Sadeharjun perhe lähtöviivalla

Syksyllä Etiopiaan muuttavat Sadeharjut eivät ole koskaan matkustaneet Afrikkaan. He eivät osaa vielä kieltä eivätkä tunne kulttuuria. Mutta he tuntevat Jumalan, jonka lähetyskutsuun he vastasivat myöntävästi.

Jukka, Kaisa, Leevi, Helmi ja Lenni Sadeharju ovat saaneet väliaikaisen kodin Ryttylän Kansanlähetysopistolta. Syyskuun lopussa perhe pakkaa matkalaukut ja suuntaa aurinkoiseen Etiopiaan. Kyseessä ei ole pikavisiitti, vaan kolmen vuoden lähetystyöjakso Kansanlähetyksen kautta. Välissä he tulevat käymään Suomessa, ja taas työtä jatketaan kolme vuotta eteenpäin.

– Olimme valmiita lähtemään mihin vain, missä on tarvetta. Etiopia kiinnosti vaihtoehdoista eniten. Siellä on paljon työtä, jossa on hyötyä meidän ammateistamme ja paljon ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, Sadeharjut selittävät, miksi he valitsivat Etiopian.

Jukka on ammatiltaan diplomi-insinööri ja opiskellut sähkötekniikkaa. Kaisa taas on valmistunut sairaanhoitajaksi. Kehitysyhteistyössä on apua insinööristä, ja kummilapsityössä tarvitaan hoitotaitoa. Näiden kahden työalan parissa he tulevat Etiopiassa työskentelemään. Ensimmäinen vuosi kuitenkin menee kielikoulussa, lähinnä Amharan kieltä opetellessa.

– Vähän on nähty merkkejä ja äänteitä, muttei meillä ole mitään käryä kielestä, Kaisa nauraa.

Haaveista tositoimiin

Kaisa Sadeharju innostui lähetystyöstä jo lapsena seuratessaan ystäväperheen elämää kentällä. Ajatus vahvistui vuosien varrella, kun hän osallistui aktioon Italiassa ja matkusti Venäjän Omskiin kansainvälisyyslinjan mukana. Jukka Sadeharjulla kipinä syttyi vasta, kun hän alkoi seurustella Kaisan kanssa.

– Aloin miettiä asiaa ja ymmärsin Raamatun kautta, että lähetystyö on kristittyjen keskeinen tehtävä, eli pitää olla joko lähtemässä tai lähettämässä, mies kertoo.

Lopullinen päätös oli pitkän rukouksen ja pohdinnan tulos. Äiti Kaisa mietti erityisesti sitä, pitäisikö lasten kanssa muuttaa vieraaseen maahan. Pariskunta kuitenkin uskoo, että lapset sopeutuvat hyvin uusiin olosuhteisiin, koska koti on siellä, missä vanhemmat ovat. He myös iloitsevat Etiopian avoimesta hengellisestä ilmapiiristä, jossa lapset saattaa olla helpompi kasvattaa uskoon.

– Siellä Jumalasta puhuminen on normaalia. Euroopassa usko on taas yksityisasia eikä kuulu kenellekään, he toteavat.

Koulunkäynti on maassa haastavampaa kuin Suomessa, ja myös erilaiset sairaudet ovat huolenaihe. Vaikeinta on kuitenkin jättää Suomeen isovanhemmat ja ystävät.

– Etiopiassa vie paljon aikaa saada sydänystäviä, vaikka elämä onkin yhteisöllistä. Siinä mielessä arjesta tulee yksinäisempää, Sadeharjut pohtivat.

Juuri ihmissuhteiden luominen kuuluu heidän lähetystyönsä päätavoitteisiin. He haluavat päästä sisälle kulttuuriin ja saada kontakteja paikallisiin.

– Haluamme auttaa ihmisiä ja kertoa Jeesuksesta sekä kulkea rinnalla. Ihmissuhteet ovat monella lähetyskentällä väylä, jonka kautta voi evankelioida arkielämässä.