Resurssipula iskee Kansanlähetyksen nuorisotyön kivijalkaan
KUVA; SUSANNA LÖNNROT
– Kansanlähetyksen nuorisotyö on suurelta osin ripareiden varassa. Me emme juuri tavoita nuoria muuta kautta, sanoo Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Piia-Maaria Matkoski. Hän harmittelee, että ensi vuonna leirien määrää karsitaan rajusti.
Viime kesänä kantautui ylistäviä kommentteja Kansanlähetyksen rippileirien ja konfirmaatiojumalanpalvelusten tunnelmasta. Samaan aikaan työntekijät tiesivät, että pinnan alla kaikki ei ollut niin mahtavaa.
Säästötoimenpiteenä Kansanlähetyksen rippikoulutyön koordinaattorin tehtävä lakkautettiin elokuussa 2018, mikä vaikutti siihen, että ennakkovalmisteluja leirejä varten ei pystytty tekemään kunnolla.
– Leireillä on paljon pieniä yksityiskohtia, joiden pitää olla kunnossa, kun on monta leiriä päällekkäin samassa paikassa. Täytyy esimerkiksi sopia tiloista eri ryhmien välillä, Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetyksen nuorisosihteeri Piia-Maaria Matkoski sanoo.
Kansanlähetyksen nuorisotyöhön tulee nopeasti taantuma, kun rippileirien määrää vähennetään.
Tämän kaltaisia käytännön järjestelyjä ei kuitenkaan ehditty hoitamaan kuntoon etukäteen, mistä syntyi runsaasti lisätyötä leirien ajaksi. Tämä johti siihen, että kun leiriläiset kävivät nukkumaan, opettajat jatkoivat toisinaan vielä työpäiväänsä oppituntien valmistelujen merkeissä.
Tänä vuonna leirien vetäjät eivät myöskään saaneet ajoissa valmiita rippikoululaisten ennakkotehtäviä eikä leiriläisiin päässyt tutustumaan etukäteen.
– Itse sain tietää vain pari viikkoa ennen leiriä, mille leirille olen menossa ohjaajaksi. Aiemmin tämä on tiedetty jo edellisen vuoden syyskuussa, Matkoski jatkaa.
Ensi vuonna vain kolme riparia?
Kansanlähetyksen Nuorten Maailman vs. aluekoordinaattori Mauno Lehto kertoo, että toinen ongelma viime kesän rippikoulujen kohdalla oli työvoimapula.
– Kansanlähetyksen vakiotyöntekijöitä on vaikea saada leireille, kun heillä on kesäaikataulut täynnä ja lomat täytyy pitää. On myös työntekijöitä, jotka tulevat joka vuosi, mutta heidän työnkuvissaan rippikoulutyö on jo otettu valmiiksi huomioon.
Vuoden 2020 alusta Nuorten Maailman aluekoordinaattoriksi palaa Toni Kokkonen.
Ensi vuonna rippikoulujen määrää onkin vähennetty rajusti. Tämän hetken suunnitelmien mukaan Kansanlähetys järjestää kesällä 2020 vain kolme rippileiriä. Lisäksi Etelä-Saimaan Kansanlähetys on aikeissa järjestää Parikkalassa Ratsastusriparin. Viime vuosina leirejä on järjestetty noin 7–8 vuodessa.
Piia-Maaria Matkoski harmittelee, että leirien määrää on jouduttu vähentämään.
– Se tarkoittaa myös vähemmän tulijoita Kansanlähetyspiirien nuorteniltoihin ja Ryttylän tapahtumiin. Kansanlähetyksen nuorisotyöhön tulee nopeasti taantuma, kun rippileirien määrää vähennetään. Nuorisotyömme on suurelta osin ripareiden varassa. Me emme juuri tavoita nuoria muuta kautta.
Kansanlähetyspiireissä nuorisotoimintaan tulevat ovat pääosin uskovista perheistä tai sitten he ovat löytäneet toimintaan rippikoulutyön kautta.
– Sanoisin, että yli puolet Kansanlähetyksen riparilaisista on ei-uskovista perheistä. Erityisesti teemariparit vetävät näitä nuoria. Mitä erikoisempi leiri, sitä enemmän tulee ei-uskovista perheistä. Kerran, kun olin vetämässä tanssiriparia, siellä oli yksi uskovan perheen nuori ja 26 muulla ei ollut mitään kontaktia seurakuntaan. Osaa ei ollut kastettukaan, Piia-Maaria Matkoski sanoo.
Aikuiset voivat näyttää esimerkkiä
Mitä Kansanlähetys sitten aikoo tehdä nuorisotyön elvyttämiseksi? Sekä Mauno Lehto että Piia-Maaria Matkoski korostavat rukouksen merkitystä ja Kansanlähetyksen nuorisotyön taloudellista tukemista.
– Tärkeintä on, että meillä olisi liikkeessä ihmisiä, jotka olisivat polvillaan työn puolesta ja kantaisivat Isälle huolta siitä. Muuten työ ei mene eteenpäin, Mauno Lehto sanoittaa.
– Aikuiset voisivat myös konkreettisesti näyttää esimerkkiä siinä, että he sitoutuvat seurakuntaan ja uskovien yhteyteen. Monet nuoret tulevat uskovista perheistä, mutta heidän vanhemmilla ei ole välttämättä mitään seurakuntayhteyttä. Jos perheessä joka viikko hakeudutaan uskovien yhteyteen, se kantaa pidemmälle kuin sellainen, että vain kuskataan nuoria nuorteniltaan, Piia-Maaria Matkoski haastaa.
”Rohkeus katoaa, jos tuntee, että on yksin.”
Kansanlähetyksellä on 17 itsenäistä piiriä, joista osassa nuortenillat toimivat aktiivisesti ja osassa nuorisotyö on hyvin vähäistä. Helsingin, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Saimaan ja Päijät-Hämeen piireissä on täysiaikainen nuorisosihteeri, ja niissä piireissä myös toiminta on aktiivisinta.
Piia-Maaria Matkoski luotsaa nuorten joukkoa sekä Seinäjoella että Vaasassa. Työn keskuksessa ovat nuortenillat, jotka järjestetään lähes joka viikko, Seinäjoella torstaisin ja Vaasassa lauantaisin. Seinäjoella toiminnassa on tällä hetkellä mukana 10–20 nuorta, Vaasassa muutama. Nuorteniltojen lisäksi toimintaan kuuluu muun muassa matkat nuortentapahtumiin Kansanlähetysopistolle.
Piia-Maaria Matkosken haaveena on, että nuoret eivät vain kävisi nuortenilloissa, vaan voisivat elää uskovan elämää rohkeasti arjessa ja että heidän uskonsa juurtuisi Raamattuun.
– Olen monesti sanonut nuorille, että kukaan ei jaksa perille taivaaseen istumalla seitsemänkymmentä vuotta penkissä. Täytyy löytyä myös oma paikka, jossa toimia.
Matkosken mukaan seurakuntakulttuuri on usein sellaista, että omaa paikkaa kehotetaan etsimään seurakunnan tilaisuudesta.
– Ei ole mahdollista, että kaikki löytävät seurakunnan sisältä paikan toimia. Mutta meillä jokaisella on paikka arjessa. Toivon, että nuoret pitäisivät arjessa silmänsä auki, miten Jumala voi käyttää heitä siellä.
– Nuortenillat ovat sitä varten, että nuoret näkevät, että on muitakin uskovia nuoria. Rohkeus katoaa, jos tuntee, että on yksin. Jos on tiivis uskovien porukka, myös koulussa on helppo olla uskovana. Ei tarvitse taipua maailman ja kaveripiirin painostukseen, Matkoski sanoo.