Päivö Parviainen on poissa

Rakastetun Kiinan-lähetin, rovasti Päivö Parviaisen maallinen taival päättyi 102-vuoden iässä. ”En pelkää kuolemaa, vaikka en ole kokenut sitä. Minkä tähden minä en pelkää? Kun Jeesus on luvannut, että minä saatan sinua.” Näin totesi Päivö Parviainen haastattelussa 101-vuotiaana. Tuon jälkeen Parviainen eli vielä reilun vuoden. Sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015 koitti hänen aikansa siirtyä ajasta ikuisuuteen. Parviainen…

Kuva: Jenniina Nummela

Kuva: Jenniina Nummela
Kuva: Jenniina Nummela

Rakastetun Kiinan-lähetin, rovasti Päivö Parviaisen maallinen taival päättyi 102-vuoden iässä.

”En pelkää kuolemaa, vaikka en ole kokenut sitä. Minkä tähden minä en pelkää? Kun Jeesus on luvannut, että minä saatan sinua.” Näin totesi Päivö Parviainen haastattelussa 101-vuotiaana. Tuon jälkeen Parviainen eli vielä reilun vuoden. Sunnuntaina 19. huhtikuuta 2015 koitti hänen aikansa siirtyä ajasta ikuisuuteen. Parviainen oli kuollessaan Suomen ev.-lut. kirkon vanhin pappi.

Päivö Parviainen syntyi 19. kesäkuuta 1912 Joensuussa. Hän opiskeli teologiaa Helsingissä, ja papiksi hänet vihittiin 1935 Turussa. Parviainen toimi sotilaspappina talvi- ja jatkosodassa. Sodan jälkeen hän lähti Suomen Lähetysseuran lähettinä Kiinaan. Hän toimi seurakuntatyössä Hunanin maakunnan pohjoisosassa vuosina 1946–1953 sekä Taiwanilla kolmeen otteeseen vuosina 1956–1973.

Parviainen oli Kiinassa Mao Tse Tungin johtaman vallankumouksen aikana. Suomen Lähetysseura veti lähetystyöntekijänsä pois Kiinasta 1949, mutta Parviainen jäi vielä maahan. Vuonna 1951 protestanttiset kirkot yhdistyivät yhdeksi kirkoksi, ja muodostui ”Kolmen itsen liike”. Kiinan kirkon oli oltava tunnustuksellisesti, taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäinen ja riippumaton lähetysjärjestöistä.

Niin Parviaisen työskentelymahdollisuudet vähenivät, ja paikalliset kristityt sanoivat hänelle lopulta, että heidän olisi helpompaa toimia, jos Parviainen lähtisi pois. Parviainen lähti maasta marraskuussa 1953.

Hän toi auringonpaisteen raitiovaunuun

Päivö Parviaisen sanoma ja asenne tekivät vaikutuksen myös moneen nuoremman polven kristittyyn. Nyt 33-vuotias Jaakko Ojala tutustui Parviaiseen Lähetysseuran Kiinan piirissä Helsingissä vuonna 2000.

– Olin rukoillut, että saisin itselleni hengellisen mentorin. Sitten tutustuin Päivöön. Kävimme Päivön kanssa joka aamu rukouspiireissä ja olimme muun ­muassa perustamassa Jokelaan ja Kauhajoelle ampumatapausten jälkeen toimintaa, Ojala kertoo Uudelle Tielle.

Ojala oli Parviaiseen tutustuessaan 19-vuotias. Hän asui Parviaisen luona vuosina 2000–2009, ja perusti hänen henkistä ja hengellistä ­perintöään ylläpitävän Facebook-sivuston.

– Eräs pastori kertoi kuullessaan Päivöä ensimmäistä kertaa, että hän ei muista, mitä Päivö sanoi. Mutta hän muistaa, kuinka hänen alkaessaan puhua hänestä lähti voima. Se oli syy, miksi minä, ja uskon että kaikki ihmiset, syttyivät Päivöön. Jos hän meni vaikka ratikkaan, ikään kuin koko ratikkaan olisi alkanut paistaa aurinko.

– Kaikki me tiedämme, että ihminen on enemmän kuin hänen ulkokuorensa. Mutta Päivössä ulkokuoren ja sisäisen voiman välinen suhde oli poikkeuksellinen. Ikään kuin Päivö olisi pukeutunut vanhan miehen rooliasuun, Ojala kertoo.

Häntä kuullessaan oli kuin elokuvissa

Pastori Samuli Siikavirta kertoo Seurakuntalainen.fi-sivuston blogissaan, kuinka lähes kahdeksankymmentävuotias Päivö teki häneen vaikutuksen hänen ollessaan viisivuotias. ”Muistan kuin eilisen sen hetken, kun tapasin Päivö Parviaisen ensi kerran”, Siikavirta kirjoittaa ensitapaamisesta Virtasalmen seurakuntatalolla.

”Hän kertoi uskomattomilta kuulostaneita seikkailutarinoita Kiinan-lähetystyövuosiltaan katsoen minua suoraan silmiin, ikään kuin salissa olisimme istuneet vain me kaksi. Ohi vinkuivat milloin Rukajärven, milloin Maon vallanku­mouksen taisteluiden luodit yhtä elävästi kuin elokuvissa. – – Tuosta hetkestä lähtien olin Päivö-fani”, Siikavirta kirjoittaa.

Päivö Parviainen jäi eläkkeelle vuonna 1974. Eläkkeellä ollessaan hän toimi maahanmuuttajatyössä Vietnamin venepakolaisten parissa ja kiersi kertomassa lähetystyöstä muun muassa kouluissa. Parviainen oli naimisissa teologian kandidaatti Eeva Annikki Parviaisen (os. Holma) kanssa vuodesta 1964 tämän kuolemaan 1996 saakka.