Poliisi passitti kirkkoon – PastoriPike löysi rauhan uskosta

Rap-artisti PastoriPike vietti nuoruusvuotensa kadulla, kunnes pitkän rikosrekisterin nähnyt poliisi kehotti häntä etsimään rauhaa kirkosta.

Kongolaissyntyinen rap-artisti PastoriPike, oikealta nimeltään Pierlin Mpaka Makumbu uskoo, että rakkaus on lääke rasismia ja kaikkea vihaa vastaan. Kuva: Mona Salminen / Universal Music Group

Kongolaissyntyinen rap-artisti Pierlin Mpaka Makumbu, taitelijanimeltään PastoriPike, muutti Suomeen perheensä mukana alle kouluikäisenä. Muistikuvia sisällissodan riepottelemasta syntymämaasta ei ole, mutta räppäri odottaa innolla pääsevänsä joskus vierailemaan siellä.

– Minussa näkyy kongolainen itseluottamus ja suomalainen rauhallisuus, kahden kulttuurin kasvatti kuvailee itseään.

Puhetyyli, ruoka, perhekeskeisyys ja vanhempien kunnioittaminen, Pike listaa kahden kulttuurin eroja. Äänekäs puhetyyli pistettiin merkille jo koulussa, ja siitä tulikin välillä sanomista.

– Koulussa kaverit joutuivat sanomaan minulle usein, että ”älä huuda”, vaikka puhuin omasta mielestäni normaalilla äänellä.

Tiukka stoppi kiusaamiselle

Koulussa huomio ei ollut muutenkaan aina myönteistä. Pikeä kiusattiin läpi kouluajan hänen ihonvärinsä vuoksi.

– Kiusaaminen oli enimmäkseen fyysistä. Siihen yritettiin puuttua, mutta se ei loppunut. Aloin puolustaa itseäni aggressiivisesti.

Kiusaaminen ja rasismi ovat asioita, joista Pikellä olisi paljonkin sanottavaa. Hänen mielestään on tyrmistyttävää, että Suomessa opettajien kädet on sidottu niin, ettei heillä ole todellisia keinoja puuttua kiusaamiseen. Samoin hän pitää epäoikeudenmukaisena sitä, että kiusattu on useimmiten se, joka joutuu vaihtamaan koulua.

Poikani tuli kerran kysymään minulta, että mitä n-sana tarkoittaa. Hän oli kuullut sen toiselta lapselta koulussa.

– Eihän se niin voi mennä. Kiusaamistapauksiin pitäisi puuttua nopeasti ja ankarasti. Kiusaajan kotiolot on myös hyvä selvittää, koska kiusaamisen taustalla voi olla lapsen paha olo.

Piilorasismi elää ja voi hyvin

Kiusaamisen lisäksi rasismi on asia, joka saa Piken veren kiehumaan. Hänen nuoruudessaan n-sanan käyttäminen oli vielä melko tavallista. Nyt sanan käyttöä pidetään loukkaavana, minkä vuoksi tässäkään jutussa sitä ei toisteta. Pike kuitenkin korostaa, ettei tiettyjen sanojen kieltäminen ratkaise varsinaista ongelmaa.

– On olemassa myös piilorasismia. Esimerkiksi työpaikan saaminen on paljon vaikeampaa, jos on ulkomaalainen nimi tai tummaihoinen. Ihmisillä on ennakkoluuloja.

Ja niitä ennakkoluuloja vanhemmat siirtävät omille lapsilleen, minkä Pike on surukseen joutunut huomaamaan omien lastensa kautta.

– Poikani tuli kerran kysymään minulta, että mitä n-sana tarkoittaa. Hän oli kuullut sen toiselta lapselta koulussa.

Pike joutui opettamaan pojalleen kovan läksyn: muista, että sinun täytyy tehdä neljä kertaa enemmän töitä kuin suomalaisten pärjätäksesi täällä.

Samaan aikaan Pike kuitenkin toivoo, että vielä joskus erilaisuus hyväksyttäisiin paremmin.

– Me kaikki olemme ihmisiä, emme täydellisiä, mutta ihmisiä kuitenkin. Toivon, että voin omalla esimerkilläni hälventää ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Kadulta kirkkoon etsimään rauhaa

PastoriPiken iloisen elämänasenteen salaisuus on usko. Kuva: Mona Salminen / Universal Music Group

Se, miten PastoriPike päätyi musiikin pariin, on hieman pidempi tarina. Se alkaa synkällä luvulla miehen nuoruusvuosista, jotka hän vietti kadulla tapellen ja rikoksia tehden. Nuorukainen halusi kulkea ja tehdä miten lystää. Se oli ainakin osittain kapinointia kodin tiukkaa kuria vastaan.

– Nyt ymmärrän, että vanhemmat yrittivät vain suojella minua. Olen kiitollinen äidilleni, joka soitteli perääni ja pyysi kotiin.

Kadulla kului lopulta useampi vuosi. Rikosrekisteri paisui niin, että erään kerran poliisi joutui toteamaan Pikelle, että suunnan oli muututtava tai muuten tiedossa olisi onneton loppu. Poliisi ehdotti nuorukaiselle, että tämä menisi kirkkoon – sieltä kun moni rikosten tiellä kulkenut oli löytänyt rauhan ja uuden elämän.

– Seurakunnassa oli lämmin vastaanotto. Jumalan rakkaus muutti minua pikkuhiljaa. En lopettanut rötöstelyä heti, mutta se väheni ja loppui myöhemmin kokonaan.

Ei ole helppoa rakastaa tai tunnustaa toiselle rakkautta. Mutta ajattelen, ettei sen kuulukaan olla helppoa. Sitten kun sen sanoo, sitä todella tarkoittaa.

Piken lapsuuden koti on uskovainen, joten usko tuli häneltä kuin luonnostaan. Räppäri kertoo, että usko on hänelle valtavan tärkeä asia.

– Usko merkitsee rauhaa ja rakkautta. Sen takia olen iloinen ja minun on helppo olla oma itseni.

Uran alku gospel-yhtyeessä

Usko avasi Pikelle myös mielekkäämpää tekemistä kuin rötöstely. Hän perusti kahden kaverinsa kanssa gospel-yhtyeen nimeltä Pastorit. Sittemmin bändin jäsenet ovat jatkaneet omia soolouriaan. Bändinimestä hahmottui myös räppärin oma taitelijanimi: PastoriPike.

– Se on hyvä taitelijanimi. Siinä näkyy, mistä olen tullut ja mihin uskon.

Piken mukaan musiikkipiireissä häneen uskoonsa on suhtauduttu hyvin.

– En vouhkaa tai saarnaa – eihän kukaan sellaista jaksa, mutta kerron kyllä uskostani, jos sopiva tilanne tulee. Ei usko tee minusta muita parempaa. Olen ihminen, joka tekee virheitä, mutta kun kaikki on anteeksiannettu, ei tarvitse palata menneeseen vaan voi katsoa rohkeasti eteenpäin.

Rakkaus on taistelemisen arvoista

Pike toivoo, että hän voisi musiikin kautta muuttaa maailmaa tai ainakin Suomea: tuoda iloa, rauhaa ja rakkautta. Rakkaus on väkevä voima rasismia ja kaikkea vihaa vastaan.

– Ei ole helppoa rakastaa tai tunnustaa toiselle rakkautta. Mutta ajattelen, ettei sen kuulukaan olla helppoa. Sitten kun sen sanoo, sitä todella tarkoittaa.

Omassa rakkauden koulussaan Pike on päässyt siihen pisteeseen, että hänellä on vaimo ja kaksi lasta. Perhe on rap-artistille kaikkein tärkein. Avioliitto on opettanut, että rakkaus on tahtolaji.

– Kun on sanonut toiselle tahdon, silloin taistellaan yhdessä rakkauden puolesta.

Tulevaisuuden suunnitelmiaan ja haaveitaan musiikin saralla Pike ei suostu vielä paljastamaan.

– Toivon, että minut muistetaan, että sitten kun minua ei enää ole, minulle pystytettäisiin patsas, Pike sanoo pilke silmäkulmassaan.

Se on kai sitten sitä kongolaista itseluottamusta.

Lisäksi

Miten saadaan nuoret pois kadulta?

Viime vuosina pääkaupunkiseudulla on oltu huolissaan maahanmuuttajataustaisten nuorten jengiytymisestä. Jengitappeluissa jotkut nuoret ovat jopa menettäneet henkensä.

PastoriPiken tarina kadulla olisi voinut saada ikävän päätöksen, mutta hän pääsi sieltä onneksi pois. Kokemusasiantuntijana hän tietää, mikä nuoria vaivaa.

– Rötöstelevät nuoret ovat tyypillisesti todella energisiä lapsia. He tarvitsevat jotain järkevää tekemistä.

Piken mukaan urheilu olisi hyvä väylä kanavoida ylimääräistä energiaa, mutta valitettavasti monien urheiluharrastusten maksut hipovat pilviä Suomessa. Maahanmuuttajaperheissä on usein monta lasta, eikä isoihin maksuihin ole varaa. Myös Piken lapsuuden perheessä rahat olivat tiukoilla, eikä hänellä ollut varaa harrastaa.

Tavoittavaan työhön kaduilla tulisi puolestaan Piken mukaan palkata sellaisia ihmisiä, joihin nuoret voivat samaistua ja joilla on samanlaisia kokemuksia kuin heillä vaikkapa rasismista. Valkoihoinen, keski-ikäinen mies ei välttämättä nuorten ajatusmaailmaa juuri hetkauta.

– Toivon kyllä, että voisin itse olla jollekin nuorelle esikuva. Että nuori voisi ajatella, että jos tuokin pystyy tuohon, niin minäkin pystyn mihin vain.

Piditkö artikkelista? Saat lisää mielenkiintoisia juttuja tilaamalla Uuden Tien verkkolehden tästä. Jaa artikkeli myös sosiaalisessa mediassa.

Tutustu myös visioomme alla olevan videon kautta: