Vishal Mangalwadin mielestä postmoderni länsi on amputoinut sielunsa. Intialainen älykkö haastaa länsimaalaisia löytämään uudelleen kulttuurinsa juuret Raamatusta.

Kun länsimaissa ei enää yliopistoissakaan osata opettaa nuorille keitä he ovat, mikä on elämän tarkoitus ja minne he ovat matkalla, seurauksena on sukupolvi, joka ajelehtii tai päätyy epätoivoisiin tekoihin. Se näkyy esimerkiksi itsemurhatilastoissa ja kouluampumisissa.

Kirjailija ja lakitieteen tohtori Vishal Mangalwadi nostaa esiin Yhdysvalloissa käydyn julkisen keskustelun yliopistojen tehtävästä. Kun Harvardin yliopiston entinen presidentti Dereck Bok vetosi amerikkalaisten yliopistojen tunnuksiin, joissa yliopistojen tarkoitukseksi nostettiin luonteen kehittyminen ja hyvä kansalaisuus, postmodernisti akateemikko Stanley Fish tyrmäsi nuo ihanteet kirjallaan Save the world on your own time (Pelasta maailma omalla ajallasi). Viesti oli, ettei­vät arvot ja ihanteet kuulu yliopistomaailmaan.

– Sekulaari opetus on vienyt koulutukselta perustukset. Postmoderni länsi on amputoinut sielunsa, intialainen Mangalwadi napauttaa.

Intialainen älykkö toivoo, että länsimaissa löydettäisiin uudelleen ne aarteet, jotka ovat siivittäneet sen kulttuurin ylivertaiseen menestykseen tieteen, taiteen, demokratian ja teknologian kehittämisessä. Juuri suomennetussa teoksessaan Kirja joka muutti maail­masi (Päivä Oy, 2017), hän osoittaa, että näihin saavutuksiin päästiin raamatullisen maailmankuvan ansiosta.

”Lihava mieli timmissä vartalossa”

Lännessä moni näkee kristillisyyden takapajuisena ja vastauksia etsitään muun muassa idän filosofiasta ja mystiikasta.

– C.S. Lewis totesi, että on vain kaksi vaihtoehtoa: kristinusko tai hindulaisuus. Lännessä niille paikoille, joissa ennen riippui risti, on istutettu buddhan patsas.

Idän vaikutteet ovatkin todella tulvineet länteen. Merkittävimmiksi Mangalwadi nostaa joogan ja tantran. Internetin hakukoneilla näille sanoille löytyy osumia miljoonakaupalla.

Moni kiireen riivaama ja stressaantunut länsimaalainen on löytänyt joogasta tavan rauhoittua ja ylläpitää kuntoaan. Mangalwadin mukaan tuloksena on ”timmejä vartaloita ja lihavia mieliä”.

Hän muistuttaa, että hindulaisuudessa joogaharjoitukset nähdään tienä pelastukseen, joka on valaistuminen.

– Intialaiset eivät voita olympiamitaleja urheilussa, sillä kehon harjoittaminen ei ole tuossa filosofiassa keskiössä.

Joogaharjoituksissa paitsi harjoitetaan kehoa, myös stimuloidaan mieltä. Keinoja mielen tyhjentämiseen ovat hengityksen rajoittaminen ja merkityksettömän sanan tai tavun loputon toistaminen.

Voiko jooga olla kristillistä?

Kirjapajan kevätuutuus esittelee kristillistä joogaa. Hiljaisuuden tie -kirjan on laatinut luterilainen pappi. Voiko kristillisyyden ja joogan yhdistää?

– On selvää, että ihminen tarvitsee liikuntaa ja kylmissä maissa harjoitukset, jotka voi tehdä sisällä, ovat toimivia. Mutta jooga ei ole vain fyysinen asia. Joogan tavoitteena ei ole fitness vaan sielun sulautuminen ”olevaiseen”.

Mangalwadi muistuttaa, että hindulaisessa ajattelussa ihmisen ongelmana nähdään kehon ja sielun yhteys. Kehoa pidetään illuusiona ja keho nähdään pahana. Joogan tavoitteena on eristää sielu kehon vankilasta.

On helppoa nauttia joogasta länsimaan suojassa, kun ei tarvitse ottaa koko pakettia. Tulkaa Intiaan ja katsokaa mitä hindulainen filosofia todella tuottaa:
lahjontaa, ihmisarvon polkemista, likaisuutta.

Kristinuskossa sekä sielu että keho nähdään Jumalan hyvänä luomistyönä. Kehon arvo näkyy uskossa ruumiilliseen ylösnousemukseen. Ja kun kristitty mietiskelee, tavoitteena ei ole tyhjentää mieli, vaan täyttyä Pyhällä Hengellä ja Jumalan sanalla.

– Kristillinen jooga ottaa fyysiset harjoitukset hindulaisuudesta, mutta ei ymmärrä mitä hindulaisessa joogassa tai buddhalaisessa mietiskelyssä todella tapahtuu. Todellisuudessa kristillinen jooga on synkretismiä. Sen sijaa, että totuus muuttaisi kulttuuria, kulttuuri on muuttanut totuuden.

Fyysisten harjoitusten sijaan mies kehottaa helpottamaan stressiä paneutumalla sen juurisyihin. Asanat eivät yksin laukaise kireyttä ihmissuhteissa.

Sheela

Vaimo Ruth Mangalwadi on seurannut keskustelua.

– On helppoa nauttia joogasta länsimaan suojassa, kun ei tarvitse ottaa koko pakettia. Tulkaa Intiaan ja katsokaa mitä hindulainen filosofia todella tuottaa: lahjontaa, ihmisarvon polkemista, likaisuutta, hän huomauttaa.

Uutiset Intiasta piirtävätkin kuvaa maasta, jossa ei ole turvallista olla nainen: järkyttäviä joukkoraiskauksia julkisissa liikennevälineissä, tyttärien myymistä orjuuteen ja happoiskuissa muodottomiksi sulaneita kasvoja. Mangalwadit nyökyttelevät. Vishal Mangalwadin kirjassa naisten asemaa valaistaan hätkähdyttävällä tapauksella.

Vuonna 1976 Vishal ja Ruth Mangalwadi muuttivat köyhälle maaseudulle Gatheoran kylään. Pian Ruth tutustui naapureihin, joiden puolitoistavuotias Sheela-tytär oli pahasti nälkiintynyt. Haavaumien peittämän ihon alla tyttö oli kuin elävä luuranko, niin heikko, ettei jaksanut edes itkeä.

Ruth taivutteli vanhempia sinnikkäästi, ja sai lopulta luvan viedä lapsen sairaalaan, missä häntä hoidettiin kahden viikon ajan. Tyttö pääsi jatkohoitoon Mangalwadien johtamaan kristilliseen yhteisöön. Sitten tytön äkäinen äiti kävi hakemassa Sheelan takaisin kotiin, sillä hän pelkäsi kastinsa saastuvan tyttären viettäessä aikaa kristityssä kodissa.

Muutaman viikon päästä Sheelan tila oli palannut lähtötilanteeseen. Jälleen taivuteltiin vanhempia päästämään lapsi sairaalahoitoon, nyt koko kyläyhteisön edessä.

Sairaalassa tyttö saatiin nesteytettyä ja ravittua kuntoon, mutta taas äiti haki hänet kotiin.

Pian tuon kotiutumisen jälkeen Sheela kuoli, sillä hänen vanhempansa näännyttivät hänet hengiltä. Kyläyhteisö hyväksyi tapahtumat hiljaa.

Turvaton kotonaankin

Tapauksesta on aikaa jo 40 vuotta. Voisiko vastaavaa tapahtua Intiassa nykypäivänä?

– Keskiluokkainen kaupungissa asuva intialainen ei toimisi näin, mutta enemmistö intialaisista asuu edelleen maaseudulla, missä tätä tapahtuu, Vishal Magalwadi arvioi.

Hän taustoittaa tilannetta selittämällä Intian laajennettua perhekäsitystä, joka tarkoittaa, että nuoren parin lisäksi samassa taloudessa asuu appivanhemmat, sisaruksia sekä setiä ja tätejä perheineen.

– Intiassa seksuaalinen moraalittomuus on yleistä. Kun mies lähtee päiväksi pellolle, hän ei voi tietää mitä kotona tapahtuu hänen poissa ollessaan.

Hänen mukaansa naiset eivät ole turvassa edes omassa kodissaan, missä voi tulla raiskatuksi. Kenelle nainen voisi kertoa?

– Kun lapsi sitten syntyy, kukaan ei tiedä kenen lapsi hän on. Tämän vuoksi isälle ei synny kiintymyssuhdetta lapseen. Ja jos äiti tietää lapsen saaneen alkunsa raiskauksesta, se vaikuttaa luonnollisesti myös hänen suhteeseensa lasta kohtaan.

Kuin vaatteita vaihtaisi

Pohjimmiltaan kyse on maailmankuvasta. Hindulaisuudessa elämä ei ole ainutlaatuinen, vaan osa loputonta jälleensyntymisten kiertoa. Kuolemaan ja syntymään suhtaudutaan kuin vaatteiden vaihtoon. Tämän vuoksi gurut eivät opeta myötätuntoa.

Toisaalta ihmiset on opetettu uskomaan fatalismiin, ennalta määrättyyn kohtaloon. Ihminen ei siis voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tässä maailmankuvassa köyhän kastin tytön tulevaisuus näyttäytyy pelkkänä kärsimyksenä. Lisäksi hän on vanhemmilleen taloudellinen taakka, täytyyhän hänet ruokkia joka päivä ja aikanaan maksaa suuret myötäjäiset, jotta hänet saadaan naimisiin. Senkin jälkeen hänen elämänsä naisena voi olla turvatonta. Niinpä vanhemmat itse asiassa kokevat rakastavansa tytärtään lopettamalla hänen kärsimyksensä näännyttäessään hänen nälkään.

”Mene ja rakasta vaimoasi”

Mangalwadin mukaan on vain yksi kulttuuri, joka haastaa poikia kasvamaan miehiksi. Se tarkoittaa uskollisuutta ja vastuun kantamista perheestä.

Havainnollistaakseen tätä tohtori kertoo työpäivän rasittamasta miehestä, joka raahusti kotiin haaveillen rentoutumisesta jalkapalloa katsoen. Mutta miehen astuttua kynnyksen yli vaimo pyysi miestä auttamaan lapsen matematiikan läksyjen kanssa, sillä vaimo ei ollut vielä ehtinyt kokkaamaan illallista. Turhautuneena ja nälkäisenä mies istahti lapsensa viereen. Se siitä palautumisesta! Aikanaan läksykirja painettiin kiinni, ja mies vetäytyi toiseen huoneeseen purnaamaan Jumalalle:

”Miksi en saa katsoa edes jalkapalloa omassa kodissani? Millaisen vaimon oletkaan antanut minulle!”

Valittaessaan hän sai vastauksen, kun Jumalan sanat upposivat painavina tajuntaan: ”Katso millainen morsian minulla on. Mene ja rakasta sinä vaimoasi.”

Vastaväitteet vaikenivat. Esikuvanaan Kristuksen rakkaus ja uskollisuus seurakuntaa kohtaan, mies astui vaimonsa luo.

– Ei ole muuta kulttuuria, kuin kristillinen kulttuuri, joka kehottaa miestä rakastamaan vaimoaan, alleviivaa tarinan purnaaja, Vishal Mangalwadi itse.