Saako kirkossa puhua Jeesuksesta?
Jussi Mäkelä. KUVA: KAROLIINA RAUHIO-POKKA
Kirjoituksessaan Jussi Mäkelä korostaa henkilökohtaisen kääntymyksen merkitystä pelastumisen kannalta. Vuosaaren seurakunnan Tulkaa kaikki! -liikkeen kannanoton mukaan kirjoitus asettaa ihmisen uskolle tasovaatimuksia, mikä on ”tuttua ahtaissa hengellisissä yhteisöissä”.
− Jumala yksin päättää kunkin ihmisen taivaskelpoisuudesta. En voi kuitenkaan vaieta Raamatun opetuksesta, jonka mukaan kastettu ihminen pelastuu, kun hän uskoo. Kastetta ei tulisi pitää automaattisena pääsylippuna taivaaseen, Mäkelä sanoo.
Kohun mittasuhteet tulivat Mäkelälle yllätyksenä siitä syystä, että kirjoitus oli julkaistu jo aiemmin Vuosaari-lehden seurakuntaliitteessä ilman kohua. Lisäksi hän oli saarnannut kirkossa samasta aiheesta jouluna. Vasta Facebook-julkaisu sai ihmiset liikkeelle.
− Pian kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sain puhelinsoiton, jossa minua kehotettiin poistamaan kirjoitus seurakunnan Facebook-sivuilta. En kuitenkaan voinut tehdä sitä, koska koin vahvasti, että Jumala halusi tekstin olevan siellä, Mäkelä sanoo.
Vaikka vastarinta omien joukossa on tuntunut Mäkelästä kipeältä, hän näkee kohussa Jumalan johdatuksen.
− Kohun myötä Jeesuksen ääni saa kuulua ympäri Suomen, hän iloitsee.
Helvetillä pelottelua?
Mäkelä sanoo ymmärtävänsä kirjoituksen aiheuttaman mielipahan.
− Olen itsekin joskus ahdistunut saarnasta, hän toteaa.
Mäkelän mukaan ahdistus ei ole huono asia, jos se pysäyttää ihmisen näkemään oman syntisyytensä ja muuttamaan elämänsä suuntaa.
− Ei Jumala halua tuomita ihmistä vaan armahtaa hänet. Mutta miten Jumala voi lahjoittaa armon ihmiselle, joka ei halua eikä koe tarvitsevansa sitä? Mäkelä kysyy.
Kohun myötä Jeesuksen ääni saa kuulua ympäri Suomen.
Mutta onko helvetistä varoittaminen oikea tapa kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen?
− Minusta on julmaa olla kertomatta, mitä siitä seuraa, jos ihminen ei turvaa Jeesukseen. Jos haluamme puhua pelastuksesta, meidän täytyy myös kertoa, mihin ihminen tarvitsee pelastusta. Jumalan pelastustyö ei toki rajoitu vain ihmisen pelastamiseen kadotukselta, mutta kadotus on Jumalasta piittaamattoman ihmisen lopullinen kohtalo, Mäkelä sanoo.
− Jumalan tuomio on lopullinen eikä siitä ole valitusoikeutta, joten eikö meidän kannattaisi kuulla, mitä Jumalan sana asiasta sanoo, hän lisää.
Mäkelä muistuttaa, että Jeesus itse puhui paljon viimeisestä tuomiosta ja kadotuksesta – totta, mutta Mäkelä ei ole Jeesus. Synnistä ja parannuksesta saarnaaminen tulkitaan helposti itsensä korottamisena muiden yläpuolelle.
− Jos syntinen ei saisi saarnata parannusta, silloin kukaan ei olisi saarnannut Jeesuksen jälkeen, Mäkelä sanoo.
Mäkelän mukaan myös Jumalan rakkaudesta pitää puhua, mutta sen tulee olla aina kytköksissä Jeesukseen.
− Jos puhumme Jumalan rakkaudesta ilman Jeesusta, ihmiset eivät kuule totuutta, Mäkelä sanoo.
Navigaattorina Jumalan sana
Evankeliumin julistaminen on Jussi Mäkelän mukaan kirkon ja yksittäisen papin tärkein tehtävä.
− En itsekään ole aina ymmärtänyt, miten vastuullisessa tehtävässä pappina olen, Mäkelä myöntää.
Mäkelä on toiminut pappina 19 vuotta, joista yhdeksän viimeisintä hän on toiminut Vuosaaren kirkkoherrana. Mäkelä sanoo luottavansa vahvasti perinteiseen julistukseen.
− Vuosia saarnanneena voin vain todeta, että mitä enemmän puhun omiani, sitä vähemmän sillä on vaikutusta. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17), Mäkelä sanoo.
Jos puhumme Jumalan rakkaudesta ilman Jeesusta, ihmiset eivät kuule totuutta.
Mäkelä toivoo, että Jeesus saisi tulla entistä näkyvämmäksi ja hänen äänensä kuulluksi omassa kirkossaan. Valitettavasti näyttää siltä, että kirkko pyrkii pikemminkin tekemään itseään näkyväksi, mikä on osaltaan johtanut Mäkelän mukaan liian usein siihen, että kirkossa julistetaan epäaitoa armoa ilman totuutta.
− Armo ei tarkoita vapautta tehdä syntiä. Synti on vakava asia, joka erottaa meidät Jumalasta. Miksi muuten Isä olisi uhrannut rakkaan Poikansa? Mäkelä kysyy.
Mäkelän mukaan hyvät teot eivät meitä pelasta, mutta usko ilman tekoja on kuollut. Erityisen huolissaan hän on siitä, että kirkko tekee sellaisia päätöksiä, jotka ovat selvästi ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa.
− Kirkkolaiva, joka ei käytä Jumalan sanaa navigointiinsa, on maailman aaltojen vietävissä, Mäkelä toteaa.
Mäkelä kuitenkin uskoo, että Jumalalla on edelleen hyvät suunnitelmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon varalle. Se motivoi häntä jatkamaan työtä kirkon sisällä.
Onko kirkon julistuksesta tullut pilttimössöä joka kelpaa kaikille?
Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen sai tietää Jussi Mäkelän kirjoituksen aiheuttamasta kohusta Kotimaa24-sivun kautta. Turtiaisen mukaan Mäkelän kirjoitus on räväkkä, mutta asiallinen.
− Kirjoitus muistuttaa perinteistä pietististä saarnaa, jossa korostuu henkilökohtainen kääntymys ja parannus. Moni ei enää uskalla puhua tai kirjoittaa yhtä suoraan kuin Jussi, koska pelkää tulevansa leimatuksi vihapuheen kylväjänä, Turtiainen sanoo.
Turtiainen kertoo, että myös hänen sanomisistaan on joskus valitettu tuomiokapituliin. Kantelut eivät ole sulkeneet hänen suutansa mutta saanut miettimään tarkemmin sanomisiaan.
− Toisaalta ajattelen niin, että asiat pitää myös pystyä sanomaan suoraan ilman pehmittelyä. Liiallisen varovaisuuden vaarana on se, että tylsytämme sanoman terän kokonaan, Turtiainen sanoo.
Mäkelän kirjoituksen herättämä kohu kertoo Turtiaisen mukaan siitä, etteivät ihmiset ole tottuneet enää kuulemaan kirkon suunnalta terävää sanan julistusta.
− Onko kirkon julistuksesta tullut ”pilttimössöä”, joka kelpaa kaikille? Jos mukaan laitetaan jotain pureskeltavaa, ihmiset pillastuvat, Turtiainen pohtii.
Turtiaisen mukaan Mäkelän kirjoitus olisi saanut todennäköisesti myönteisemmän vastaanoton, jos hän olisi tuominnut kovin sanoin esimerkiksi vanhustenhoidon laiminlyönnit.
Ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta ihmisen pelastuksen kannalta sekundaareja asioita. Sitä paitsi meillä on jo niitä tahoja, jotka pitävä ympäristöasioita esillä. Kuka pitää ikuisuusnäkökulmaa esillä jos ei kirkko?
− Yhteiskunnallista syntiä on helppo osoittaa sormella. Jos parannussaarna kohdistuu yksityiseen ihmiseen, ihmiset suuttuvat. En usko, että Mäkelä osoitti sormellaan muita, vaan kyllä hän saarnasi yhtälailla itselleen, Turtiainen sanoo.
Kirkon houkutuksena on Turtiaisen mukaan se, että se vaikenee tärkeimmästä sanomastaan ja korvaa sen vaikkapa luonnonsuojelusta puhumisella.
− Ympäristöasiat ovat tärkeitä, mutta ihmisen pelastuksen kannalta sekundaareja asioita. Sitä paitsi meillä on jo niitä tahoja, jotka pitävä ympäristöasioita esillä. Kuka pitää ikuisuusnäkökulmaa esillä jos ei kirkko? Turtiainen kysyy.
Turtiainen antaa kaiken kunnioituksensa virkaveljelleen, joka uskalsi avata tulpan.
− Kiitos Jussille! Nyt on kirkon aika julistaa sitä sanomaa, jota on aina julistanut. Kirkon tulee puhua vähemmän itsestään ja enemmän Jeesuksesta, Turtiainen sanoo.
Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!