Mitä voimme oppia rabbiinisen kirjallisuuden ja Jeesuksen opetusten vertailusta?

Viimeisen muutaman vuoden aikana minulla on ollut etuoikeus tutustua Jeesuksen vuorisaarnaan juutalaisesta ympäristöstä käsin. Esittelen tässä ­lyhyesti kahta näkökulmaa, joista toinen tulee juutalaiselta raamatuntutkimuksen professori ”Urilta”, toinen rabbi ”Zviltä” (nimet muutettu). Heillä molemmilla on paljon sanottavaa Jeesuksen ehkä keskeisimpään opetukseen. Toinen tarkastelee vuorisaarnaa Jeesuksen ajan juutalaisuuden eri muotojen tutkimuksen näkökulmasta, toinen juutalaisen uskonnollisen tradition kautta.

Nämä näkökulmat avaavat yhdessä Uuden testamentin tekstien kanssa sitä maailmaa, jossa Jeesus opetti, hänen tapaansa opettaa, sekä vaikutusta, joka tällä opetuksella oli sen ensimmäisiin kuulijoihin.

Professori: Jeesus painottaa Tooran laajaa tulkintaa

Tooran (Laki tai Viisi Mooseksen kirjaa) tulkinta oli yksi keskeisimmistä keskustelun ja väittelyn aiheista Jeesuksen aikana. Kuinka kirjaimellisesti Jumalan antamat kiellot ja käskyt tuli lukea? Oliko yksittäinen kielto ymmärrettävä tarkoittavan kirjaimellisesti kiellettyä asiaa ja vain sitä, vai oliko kirjoitetusta tekstistä johdettavissa laajempi periaate?

Jeesuksen keskusteluista fariseusten ja lainopettajien kanssa suuri osa käsittelee juuri tätä kysymystä tietyn käskyn merkityksestä ja sen soveltamisesta arkielämään. Professori Urin mukaan yksi koulukunta painotti käskyjen kirjaimellista tulkintaa. Kun esimerkiksi Jumala kielsi aviorikoksen, se tarkoitti vain ja ainoastaan aviorikosta, ei mitään muuta. Toinen koulukunta tulkitsi käskyn koskevan myös konkreettisen teon lisäksi sen takana olevaa himoa tai ajatusta.

Professori Urin mukaan Jeesus otti vuorisaarnassaan osaa tähän keskusteluun hyvin tavallisella juutalaisella tavalla. Jeesus painottaa Lain laajempaa tulkintaa ja asettuu näin samalle linjalle useimpien fariseusten kanssa. Tämä ei ole mitenkään poikkeavaa, sillä suurin osa Jeesuksen Tooraa koskevista linjauksista on yhteneväistä farisealaisen juutalaisuuden kanssa.

Noin kaksi vuosisataa Jeesuksen ajan jälkeen pääosin farisealaisuuden pohjalta kehittynyt rabbiininen juutalaisuus kirjasi tämän tulkintalinjan Mishnaan (rabbiinisen juutalaisen raamatunselitystradition, Talmudin, varhaisin osa). Tämä tulkintalinja tuli ohjeelliseksi varhaiskeskiajalla rabbiinisen tulkinnan saavuttaessa hallitsevan aseman juutalaisuudessa.

Rabbi: Jeesuksen linjaukset mahtuvat juutalaisuuden sisälle

Rabbi Zville Jeesuksen vuorisaarnan lähin vertailukohta löytyy Mishnasta. Käymällä läpi eri kohtia, joissa käsitellään samoja teemoja kuin Vuorisaarnassa, hän vertailee Jeesuksen suhdetta juutalaiseen ajatteluun. Välillä Jeesuksen kannanotot vaikuttavat olevan hyvin linjassa rabbien opetuksen kanssa, välillä ne tuntuvat aluksi vastakkaisilta ja oudoilta. Lopulta kuitenkin Jeesuksen linjaukset asettuvat kerta toisensa jälkeen turvallisesti rabbiinisen juutalaisen tradition hyväksymien rajojen sisäpuolelle.

Jeesuksen käyttämä auktoriteetti on hänen omaansa. Hän vaatii kuulijoitaan uskomaan häntä yksinkertaisesti sen vuoksi, koska hän sanoo niin.

Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska – kuten sanottua – Jeesus ja fariseuk­set olivat useinkin samoilla linjoilla Tooran tulkinnan suhteen. Aina näin ei kuitenkaan ollut. Yksi keskeisimmistä eroista oli suhtautuminen avioeroon. Tässä kysymyksessä rabbiininen juutalaisuus päätyi Jeesusta huomattavasi hyväksyvämmälle kannalle. Mutta myös keskustelussa avioerosta Jeesus sopii Mishnan rajojen sisäpuolelle. Mishnassa kaksi farisealaista koulukuntaa väittelee teemasta, ja Shammain koulukunta (Jeesuksen kanssa tiukemmalla kannalla) jää tappiolle ja Hillelin koulukunta voittaa hyväksyvämmällä linjauksellaan.

Kokonaisuudessaan Rabbi Zvin mukaan Jeesuksen linjaukset ovat hyväksyttäviä; ne ovat välillä kiistanalaisia, mutta aina ehdottomasti juutalaisia. Ratkaiseva ero Jeesuksen ja fariseusten sekä myöhemmän rabbiinisen juutalaisuuden välillä löytyy toisaalta.

Missä Jeesus ylittää rajan?

Yhdessä kohdassa Jeesus menee rabbi Zvin mukaan liian pitkälle. Talmudissa rabbit keskustelevat jatkuvasti Jumalan käskyjen todellisesta merkityksestä ja niiden soveltamisesta käytäntöön. Keskusteluissa rabbit viittaavat heitä edeltäneiden rabbien sanoihin, jotka puolestaan viittaavat profeettoihin tai Moosekseen. Samoin Jeesuksen aikana keskustelu käskyjen oikeasta tulkinnasta perusteltiin joko varhaisemmilla opettajilla tai pyhillä kirjoituksilla, erityisesti Tooralla.

Tätä Jeesus ei tee. Jeesus ei juurikaan käytä varhaisempia auktoriteetteja perustellakseen antamiaan ohjeita. Hän ei pyri osoittamaan profeettojen tai edes Mooseksen kautta, että hänen opetuksensa on oikea tapa ymmärtää Jumalan tahto.

Jeesuksen käyttämä auktoriteetti on hänen omaansa. Hän vaatii kuulijoitaan uskomaan häntä yksinkertaisesti sen vuoksi, koska hän sanoo niin. Rabbi Zvin mukaan Jeesus menee liian pitkälle julistaessaan ”minä sanon teille”. Tällaista auktoriteettia voi käyttää vain Jumala itse, ei kukaan muu. Kaikesta muusta voidaan keskustella, mutta tässä Jeesus ylittää rajan.

Kuka hän on?

Nämä juutalaisen rabbin ja professorin tarjoamat näkökulmat sopivat hyvin yhteen Uuden testamentin kuvausten kanssa Jeesuksen ja fariseusten suhteesta. Toisin kuin esimerkiksi saddukeukset, fariseukset olivat opillisesti tarpeeksi lähellä Jeesusta, että heidän kanssaan kannatti keskustella ja väitellä.

Välillä Jeesus on täysin eri linjoilla fariseusten kanssa ja jopa varoittaa heidän vaikutuksestaan (Matt. 16:12). Vuorisaarnassa Jeesus puolestaan näyttää jakavan samoja linjauksia fariseusten pääosan kanssa.

Fariseukset eivät lopulta käänny Jeesusta vastaan hänen opetustensa sisällön perusteella, vaan hänen vaatimansa auktoriteetin vuoksi (Joh. 10:33), minkä myös hänen kuulijansa ymmärsivät (Matt.7:29).

Syy Jeesuksen hylkäämiseen ei ollut hänen teoissaan tai laintulkinnassaan. Ratkaisevaa oli Jeesuksen persoona ja hänen vaatimansa auktoriteetti. Jeesus käyttää auktoriteettia, jota vain Jumala voi vaatia. Jos hän on väärässä, hän on jumalanpilkkaaja. Jos hän on oikeassa, hän on itse Jumala.