rajat voivat tarkoittaa rohkeita irtiottoja.
Nuoria viime viikolla järjestetyssä NUORI2017-tapahtumassa Tampereella. Kuva: Anna Autio
Nuorten elämää koskettavat haasteet eivät ole nuorten, vaan aikuisten haasteita. Tavalliset rajat voivat tarkoittaa rohkeita irtiottoja.
– Usein kukaan muu ei tiedä niistä asioista, joista nuoret soittavat, Reetta Pauni Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoo.
Soitot Lasten ja nuorten puhelimeen paljastavat, että vakavia ongelmia jää aikuisilta piiloon. Raportti palvelun vuoden 2016 yhteydenotoista julkaistiin viime viikolla. Ammattilaiset vastaavat noin 35 000 puheluun, nettikirjeeseen ja chat-keskusteluun vuosittain.
– Tuntuu pahalta, että vanhemmille ei joko uskalleta kertoa tai heitä ei haluta häiritä, koska he ovat muutenkin kuormittuneita, Pauni harmittelee.
Monet lapset ja nuoret eivät myöskään luota ammattilaisiin eivätkä tunne heidän työtään, esimerkiksi salassapitosäädöksiä.
– Ajatellaan, että jos kertoo vaikka kuraattorille asioita, ne kerrotaan eteenpäin opettajanhuoneessa.
Lisäksi raportin mukaan esteenä on häpeän kulttuuri. Soittajat kokivat avun hakemisen olevan merkki huonoudesta ja heikkoudesta.
Aikuisen läsnäoloa kaivataan
Masennuksesta ja ahdistuksesta kertovat yhteydenotot ovat lisääntyneet merkittävästi 2010-luvulla. Seksuaalisuus ja seksi taas ovat aina olleet kärkiaiheita. Vuonna 2016 nämä aiheet kattoivat 21 prosenttia puheluista. Esimerkiksi porno puhututti kaikenikäisiä. Pienet lapset olivat usein nähneet hämmentävää materiaalia ja halusivat ymmärtää, mistä on kyse. Vanhempien lasten puhelut liittyivät pornon katseluun tai sen luomiin mielikuviin.
Viime vuonna puhelimen aiheista 45 prosenttia käsitteli yksinäisyyttä.
– Monet nuoret soittavat koulumatkalta tai yksin kotoa ja ihan vain jutustelevat. He kaipaavat aikuisen läsnäoloa ja seuraa, Pauni selittää.
Hänestä tuntuu, että monet aikuiset ovat tyytyväisiä, jos lapset pärjäävät yksinään. Heidät jätetään omiin huoneisiinsa. Pauni toivookin, että vanhemmat olisivat kiinnostuneempia nuoren tekemisistä, esimerkiksi pelailusta ja puhelimen käytöstä – ja ilman tuomitsevaa otetta.
Nuoria haastaa työttömyys
– Kirkon nuorisotyön yksi avaintekijä on tuoda toivon näkökulma elämän haasteissa. Jokaisessa meissä on hyvää, jolla voimme ponnistaa eteenpäin, kertoo Sanna Nygård. Hän oli viime viikolla NUORI2017-messuilla esittelemässä kirkon erityisnuorisotyötä. Tapahtuma kokosi Tampere-talon täyteen nuoriso- ja kasvatusalan ammattilaisia.
Yksi haaste on nuorten köyhyyden ja työttömyyden lisääntyminen. Tilastokeskuksen lukemat valottavat, että työttömänä on nyt joka kymmenes 15–24-vuotias. Jopa 30 prosenttia nuorista elää köyhyysrajan alapuolella. Koulutus ei enää takaa työpaikkaa, ja erityisesti koulutuksesta pudonneiden tulevaisuus näyttää ankealta.
– Moni nuori jää peruskoulupohjalle, kun todistus ei riitä koulupaikan saamiseen, eikä löydä omaa paikkaansa elämässä. Ensimmäinen vuosi on kriittisin. Jos silloin ei jatka koulupolkua, se menee vuosi vuodelta haastavammaksi, Nygård näkee.
Hän toteaa huono-osaisuuden siirtyvän sukupolvelta toiselle. 1990-luvun laman jäljet näkyvät.
– Nuoret maksavat laskua siitä, että aikuiset ovat syrjäytyneet elämässä. Kuilu kasvaa hyvinvoivien ja huonosti voivien nuorten välillä. Se on pelottavaa, jos kuilu repeää.
Kaikilla takamus ei pysy penkissä
Kirkon erityisnuorisotyössä on kehitetty keinoja tarttua ongelmaan. Moottoripajatoiminta on siitä esimerkki. Nuoret korjaavat, rakentavat ja puunaavat autoja tai mopoja yhdessä ohjaajan kanssa. Samalla annetaan liikennekasvatusta, tuetaan opintoja ja vahvistetaan nuoria sosiaalisesti.
– Suomen koulujärjestelmä ei sovellu osalle meidän nuorista. Siinä takamuksen on pysyttävä penkissä, mutta kaikilla se ei pysy, Nygård selittää ja kertoo Moottoripajan auttaneen nuoria koulun läpi.
Hän itse työskentelee toiminnan koordinaattorina Pohjois-Suomessa. Tehdessään nuorten kanssa töitä merkittäviä hetkiä ovat olleet ne, joissa nuori on tullut kohdatuksi ja saanut purkaa pahaa oloaan. Niistä hän on kiitollinen Jumalalle.
Älypuhelimen pauloissa
– Kristittyjen suhtautuminen median käyttöön kaipaa päivitystä, Lahden kristillisen koulun rehtori Aleksi Rinne sanoo.
Hänen mielestään ongelman ydin on ajankäyttö. Puhelimesta on tullut lasten ja nuorten käden jatke. Se kulkee mukana kaikkialle, myös sänkyyn.
Moni nuori unohtuu pelaamaan ja chattailemaan iltamyöhään, minkä vuoksi nukkumaan meno venyy. Ja kun äänet pidetään öisin päällä, nuori herää puhelimen surahdukseen kesken unien viestittelemään kavereidensa kanssa. Se näkyy seuraavana päivänä.
– Opettajat ovat kertoneet, että nuoret pilkkivät tunneilla, kun ovat niin väsyneitä. Jos väsymys on tätä tasoa, ei sitä pedagogiikalla ratkaista, Rinne herättelee.
Puhelimet ohjaavat myös yhdessäoloa. Välitunneilla yläkoululaiset seisovat pihalla olka olkaa vasten kännykät kädessä.
Paitsi some-niskaa, kännykkäriippuvuus aiheuttaa myös suhdetaitojen heikentymistä.
– Ihmissuhteisiin tulee turhaa selvittelyä, kun asiat kommunikoidaan viesteillä. Viestinnästä sanojen merkitys on vain noin kymmenen prosenttia. Väärinymmärrykset vähenisivät, jos asiat puhuttaisiin kasvokkain.
Asiantuntijoiden suositus päivittäisestä ruutuajasta on enintään kaksi tuntia.
– Käytännössä tuosta suosituksesta on tullut minimi. Harvalla se pysyy kahdessa tunnissa, aikuisillakaan, kun mukaan lasketaan televisio, puhelimella ja tabletilla vietetty aika.
Rinne sanoo suoraan älypuhelimien orjuuttavan monia. Se näkyy vaikkapa siinä, että sosiaalisessa tilanteessa on ihan pakko ainakin vilkaista puhelintaan. Silloin sosiaalinen media vähentää sosiaalisuutta.
Pelien karmivat sisällöt
Nykyajan pelejä ei voi verrata parinkymmenen vuoden takaisiin. Kehittynyt grafiikka tekee niistä yhä todenmukaisempia, ja sisällöt ovat muuttuneet. Viime vuosina seksi on tullut peleihin.
– Seksuaalisen sisällön määrä ei tule vähenemään peleistä. Kauhulla ja seksillä saa aikaan vahvoja tuntemuksia, ja ne koukuttavat.
Rinne kertoo keskustelustaan viidesluokkalaisen oppilaan kanssa. Tämä kertoi pelistä, jossa pelaaja kulki hämärää käytävää, jonka varrelta kuului vauvan itkua. Pelaajan edetessä itku voimistui, ja lopulta ruudulle avautui ovi, jonka takana silvottiin vauvaa.
– Kun peliä pelataan kuulokkeet korvilla, äänimaailma on hyvin todentuntuinen. Se on vahva kokemus, rehtori painottaa.
Verkossa vastuu sisällöstä jää käyttäjälle.
– Koulussa, tutkimuksissa ja kotona näkemäni mukaan lapsen itsesäätelykyky ei yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla, jotta hän hallitsisi verkkopelaamisen ja verkkosisällön kohtuukäytön ilman vanhemman rajanvetoa.
Pallo on siis aikuisilla.
Vastuu on vanhemmilla
Kriittisistä huomioistaan huolimatta Aleksi Rinne ei usko liialliseen kontrollointiin.
– Yliampuminen ruokkisi Raamatunkin valossa enemmän omaa ylpeyttä kuin toisi mitään hyötyä.
Joskus vanhemman ja kasvattajan velvollisuus luoda turvallisia rajoja tarkoittaa rohkeaa irtiottoa ympäristöstä.
Rinteen perheessä asia ratkaistiin hankkimalla vanhimmille 7- ja 10-vuotiaille lapsille perinteiset näppäinpuhelimet sekä älypuhelimet.
– Vain näppäinpuhelimessa on liittymä, älypuhelin toimii kotiverkossa. He soittavat ja tekstaavat näppäinpuhelimellaan ja ovat meidän ja kavereidensa tavoitettavissa.
Älypuhelimien avaamiskoodi on vain isän tiedossa, joten niitä käytetään vasta, kun läksyt ja sovitut kotityöt on tehty. Aleksi Rinne pyrkii myös olemaan samassa tilassa lasten käyttäessä älypuhelimiaan, ja käyttöaika rajoittuu puolesta tunnista tuntiin. Siinä ajassa lapset pysyvät riittävästi mukana some-viestinnässä.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!
