Professori Craig A. Evans: ”Uuden testamentin säilyminen on ihme”

Kanadalainen Uuden testamentin professori Craig A. Evans puolusti Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä Uuden testamentin histo­riallista luotettavuutta. 

-Uuden testamentin käsikirjoitusten määrä verrattuna mihin tahansa antiikin kirjallisuuteen on ylivertainen. Käsikirjoitukset ovat kaiken lisäksi varhaisia. Eri käsikirjoituksia vertailemalla voidaan todeta, että tiedämme hyvin suurella todennäköisyydellä, millaisia Uuden testamentin alkuperäiset tekstit olivat.

Näin opetti kanadalaisen Acadia-yliopiston professori Craig A. Evans Teologisilla opintopäivillä Suomen Raamattuopistolla viime viikonloppuna. Evans lukeutuu maailman johtaviin Jeesus-tutkijoihin. Hän on kirjoittanut tai toimittanut yli kuusikymmentä kirjaa. Ensimmäinen suomennettu teos Jeesus-huijaus paljastuu (Perussanoma Oy 2014) on juuri julkaistu.

Evans otti kantaa muun muassa amerikkalaisen tutkija Bart Ehrmanin hätkähdyttäviin väitteisiin, joiden mukaan Uuden testamentin käsikirjoituksissa on arviolta 200 000–400 000 muutosta tai poikkea­vuutta. Toisin kuin Ehrman antaa ymmärtää, tämä ei kuitenkaan muodosta minkäänlaista uhkaa Raamatun luotettavuudelle.

– Mitä enemmän käsikirjoituksia sitä enemmän poikkeavuuksia. Kun kirjoituksia kopioidaan käsin, niihin tulee aina virheitä. Ja mitä enemmän löydetään käsikirjoituksia, poikkeavuuksien määrä kasvaa, Evans totesi.

Käsikirjoituksia vertailemalla voidaan kuitenkin usein havaita, missä kopioija on tehnyt virheen. Ylivoimainen enemmistö poikkeavuuksista koskee mitättömiä kielellisiä seikkoja, kuten lauseiden sanajärjestystä tai määräisen artikkelin käyttöä. Sisältöä koskevia muutoksia on joitain, mutta yhdelläkään niillä ei ole merkitystä Uuden testamentin teologiaan.

– Kun otetaan huomioon, että ensimmäisinä vuosisatoina ei ollut mitään tahoa, joka olisi valvonut tai kontrolloinut kirkkoa, Uuden testamentin tekstin säilyvyys ei ole mitään vähempää kuin ihme, Evans sanoi.

Uusi testamentti peittoaa muut antiikin tekstit

Craig Evans huomautti, että historioitsija on onnekas, jos hänellä on käytössään jostain antiikin tekstistä kymmenen käsikirjoitusta. Jo pelkästään neljällä tai viidellä käsikirjoituksella päästään melko lähelle alkuperäistä tekstiä. Ja nekin saavat olla muutaman sadan vuoden alkuperäiskirjoitusta myöhäisempiä.

Uuden testamentin käsikirjoituksia on olemassa peräti viisikymmentä ennen vuotta 313, jolloin kristinuskosta tuli Rooman valtakunnassa laillinen uskonto. Tutkijat ovat siis hyvin yksimielisiä siitä, että tuntemamme Uusi testamentti on se, millainen se oli alun perinkin.

Craig Evans puhui opintopäivillä myös kaanonin synnystä ja ensimmäisten kristittyjen jakamasta yhteisestä uskosta. Evansista voi lukea lisää ensi viikon Uudesta Tiestä.

Evästä ja inspiraatiota hengelliseen työhön

Craig Evansia tulkkasi suomeksi teologian tohtori Aleksi Kuokkanen. Hän kokee, että Evansin luennoissa on ollut myös hänelle uutta tietoa, vaikka osa sisällöstä oli jo ennalta tuttua.

– Tämä on antanut eväitä ja inspiroinut, vaikka joistain hänen kommenteistaan olisi voinut jatkaa kriittisesti keskustelua.

Kuokkanen toimii Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pääkaupunkiseudun julistustyöntekijänä. Työssään hän sanoo kohtaavansa yllättävän vähän Raamatun luotettavuutta koskevia kysymyksiä.

– Kuulijakuntani on lähtökohtaisesti Raamattuun uskovaa. Ehkä he ovat hankkineet muualta vastauksia ateistien esittämiin haasteisiin. Enemmän he kaipaavat vastauksia Raamatun ymmärtämiseen liittyviin kysymyksiin, Kuokkanen toteaa.

Kuudennen vuoden teologian opiskelija Peeti Kallonen on osallistunut Teologisille opintopäiville useana vuotena. Tämän vuoden ohjelmasta hän valitsi erityisesti Craig Evansin luennot, joista hän kokee saaneensa hyödyllisiä näkökulmia muun muassa Raamatun kaanonin muodostumista koskeviin kysymyksiin.

– Se into, millä hän tekee työtään, välittyy. Tuollaisia retorisia taitoja toivoisi Suomeenkin puhujille enemmän, Kallonen lisää.

Hän työskentelee opintojensa ohella Tuusulan seurakunnassa nuorisotyönohjaajana. Hän arvelee, että yksityiskohtaisesta teologisesta tietämyksestä on enemmän hyötyä papin työssä kuin nuorisotyön arjessa.

– Nuorisotyö on niin erilaista. Nuoren ihmisen usko alkaa rakentumaan pieneltä paikalta. Raamatunkäyttömme on sellaista, että saatamme vaikka iltahartaudessa lukea psalmeja ja valita kohtia, jotka puhuttelevat.

Toisaalta kristityt nuoret joutuvat joskus ”hiiliselle” paikalle, kun he keskustelevat luokkatovereiden kanssa, jotka ovat ateisteja.

– He eivät aina tiedä, mitä vastata, eikä heillä välttämättä ole kovin paljon välineitä vastata kysymyksiin. Se, kuinka paljon nuoret pohtivat näitä asioita, riippuu persoonasta.

Matti Korhonen

Vanhan virkakannan kristityt ovat lain suojaamattomia

Lakimies ja Lähetyshiippakunnan pastori Jyrki Anttinen kävi läpi Teologisten opintopäivien esitelmässään kirkon oikeutta olla kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa. Anttinen totesi, että suomalainen lainsäädäntö turvaa uskonnollisten yhdyskuntien itsenäisen aseman varsin vahvasti.

– Raamatun mukaista lakia ja evankeliumia saa julistaa. Kirkkokuriakin saa pitää, jos se perustuu kirkon oppiin. Näköpiirissä ei ole, että kirkko joutuisi valtion hampaisiin, Anttinen totesi.

Anttisen mukaan kristityt voivat kuitenkin joutua ongelmiin omassa kirkossaan, jos kirkon oppi hajaantuu. Näin on Anttisen mukaan tapahtunutkin. Hän viittasi ennen kaikkea vuoden 1986 naispappeuspäätökseen ja piispainkokouksen selontekoon vuodelta 2006, jonka piti ratkaista virkakysymykseen liittyneitä seurakuntien työyhteisöissä ongelmia.

Eräänlaisia ratkaisuja alkoikin seurata selonteon julkaisun jälkeen. Seuraavina vuosina käytiin nimittäin monia oikeudenkäyntejä, joissa rajattiin elintila perinteistä virkanäkemystä edustaville kirkon työntekijöille jotakuinkin olemattomiin. Anttinen oli monessa tapauksessa asianajajana puolustamassa syytettyjä.

– Nykyään vanhan virkakannan kristityt eivät ole kirkossa varsinaisesti lainsuojattomia, mutta ovat ainakin lain suojaamattomassa asemassa. Tilannetta voidaan nippanappa pitää laillisena, mutta ei se oikeudenmukainen ole. Jos hyvää tahtoa riittäisi, tämä saattaisi olla kirkolliskokouksen korjattavissa. Todennäköisyyttä tälle voidaan kuitenkin vain arvailla. Vallitseva tahtotila vetää eri suuntaan.

Sisäministerin erityisavustaja Sonja Falk totesi omassa uskonnonvapautta käsitelleessä esityksessään, että uskonnolliset asiat ovat politiikassa mukana riippumatta siitä, mikä puolue on hallituksessa.

– Politiikassa käsitellään uskontoa niin kauan, kuin uskonto on yhteisöllistä, Falk korosti.

Falkin mukaan jotkut poliittiset tahot ajavat aktiivisesti uskontoa pois julkisesta tilasta. Hän muistutti kuitenkin, että perustuslaissa uskonnonvapaus määritellään ensin myönteisesti vapautena harjoittaa uskontoa ja vasta tämän jälkeen oikeutena olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan tai olla harjoittamatta uskontoa.

Miikka Niiranen

KUVAT: MATTI KORHONEN