Raamattu kestää
Matti Väisänen vietti runsaasti aikaa Missouri-synodin pappisseminaarin kirjastossa Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa. Stipendiaatti ammensi siellä perustukset raamattukäsitykselle, jota ei ole ollut tarvetta sen koommin muuttaa. – Kristitty voi ankkuroida uskonsa Raamattuun levollisin mielin, sen opin.
– Kun saarnaan evankeliumitekstistä, minulle on tärkeää löytää tekstin vanhatestamentilliset juuret. Vanhassa testamentissa on ennustus ja Uudessa testamentissa täyttymys. Kun Sana avautuu, täytyn ilolla ja koen, että nyt on sanottavaa. Olen kuin vanhanajan palokunnan hevonen, joka kuopii maltittomasti maata, että nyt on päästävä töihin, Väisänen hymyilee. KUVA: VIRPI KURVINEN
Moni ajattelee, että Raamatulla ei ole enää minkäänlaista auktoriteettia meidän ajassamme, ja että tämä on erityisen hyvä asia. Tällöin puuttuu ymmärrys siitä, että on olemassa yksi elävä Jumala, joka on ollut olemassa ennen luomakuntaa, ja joka puhuu meille Raamatussa, vastaa Matti Väisänen ajan hengen haasteeseen. Hän viittaa apostoli Paavaliin, jonka mukaan jokainen Raamatun kirjoitus on Jumalan Hengestä syntynyt. (2. Tim. 3:16) Kaikki se, minkä Raamatun kirjoittajat kirjoittivat, oli Jumalasta lähtöisin.
”Uskoin aina viimeisimmän luennon mukaan”
Matti Väisänen on toiminut seurakuntapastorina, Kansanlähetyksen johtajana, raamattuopettajana ja eläköitymisensä jälkeen piispana Lähetyshiippakunnassa. Vuosien aikana mieheltä on ilmestynyt yli neljäkymmentä kirjaa. Mitenkään itsestään selvänä hän ei kirjailijan polkuaan pidä. Kirjoittaminen ei ollut kouluvuosina hänen leipälajinsa.
”Olin kovin epäkypsä opiskelemaan teologiaa. Uskoin aina viimeisimmän luennon mukaan.”
Matti Väisänen syntyi Juvalla. Pikkupoikana sodan aikana hän oli vähällä menehtyä tuberkuloosiin. Äiti ja Rauha-sisko kuolivat tautiin vuonna 1945. Kotitausta oli körttiläinen ja lapsuudenuskosta oli jäljellä hippunen ennen uskoontuloa. Maailma veti puoleensa, mutta nuorukainen tuli ”Kristuksen sisälliseen tuntemiseen” nuorten leirillä Lohjan Vivamossa heinäkuussa vuonna 1957, vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Väisänen pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.
– Olin kovin epäkypsä opiskelemaan teologiaa. Uskoin aina viimeisimmän luennon mukaan, mies naurahtaa.
”Oma pyhitykseni on vasta alussa, jos sitäkään”
Matti Väisäsen kertoo viimeisimmän teoksensa Kestääkö Raamattu? (Kustannus Oy Uusi Tie 2021) olevan hänen raamattukysymystä koskeva testamenttinsa, koska ”maali lähenee”. ”Meidän aikamme polttava kysymys on suhteemme Raamattuun, teologisesti ilmaistuna oppi Raamatusta”, hän kirjoittaa teoksen esipuheessa. Alun perin hän ajatteli kirjoittavansa kaksiosaisen teoksen, jonka ensimmäinen osa olisi käsitellyt sitä, mitä Jumala ilmoittaa meille Raamatussa. Toiseen osaan hän ajatteli koota sitä, mitä teologit ovat sanoneet raamattukysymyksestä. Haaste muuttui vuosikymmenten kuluessa, kun ikää karttui ja tärkeysjärjestys piti tarkistaa.
– Tärkeintä on puhua siitä, mitä Jumala sanoo ihmisen pelastumisesta, koska syntisen pelastuminen on niin suuri ihme. Oma pyhitykseni on vasta alussa, jos sitäkään, Väisänen sanoo.
Tämä kirja oli kuitenkin pakko kirjoittaa, sillä puolet siitä oli valmiina jo vuonna 2000. Väisänen on koko ajan ajatellut kirjoittavansa maallikkokristityille. Teoksessaan hän käy läpi muun muassa Raamattua Jumalan ilmoituksena, Raamatun opetusta itsestään, sen kaanonia, inspiraatio-oppia, tulkintaa sekä Raamattua lain ja evankeliumin näkökulmasta.
Raamatun arvovalta syynissä
Entä miten sitten juuri Matti Väisäsestä tuli Raamatun ystävä? Miten hän vakuuttui Raamatun arvovallasta?
Käännekohdaksi muodostui maisteriopintojen loppuvaiheeseen sijoittunut opintomatka Yhdysvaltoihin, Illinois´n osavaltioon, Springfieldin kaupunkiin. Väisänen opiskeli Missouri-synodin pappisseminaarissa vuoden 1962 alusta vuoden 1963 toukokuulle. Samalla se oli Matin ja hänen vaimonsa Irmeli, ”Imppu”, Väisäsen häämatka. Yhdysvalloissa syntyi myös pariskunnan esikoinen Jaana.
– Minä vietin paljon aikaa pappisseminaarin kirjastossa. Kohtasin siellä uudenlaista teologiaa. Dogmatiikan professori Tiililä oli antanut minulle pro gradu -aiheeksi Raamatun arvovalta Missouri-synodin teologiassa. Pengoin aihepiiriä muun opiskelun ohessa puolitoista vuotta, mies kertoo.
Opinnot antoivat pohjan Väisäsen raamattukäsitykselle, jota ei ole ollut tarvetta sen koommin muuttaa.
– Kristitty voi ankkuroida uskonsa Raamattuun levollisin mielin, sen opin.
Matin viisi vinkkiä Raamatun lukemiseen
Lue Raamattua läpi uudelleen ja uudelleen.
Märehdi myös yksittäisiä lukuja ja kohtia.
Etenkin, jos olet teologi, tutki Raamattua alkukielillä. Sanojen ja termien taustat rikastavat, innostavat ja auttavat ymmärtämään Raamattua syvemmin.
Hanki hyvät ”työvälineet”: Hanki luotettavia Raamatun selitysteoksia eli kommentaareja, jotka vahvistavat luottamusta ja avaavat Jumalan sanaa.
Pyydä rukouksessa, että Pyhä Henki ohjaa lukemistasi ja avaa ymmärrystäsi.
Raamattukiista palveli opiskelijaa
Aluksi Matti Väisäsen graduohjaaja huomasi, ettei nuorukainen ymmärtänyt aihepiiristä yhtikäs mitään. Hän antoi opiskelijalle luettavaksi J. I. Packerin kirjan Fundamentalism and the Word of God (Fundamentalismi ja Jumalan sana). Teos avasi ratkaisevalla tavalla Raamattua kunnioittavaa teologiaa.
”Mitä enemmän Raamattua luen, sitä syvemmin tajuan, ettei se ole vain kirja kirjojen joukossa.”
Matti Väisänen kertoo kovasta raamattukiistasta, joka käytiin Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Vuonna 1909 ilmestyi ensimmäinen teos kirjasarjasta The Fundamentals. Sarja käsitteli kristinuskon perusasioita. Teoksen olivat toimittaneet sen ajan johtavat reformoidut teologit. Kirjasarja puolusti esimerkiksi Jeesuksen jumaluutta, ylösnousemusta ja hänen paluutaan kunniassa. Kirjasarja herätti liberaalit, jotka keskittyivät kiistämään nämä klassiset raamattuteologiset pääkohdat. Missouri-synodi osallistui tähän kiihkeänä vellovaan keskusteluun. Synodin dogmatiikan professorina työskennellyt ja kirkkokunnan johtajana toiminut Theodore Engelder kokosi parhaat artikkelit 1940-luvun alussa teokseksi Scripture cannot be Broken.
– Kyseistä kädenvääntöä oli hauska lukea. Teoksella oli suuri vaikutus minuun.
Totuuden mittari
Matti Väisänen painottaa, että Raamattu on Jumalan ihme, eikä mikään teoria selitä sen tyhjentävällä tavalla sitä, miten ihmisten kirjoittama Raamattu voi olla samalla Jumalan sanaa.
– Mitä enemmän Raamattua luen, sitä syvemmin tajuan, ettei se ole vain kirja kirjojen joukossa, vaan Jumalan ihme. Pyhä Henki käyttää Sanaa niin, että hän avaa sitä ihmiselle.
Väisänen mainitsee, että Kansanlähetyksenkin synnyn taustalla oli raamattukysymys. Uskovat tahtoivat pitää kiinni Raamatun arvovallasta. Kansankirkon piirissä oli tuolloin kuitenkin arvostusta Raamattua kohtaan. Elettiin modernismin keskellä. Jumalan sanan kieltäjät ja puolustajat taistelivat keskenään. Sittemmin siirryttiin postmodernismiin, jossa totuuden olemassaolo kielletään kokonaan.
– Nyt meillä on vain sinun ja minun totuudet, jotka molemmat ovat suhteellisia. Postmodernismi ei myönnä, että olisi olemassa ehdotonta totuutta mistään asiasta. Toki demokraattisesti voidaan sitten päättää, mikä milloinkin halutaan omaksua ”totuudeksi”.
Miksi luovumme Raamatusta?
Matti Väisänen näkee Raamatun aseman ratkaisevana läntisen maailman uuspakanallistumista ja islamisoitumista ajatellen. Hän varoittaa, että jos luovumme kristinuskosta ja Raamatusta, tyhjä tila täyttyy jollain muulla.
– Raamattu on täynnä lupauksia, mutta selkeästi myös ennustetaan luopumus, joka edeltää Kristuksen takaisinpaluuta. Mitään suurta herätystä en näe olevan tulossa. Mutta miksi luovumme Raamatusta ja sen totuudesta? Kun näin tapahtuu, meistä tulee hengellisesti sokeita.
Väisäsen mukaan luopiokirkot luulevat tekevänsä hyvää, kun ne puhuvat uskontojen tasavertaisuudesta. Kristinuskon ilmoitus tasapäistetään ihmislähtöisten uskontojen rinnalle.
– Mikäli puhumme ja kohtaamme toisin uskovat vain ihmiskeskeisesti, pidätämme heiltä pelastuksen evankeliumin. Meidän tulisi olla iankaikkisuuskeskeisiä.
Mitä sitten evankeliumi on?
– Evankeliumi on Jumalan teko Kristuksessa. Sen, mitä laki käskee, evankeliumi täyttää. Me ihmiset emme siihen pystyneet. Evankeliumin ytimessä ovat Kristuksen sovitustyö, Jumalan armo ja anteeksianto. Lain yhtenä tehtävänä on ajaa meidät pelastuksen luo. Kaikki tämä löytyy Raamatusta, mutta vain sieltä.
Tilintekoa ja suunnitelmia metsässä
Matti Väisänen muistelee Kansanlähetyksen syntyaikoja, kun hän matkusti ”hullun lailla”. Työvuodet herätyksen keskellä ja sittemmin pääsihteerinä Kansanlähetyksessä olivat tiiviitä. Kesälomilla Väisänen vietti aina pari päivää metsässä, tehden tiliä menneestä vuodesta.
– Suunnittelin myös oman hengellisen hoito-ohjelman seuraavaa työkautta varten. Kirjoitin sen paperille. Aloitin sitten koko talven aamut Jumalan sanalla ja rukouksella. Luin Raamattua heprean ja kreikan kielillä. Lisäksi luin hengellisiä kirjoja, hän listaa.
Kevätkaudella kova työtahti väsytti, ja hoito-ohjelma alkoi takuta. Väisänen kuvailee tätä ”puliukkovaiheeksi”. Toki puheet hän valmisti Raamatun äärellä, mutta Raamatun lukemisen ja rukouksen laiminlyöminen muutti sydämen ja sisimmän.
”Suurimmat itkut ja ihmeet olen saanut elää Raamatun äärellä.”
– Synti ja viettelykset täyttivät sisimmän. Havahduin itsekin ja tiesin mistä tilani johtuu. Tiesin, että jos tämä jatkuu, kadotan yhteyden Kristukseen ja löydän itseni lopulta helvetistä, Väisänen toteaa vakavana.
Raamattu kehottaa täyttymään Jumalan sanalla, koska Kristus itse asuu siinä.
– Jos et ole täynnä Jumalan sanaa, olet täynnä jotain muuta – syntiä ja maailmaa.
Sana nuhtelee, mutta avaa myös armon ihmeen ja ilon
Nuorena miehenä uskon lahjan saatuaan Matti Väisänen luki Uutta testamenttia ja psalmeja kahvitauolla heinäpellollakin. Lukiessaan hän alleviivasi kaikki tärkeät kohdat. Myöhemmin hän huomasi alleviivanneensa joka sanan. Väisäsen mielestä Raamattu on merkillinen kirja:
– Kun luet hyvän hengellisen kirjan, voit lopulta sanoa, että nyt osaan tämän, mutta Raamatusta ei voi sanoa samaa. Teksteistä avautuu aina uusia ulottuvuuksia, tämäkin kertoo Raamatun ylivertaisuudesta ja Jumalan hyvyydestä.
– Suurimmat itkut ja ihmeet olen saanut elää Raamatun äärellä. Sana nuhtelee, mutta siitä avautuvat myös armon ihme ja ilo. On ihme, että tämä saviastia kestää sen, hän sanoo.
Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.
Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta:
