Pitäisikö vanhoillislestadiolaisten ja muiden kirkon konservatiivien lähentyä?

Roosa Tahkolan mukaan vanhoillislestadiolaisilla olisi opillisesti eniten yhteistä evankelisten ja viidesläisten kanssa. Kuva: Roosa Tahkolan arkisto.

 

Vanhoillislestadiolainen blogisti ihmettelee, miksei liike tee yhteistyötä evankelisten ja viidennen herätysliikkeen kanssa.

”Jos meille, jotka edustamme esimerkiksi virka- ja avioliittokysymyksessä perinteistä kantaa, tehdään kirkon sisällä olo liian tukalaksi (esimerkiksi herätysliikkeiden messujen vietto kielletään), on pakko spekuloimisen ja pohdiskelun sijaan tehdä konkreettisia valintoja ja tekoja. Mitä nämä voisivat olla?” kysyy bloggaaja ja teologian maisteri Roosa Tahkola suositun Hulluinhuonelainen-blogin kirjoituksessaan 19. kesäkuuta.

Kirjoitus nimeltä ”Havaintoja kaventuvasta tilasta kirkossa” käsittelee kesäkuun kirkollista kohua Maata Näkyvissä-festarien ja arkkipiispa Tapio Luoman ympärillä. Vastikään virkaansa vihitty Luoma linjasi kesäkuun alussa, että Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) ja turkulaisten paikallisseurakuntien järjestämillä festareilla ei voida viettää kirkon vanhan virkakannan mukaista messua, jossa pappina palvelisi vain miehiä. Luoma äänestettiin virkaansa muun muassa vanhoillislestadiolaisten ja muiden konservatiivien tuella.

Tahkola arvelee, että jos herätysliikkeiden toimesta järjestettyä ehtoollisen viettoa aletaan rajoittaa laajemminkin, tilanne koskee ennen pitkää myös vanhoillislestadiolaisten tilaisuuksia, kuten Suviseurojen messua.

Vanhoillislestadiolaisten kirkkopolitiikka on ollut epäjohdonmukaista

Tahkolan mukaan vanhoillislestadiolainen liike on kirkkopolitiikassaan toiminut ristiriitaisesti siihen nähden, mitä liikkeen sisällä opetetaan esimerkiksi avioliitosta ja raamattukäsityksestä. Hän kritisoi tekstissä muun muassa vanhoillislestadiolaisten äänestäjien asettumista Luoman taakse arkkipiispan vaalin ensimmäisellä kierroksella, vaikka ”ehdolla olisi ollut myös huomattavasti vanhoillislestadiolaisten ääneen lausuttuja arvoja lähempänä oleva ehdokas, Ville Auvinen.”

– Lisäksi vanhoillislestadiolaisten kirkolliskokousedustajien taannoinen päätös äänestää samaa sukupuolta olevien suhteen siunaamisen mahdollistavan ohjeen puolesta oli uskomaton, Tahkola kertoo Uudelle Tielle ja viittaa piispainkokoukseen ohjeeseen, jonka vuoksi esimerkiksi ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaatti keskeytti oppineuvottelut Suomen kirkon kanssa.

– Tosin ohjeen puolesta äänestäneiden edustajien kerrottiin myöhemmin pyytäneen väärin äänestämistään anteeksi.

Konservatiivien kirkollisen elintilan todennäköisen kaventumisen johdosta Tahkola ehdottaa tekstissään vanhoillislestadiolaisen liikkeen ja muiden konservatiivien yhteistyötä. Mitä se konkreettisesti tarkoittaisi ja keiden välillä?

– Arvioni mukaan vanhoillislestadiolaisella liikkeellä olisi opillisesti eniten yhteistä evankelisen liikkeen ja viidesläisyyden kanssa. Yhteistyö voisi konkreettisesti tapahtua vaikkapa kirkolliskokouksessa.

Voisivatko vanhoillislestadiolaiset tehdä yhteistyötä muiden konservatiivien kanssa STI:n kautta?

Suomen teologisen instituutin (STI) jäsenjärjestöjen pohja on hiljattain laajentunut, niin että suomen- kuin ruotsinkielisetkin rauhansanalaiset lestadiolaiset ovat tulleet siihen mukaan. Onko Tahkolan mielestä realistista, että vanhoillislestadiolainen liike kiinnostuisi joskus STI:n tukemisesta?

– Liikkeenä näin tuskin tapahtuu. Mutta koska STI:n toiminta on todella kannatettavaa ja arvostettavaa, niin yksittäiset vanhoillislestadiolaiset teologian opiskelijat varmaankin ainakin kutsuttaessa saattavat osallistua instituutin luentoihin. Olisi tietysti hurjan iso tuki liikkeen teologien opiskelulle, jos koko yhteisö olisi STI:n takana.

Suurin este yhteistyölle STI:n ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen välille syntyisi ilman muuta liikkeen seurakuntaopista. Tahkolan mukaan liikkeessä olisi kuitenkin laajemminkin paikallaan arvioida seurakuntaoppia itsekriittisesti.

– Vanhoillislestadiolaisuudessa on liiaksi samastettu Jumalan valtakunta ja rauhanyhdistysten seuroissa koolla oleva seurakunta. Liikkeessä voitaisiin avoimemmin pohtia sitä, onko pelastus sidottu liikkeen kannattajien piiriin vai voiko myös sen ulkopuolella oleva pelastua, jos hän on elävässä suhteessa Jeesukseen.

Tahkolan mukaan liike on tätä nykyä monimuotoisempi teologisesti kuin vaikkapa 1990-luvulla. Perinteisesti liikkeen opetuksessa on Tahkolasta liian helposti ”päätetty”, miten ja missä Jumala voi ja saa toimia.

– Tulevaisuudesta on hankala sanoa mitään, mutta jos liikkeessä opetuksenkin tasolla pidettäisiin avoimena sitä, että Jumala toimii pelastavasti myös vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolella, yhteistyö muiden herätysliikkeiden kanssa voitaisiin kokea mielekkäämpänä, Tahkola pohtii.

– Nyt paljon mahdollisuuksia jää käyttämättä, kun liike käpertyy itseensä.

Professori: Valtauoma ei vielä lämpene liikkeiden lähentymiselle

Kirkkohistorian professori Jouko Talosen arvion mukaan vanhoillislestadiolaisuuden valtauoma ei ainakaan tällä hetkellä lämpene ajatukselle lähentymisestä, koska siinä on niin vahva kirkkopoliittinen lataus.

– Mutta nuoremman polven piirissä tätä ajatusta on kuultu 2010-luvulla ja siinä mielessä voi olla, että tulevaisuudessa se lisääntyy. Tällä hetkellä pidän sitä kuitenkin ennemmin yksilöiden pohdiskeluna kuin että liike ryhtyisi sitä työstämään.

Tahkolaa ennen ajatuksia liikkeen kirkko-opin uudistamisesta ovat esittäneet Hulluinhuonelainen-blogin perustaja Joona Korteniemi sekä pastori Jaakko Tölli. Kummatkin ovat hiljan jättäneet liikkeen. Korteniemi liittyi toukokuussa roomalaiskatoliseen kirkkoon ja Tölli siirtyi jo aiemmin Lähetyshiippakuntaan.

Piditkö lukemastasi? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja, kun tilaat Uuden Tien klikkaamalla alla olevaa kuvaa. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa!