Ranskan joukkoliike perinteisen perheen puolesta vetoaa nuoriin

Manif pour tous -mielenosoitukset keräävät väkeä, vaikka laki samaa sukupuolta olevien liitoille hyväksyttiinkin. Vaaleanpunaisia lippuja liehuu valtoimenaan Pariisin kaduilla. Seitsemättä kertaa viimeisen kahden vuoden aikana Ranskan suurten kaupunkien kadut ovat täynnä mielenosoittajia, joista huomattava osa on nuoria aikuisia ja opiskelijoita. Mukana on katolisia, protestantteja ja ateisteja, homoseksuaaleja ja heteroita, jotka protestoivat kiivaasti hallitusta vastaan. Onko…

FRANCE-SOCIAL-FAMILY-HOMOSEXUALITY-MARRIAGE

Manif pour tous -mielenosoitukset keräävät väkeä, vaikka laki samaa sukupuolta olevien liitoille hyväksyttiinkin.

Vaaleanpunaisia lippuja liehuu valtoimenaan Pariisin kaduilla. Seitsemättä kertaa viimeisen kahden vuoden aikana Ranskan suurten kaupunkien kadut ovat täynnä mielenosoittajia, joista huomattava osa on nuoria aikuisia ja opiskelijoita. Mukana on katolisia, protestantteja ja ateisteja, homoseksuaaleja ja heteroita, jotka protestoivat kiivaasti hallitusta vastaan. Onko vallankumousten luvattu maa jälleen mennyt sekaisin jostakin uudesta poliittisesta virtauksesta?

Jos on, niin uusi se virtaus ei ainakaan ole. Mielenosoittajia yhdistää näet nimenomaan perinteinen avioliitto. Ihmiset kertovat osoittavansa mieltään hallituksen ”perhefobisia” toimia vastaan. Viimeksi lokakuussa aiheena oli esimerkiksi sijaissynnyttäminen. Mielenosoitusliike kutsuu itseään nimellä ”Manif pour tous” eli suoraan käännettynä ”mielenosoitus kaikkien puolesta”.

– Tämä on meidän vallankumouksemme, kyseessä on eräänlainen vastaveto toukokuun 1968 opiskelijamellakoille. 2014 on perhearvojen puolustamisen vuosi, sanoi Nicolas Imbert, 19-vuotias lyonilainen opiskelija Ylen haastattelussa lokakuussa.

Mielenosoitukset vaikuttivat mielipiteeseen

Manifin organisoimat mielenosoitukset alkoivat loppuvuodesta 2012 ja jatkuivat aktiivisina pitkin kevättä 2013 keräten toista miljoonaa ihmistä kaduille osoittamaan mieltään yhden miehen ja yhden naisen muodostaman avioliiton puolesta. Joidenkin mukaan kyseessä ovat olleet suurimmat mielenosoitukset maassa sitten Euroopan ”hullun vuoden” 1968.

Huolimatta liikkeen johtohahmojen sittemmin ilmitulleista julkisista linjaeroista ja siitä, että yhdessä massamielenosoituksessa puhkesi väkivaltaisuuksia, liike vaikutti ranskalaisten mielipiteeseen. Ennen mielenosoitusten alkua ranskalaisten mielipiteet olivat vielä vahvasti sukupuolineutraalin avioliiton puolella. Kuitenkin mielenosoitukset ja niiden aikaansaama julkinen keskustelu alkoivat vakaasti kääntää yleistä mielipidettä puolelleen.

Toukokuussa 2013 enää juuri ja juuri yli 50 prosenttia ranskalaisista kannatti sukupuolineutraalia avioliittoa ja samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta. Ennen ensimmäistä mielenosoitusta lukema oli ollut noin 60 prosentin tienoilla.

Ennätyksellisen epäsuositun presidentin François Hollanden hallitus sai kuitenkin ajettua lain läpi vuonna 2013, ja sen kannatus on noussut uudelleen. Hallitus on kuitenkin tämän jälkeen alkanut jarrutella ja todennut, ettei sijaissynnytystä laillisteta. Lupauksesta huolimatta hallituksen ei ole katsottu tehneen tarpeeksi ulkomailla tapahtuvan sijaissynnytyksen kieltämiseksi. Muun muassa tämä antoi pontta viimeisimmän suurmielenosoituksen järjestämisessä.

Liikkeen kärjessä yllättäviä hahmoja

Luonnollisesti Manif pour tous -liike on tahdottu leimata muun muassa homoseksuaaleja syrjiväksi. Leiman pysymistä kuitenkin vaikeuttaa huomattavasti se, että monet liikkeen näkyvistä hahmoista ovat avoimesti homoseksuaaleja, kuten parikymppinen ateisti Xavier Bongibault. Hänen mukaansa liike ei ole homofobinen, vaan asia on päinvastoin:

– Mielestäni homojärjestöt [LGBT associations] ovat syvästi homofobisia. Syynä on, että homoseksuaalin pitäisi kannattaa homoseksuaalista avioliittoa vain siksi, että on homoseksuaali, Bongibault sanoo Huffington Post -lehden mukaan.

Liikkeen kannattajat pitävät sukupuolineutraalia avioliittoa pitkälti amerikkalaisena tuontitavarana. Amerikkalainen Robert Oscar Lopez, kahden naisen perheessä kasvanut englannin kielen apulaisprofessori, sanoi huomanneensa tämän vieraillessaan liikkeen tapahtumassa.

– Minulle kävi selväksi, että ranskalaiset näkevät homoaktivismin ja sukupuoliteorian [gender theory] käsitteinä, jotka ovat “made in USA”. Heidän mukaansa ne pakotetaan heille voimakkaiden ja hyvin rahoitettujen lobbareiden toimesta, jotka välittävät vain eliitin intresseistä eivätkä ranskalaisten perinteiden suojelusta, biseksuaaliksi ilmoittautuva Lopez kertoo Public Discourse-lehden artikkelissaan.

Lopez pitää myös blogia ”English Manif”, joka raportoi asiaan liittyvistä aiheista liikkeen näkökulmasta englanninkieliselle yleisölle.

Juttu jatkuu Uuden Tien numerossa 48. Tilaa Uusi Tie -lehti tästä.

Päivitys 27.11. klo 8:47: mielipidemittausten linkit