Perinteiselle virkakannalle tulisi antaa elintilaa kirkossa

KUN NAISPAPPEUTTA lähdettiin aikoinaan ajamaan läpi Suomen ev.-lut. kirkossa, voimassa oli vielä vanha klassinen virkanäkemys, jonka mukaan pappisvirka on miehen virka. Sen rinnalle haluttiin tehdä tilaa naisten toimimiselle pappina. ­Asiaa perusteltiin muun muassa sillä, että seurakuntalaisilla, jotka haluavat naispappien palveluksia, on oikeus saada niitä.
Nyt naiset, jotka ovat teologian maistereita, voivat päästä kirkossa papiksi, kirkkoherraksi, piispaksi tai arkkipiispaksi. Kaikilla kirkon jäsenillä, jotka haluavat naispapin palveluksia, on mahdollisuudet saada niitä.

Kirkon jäsenet olkoot vapaita valitsemaan jumalanpalveluksensa ja pappinsa.

PERINTEISEN VIRKAKANNAN omaksuneilla miespuolisilla teologian maistereilla, jotka halua­vat noudattaa näkemystään käytännössä niin, ­etteivät tee alttariyhteistyötä naispapin kanssa, on täysin toisenlainen tilanne. Heillä ei enää ole pääsyä papin, kirkkoherran, piispan tai arkkipiispan virkaan. Tavallisilla perinteisellä virkakannalla olevilla seurakuntalaisilla on yhä pienempi liikkumatila kirkossa ylipäätään ja usealla paikkakunnalla heille ei ole tarjolla kansankirkon jumalanpalvelusta ollenkaan, jos he haluavat käytännössä noudattaa vakaumustaan virkakysymyksessä.

VIIME VIIKOLLA 28 kirkolliskokousedustajaa kiinnitti pitkässä ja sovinnollisessa kirjeessä huomiota tähän vääristyneeseen tilanteeseen kirkossa. Kirjeeseen tuli useita voimakkaita reaktioita. Jotkut perinteisen virkakannan vastustajat antoivat ymmärtää, että tuntuu tosi pahalta, että edelleen on olemassa ihmisiä, jotka ovat perinteisellä virkakannalla. Viimeksi mainittuja on kuitenkin kirkossa arviolta ainakin 200 000 kirkon jäsentä. Maailman kristittyjen joukossa heitä on satoja miljoonia. Koska he eivät tule häviämään maailmasta, voi ainoastaan toivoa, että perinteisen miespappeuden vastustajat tottuisivat heidän olemassaoloonsa.

VIIMEAIKAISESSA keskustelussa on kysytty, miksi joku perinteisen kannan edustaja ylipäätään haluaa töihin kirkkoon, jossa on voimassa naispappeus? Tämä ei liene sen ihmeellisempää kuin että naispappeutta ajettiin kirkkoon silloin kun kirkossa vielä oli voimassa perinteinen virkanäkemys. Keskustelussa on myös sanottu, että se joka ei osallistu naispapin toimittamaan messuun, syyllistyy syrjintään. Jos näin olisi, sen täytyisi päteä kaikkiin muihinkin tilanteisiin, jossa ei osallistuta jonkun toisen ihmisen toimittamaan uskonnolliseen toimitukseen. Tämä ajatus on aika absurdi. Ihmisillä on erilaisia vakaumuksia ja on luonnollista, että halutaan toimia oman uskon mukaan nimenomaan uskonnollisissa toimituksissa. Tällä ei ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa.

ASIA ON lopulta hämmästyttävän yksinkertainen. Kaikenlaiseen kiusaamiseen ja epäasialliseen käytökseen naispappeja kohtaan tulisi suhtautua nollatoleranssilla. Perinteisellä virkakannalla oleville puolestaan tulisi antaa mahdollisuus pappisvihkimyksiin sekä kokoontumis-, jumalanpalvelus-, ehtoollisenvietto- ja toimintavapaus kirkossa. Heidän syrjimisensä ja nöyryyttämisensä tulisi lopettaa välittömästi. Kirkon jäsenet olkoot vapaita valitsemaan jumalanpalveluksensa ja pappinsa. Mikäli mahdollista ja mikäli meistä riippuu meidät kaikki on kutsuttu elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.