Rakkaudessa eteenpäin, mutta opista luopumatta

Viidesläisyyden syntyessä tuhannet kokivat kristillisen uskon avautuvan itselleen, halusivat kertoa siitä ja toimia sen innoittamana. Syntyi aktiivista evankelioimistyötä ja organisoiduttiin tekemään lähetystyötä. Raamatun opettamista ja sen opetusten seuraamista käytännössä korostettiin vahvasti. Nykyään kristikunnassa oppia ei aina pidetä niin tärkeänä, kunhan toiminnassa on hyvä ”pöhinä” päällä ja koetaan yhteyttä yli rajojen.

Suomen suosituimpiin viidesläisiin julistajiin kuuluva teologian tohtori Eero Junkkaala on antanut oman arvionsa viidesläisyydestä uudessa kirjassaan Viides herätysliike – Näin minä sen näen (Kirjapaja 2016). Kirja antaa ajattelemisen aihetta viidesläisille. Samalla siinä on myös sellaista, joka on Suomen teologisen instituutin (STI) entiseltä pitkäaikaiselta pääsihteeriltä hieman yllättävää. Junkkaala pohtii, ovatko ne, jotka ovat halunneet pitää kiinni kirkon 2000-vuotisesta traditiosta virkakysymyksessä ja puolustaa muissakin kysymyksissä mahdollisimman perinteistä Raamatun tulkintaa, sulkeneet ovia yhteistyöltä. Itse asettaisin kysymyksen hiukan toisin. Kuka rikkoo yhteyden? Nekö, jotka pysyvät Raamatun opetuksissa ja haluavat myös yhteistyötä tehdessään seurata niitä? Vai ne, jotka luovat uusia Raamatusta poikkeavia oppeja ja haluavat pakottaa kaikkia muitakin, yhteyden nimissä, seuraamaan näitä uusia oppeja?

Viidennen herätysliikkeen sisältä löytyy nykyään melkoinen kirjo niin karismaattisesti suuntautuvia kuin opillisesti enemmän klassiseen luterilaisuuteen suuntautuneita. Tässä mielessä juuri viidesläisyys on käytännössä opillisesti aika moninainen. Mutta koko viidennen herätysliikkeen yksi tavaramerkki on aina ollut usko Raamatun ehdottomaan arvovaltaan uskonasioissa. Jos viides herätysliike luopuisi siitä, se ajautuisi samaan allikkoon länsimaissa kuolinkamppailua käyvän liberaalin kristikunnan kanssa.

Jos yhteistyötä tehdään Raamatun opetusten hylkääjien ehdoilla, eikö silloin käytännössä yhdessä luovuta Raamatun opetuksista?

Juuri uskoa Raamatun arvovaltaan Junkkaalakin on elämänsä aikana ansiokkaasti puolustanut, muun muassa STI:n pääsihteerinä. Nyt Junkkaalan mielestä viidesläisten pitäisi mennä rakkaus edellä ja tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä. Rakkauden korostus on hyvä. Me voimme kaikki omassa elämässämme pyrkiä irti kaikenlaisesta epäystävällisestä käytöksestä, kunnioituksen puutteesta ja yhteistyökyvyttömyydestä. Toisaalta me joudumme samalla kaikki sen kysymyksen eteen, kenen ehdoilla ja minkä opetuksen mukaan, yhteistyötä käytännössä tehdään? Jos yhteistyötä tehdään Raamatun opetusten hylkääjien ehdoilla, eikö silloin käytännössä yhdessä luovuta Raamatun opetuksista?

Aika moni konservatiivinen herätyskristitty on saanut kokea ovien sulkeutuvan, kun oma vakaumus – ei huono käytös – on käynyt ilmi. Jotkut haluaisivat sulkea perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajat ulos. Toiset tyrmäävät luomisopin kannattajat ulos jo keskusteluvaiheessa. Naispappeuden vastustajia yritetään savustaa ulos viimeisistäkin koloistaan. Listaa voisi jatkaa.

Kyllä avartumista pitää miettiä muidenkin kuin viidesläisten. Jos ovet sulkeutuvat oman huonon asenteemme ja käytöksemme takia, olemme ansainneet sen. Jos ne sulkeutuvat opillisista syistä, kannattaa muistaa, että meillä kaikilla on aina jonkinlainen oppi. Oma rakkautemme ja yhteytemme on kovin kevyt korvike Raamatun omille opetuksille. Mennään rakkaudellisesti eteenpäin, mutta pidetään kiinni Raamatun opetuksista.