Rauhaa etsimässä

Sisusta kevätväreillä, kokkaa raakaruokaa, tee kuolinsiivous, vaihda auto, treenaa kesävatsa, järjestä unelmahäät, hengitä, ajattele positiivisesti, yllätä ystävät brunssilla ja helli parisuhdetta.

Aikakauslehdet ja sosiaa­linen media luovat helposti mielikuvia siitä, kuinka meidän tulisi elää, jotta elämämme olisi hyvää. Nousujohteisen uran lisäksi olisi kasvatettava lapsista mallikelpoisia kansalaisia ja ylläpidettävä katseenkestävää kotia. Syntyy illuusio siitä, että kaikki on mahdollista saada, jos vain tarpeeksi yrittää.

Suomen Raamattuopiston rehtori Marja-Kaarina Marttila arvelee, että sosiaalinen media lisää suorittamisen paineita, koska elämän halutaan vaikuttavan hienolta myös ulospäin.

– Täytyy näyttää muille, että töissä ja ihmissuhteissa menee hyvin. Vapaa-aikakaan ei ole enää omaa aikaa vaan ihminen luo itselleen profiilia ja imagoa näyttääkseen, kuinka on elämässä pärjännyt. Käy hirveän rankaksi, jos heti aamulla joutuu miettimään, mitä sellaista tänään tekisin, josta voisin postata.

Miten suorittamiseen kannustavan kulttuurin keskellä voisi löytää rauhan ja levollisuuden, joka kestää elämäntilanteesta toiseen?

Riitänkö minä?

”Lankeemuksemme oli, on aina ollut ja on aina oleva, että emme ole tyytyväisiä Jumalaan ja siihen, mitä Hän antaa. Janoamme jotain enemmän, jotain muuta”, kirjoittaa Ann Voskamp teoksessaan Tuhat lahjaa. Olemme ahneita, pyrimme täyttämään elämämme ylitsevuotavaksi, kunnes emme jaksakaan sitä. ”Emme näe aineellista maailmaa sellaisena, miksi se on tarkoitettu: keinona olla yhteydessä Jumalaan”, Voskamp kirjoittaa.

Suorittamisen voi ajatella olevan yksi yritys vastata luonnolliseen kysymykseen: Riitänkö minä? Rakastetaanko minua? Yksi etsii ratkaisua ylipitkistä työpäivistä tai toisten miellyttämisestä. Toinen toivoo kumppanin tai vanhemmuuden tyydyttävän sisäisen levottomuuden. Suorittaminen voi olla myös pyyteetöntä: rajaton ihminen taipuu kaikkeen ja hyvällä on huonot seuraukset.

Marja-Kaarina Marttila pitää koronan aiheuttamaa pakkopysähdystä hyvänä mahdollisuutena tarkastella oman elämän suuntaa. Monella pysähdys tosin jäi näennäiseksi, kun etätyöt, koululaisten ohjaaminen ja lisääntyneet kotityöt toivat oman kuormituksensa. Karanteeniaika saattoi myös lisätä toiveita, josko nyt olisi vihdoinkin aikaa järjestellä kaapit, albumoida lomakuvat, viimeistellä opinnäytetyö ja suorittaa muut roikkumaan jääneet asiat.

Marja-Kaarina Marttila pitää koronan aiheuttamaa pakkopysähdystä hyvänä mahdollisuutena tarkastella oman elämän suuntaa.

Tavoitteiden asettaminen on tervettä. Usein kuitenkin ajattelemme voivamme hengähtää vasta, kun olemme siivonneet varaston, saaneet lapsen, hankkineet omakotitalon tai kiertäneet maapallon. Jos kysymme, riitänkö tekemällä enemmän ja parempaa, vastaus on aina kielteinen. Rauha tarvitsee vankemmat perusteet kuin suorituksemme ja saavutuksemme.

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen

Raamatussa, Saarnaajan kirjassa, kerrotaan, että Jumala on laittanut iankaikkisuuden ihmisen sydämeen. Ihminen kaipaa yhteyttä itseään suurempaan. Niinpä itsessään hyvät asiat kuten terveys, kaunis koti, ihmissuhteet ja harrastukset, eivät voi koskaan riittää yksinään rauhan lähteeksi, vaikka niitä olisi ylenpalttisesti.

Marja-Kaarina Marttila sanoittaa:

– Meidät on luotu suhteeseen Jumalan kanssa. Jos asiaa ei ole käsitelty, se aiheuttaa monelle levottomuutta. Suhde Jumalaan on sisäinen tarve.

Marttila kertoo, että korona nosti kuolemanpelon uudella tavalla esiin. Rauhaa voi olla vaikea omistaa kohdalleen, jos ei tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

– Uskomalla Jeesukseen syntieni sovittajana voin olla varma, että olen turvassa, kävi miten kävi, Marttila vakuuttaa.

Kun rauhattomuus ja suorituspaineet tuntuvat kaikilla elämänalueilla kaatuvan päälle, jokainen saa uskoa omalle kohdalleen nämä Jeesuksen sanat: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon” (Joh. 14:27).

Rauha ei löydy ihmisen sisältä

Miten Jeesuksen lupaama rauha sitten eroaa mielenrauhasta, jota tarjotaan esimerkiksi  kirjakaupan valikoimassa? Esillä on muun muassa oppaita tietoiseen läsnäoloon, mandalavärityskirjoja ja monenlaisia self help -niteitä. Harmoniaa voi hyvinvointikirjojen perusteella tavoitella myös esimerkiksi enkelikortein, universumia kiitämällä tai kiviä hoivaamalla.

Erityisen suosituiksi ovat nousseet jooga, mindfulness ja muut itämaiset virtaukset. Marja-Kaarina Marttila epäilee niiden suosion perustuvan siihen, että kaiken kakofonian keskellä ihminen kaipaa hetkeä, jolloin saa olla rauhassa itsekseen eikä kukaan kysy tai vaadi mitään.

Marttila oli vuosia lähetystyössä Mongoliassa, jossa buddhalainen mietiskely oli yleistä ja liittyi kiinteästi uskonnon harjoittamiseen. Suomeen palattuaan hän huomasi, että mindfulnessista oli tullut suosittu rauhoittumis- ja keskittymiskeino myös länsimaissa. Mindfulnessin tarkoitus on pyrkiä kiinnittämään huomio hetkeen, sen aiheuttamiin tuntemuksiin ja kokemuksiin.

Mietiskelyssä ja rauhoittumishetkessä, ”tuumailutauossa”, kuten Marttila sanoo, ei ole itsessään mitään pahaa. Päinvastoin, hengähdyshetket ovat Marttilan mielestä erittäin tärkeitä arkipäivän tauottajia ja hän harrastaa niitä itsekin. Marttila tekee kuitenkin selvän eron tietoiseen läsnäoloon keskittyvän mindfulnessin ja kristillisen mietiskelyhetken välille.

– Mindfulnessissa huomio keskittyy täysin omaan itseen. Kristillisessä mietiskelyssä huomio käännetäänkin omasta itsestä Jumalaan, jonka luokse saa tulla kaikkine taakkoineen.

Mindfulness, jooga ja monet muut rauhoittumiskeinot ovat itsessäänkin suorituksia, joissa pyritään kehittymään muun muassa mielikuvaharjoitusten avulla. Rauhaa etsitään omasta sisimmästä, josta sitä ei voi koskaan saavuttaa täydesti, vaikka kokemuksen mielenrauhasta tavoittaisikin.

Jumala sen sijaan antaa kestävän rauhan, joka tulee ihmisen ulkopuolelta, lahjana. Raamatussa Jeesus kutsuu jokaista: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28).

– Mindfulnessissa huomio keskittyy täysin omaan itseen. Kristillisessä mietiskelyssä huomio käännetäänkin omasta itsestä Jumalaan, jonka luokse saa tulla kaikkine taakkoineen.

Enemmän kuin tunne

Toisinaan ahdistus, uupumus ja levottomuus voivat vallata myös sen, jolla on jo turva Jumalassa. Marja-Kaarina Marttila muistuttaakin, ettei rauha ole pelkkä tunne vaan syvempää tietoisuutta siitä, että Jumalalla on kaikki langat käsissään.

Marttila kertoo esimerkin Jeesuksen elämästä. Viimeisenä iltanaan Jeesus tunsi Getsemanen puutarhassa suurta ahdistusta kuoleman lähestyessä. Kuinka Jeesus toimi ollessaan erittäin stressantunut?

– Ensinnäkin hän kertoi ystävilleen tunteistaan ja pyysi heitä pysymään luonaan. Kohtaamiset ovat myös meille hyvin tärkeitä, saamme jakaa ahdistuksemme ja huolenaiheemme toisten kanssa. Sen jälkeen Jeesus meni hieman kauemmas ja jätti rukouksessa ahdistuksensa ja koko elämänsä Isälleen, Jumalalle.

Marttila täsmentää, että vaikeassa tilanteessa rauhaa ei välttämättä aisti kokemuksen tasolla. Johdatusta, rauhaa ja huolenpitoa voi joskus havaita vasta jälkikäteen, koettelemusten päätyttyä. Ailahtelevat tunteemme eivät kuitenkaan mitätöi Jumalan lupauksia rauhasta, jonka varassa saamme kellua lapsen lailla.

– Meidän ei tarvitse kehittyä ja suorittaa saadaksemme vastaanottaa Jumalan rauhan. Meidän ei tarvitse pinnistellä edes rukoillaksemme, koska rukouksiakin on annettu valmiiksi, esimerkiksi Isä meidän ja psalmeja.

Jumala vastaa myöntävästi, ilman ehtoja, polttavaan kysymykseemme: Riitänkö, kelpaanko, rakastetaanko minua? Hänen luotaan rauha löytyy myös silloin, kun hyvän elämän muut asiat ja omat saavutukset otetaan pois. Silloinkin, kun elämä ei ole somenkestävää, työpaikka menee alta, elämäntilanne lihottaa, puoliso masentuu tai koti hautautuu kaaokseen.

Johdatusta, rauhaa ja huolenpitoa voi joskus havaita vasta jälkikäteen, koettelemusten päätyttyä.

Jeesus on Jesajan kirjan sanoin Rauhan Ruhtinas, ja olemme kaikkine vajavaisuuksinemmekin hänelle tarpeeksi. Saako hän olla meille tarpeeksi? Eeva Vaijan sanoittama vanha laulu tiivistää osuvasti: ”Vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi. Vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni. Vain luona ristin hiljaa vartoen saan kaiken hältä, mä mitä tarvitsen.”

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: