Omantunnonvapaus voitti oikeudessa

Uskonnon- ja omantunnonvapaus ovat olleet länsimaissa kasvavan paineen alla viime vuosina. Siksi tuntuu hyvältä raportoida viimeaikaisista voitoista.

ISO­-BRITANNIAN korkein oikeus päätti yksimielisesti, etteivät Belfastissa toimineet kristityt yrittäjät Daniel ja Amy McArthur rikkoneet lakia kieltäytyessään valmistamasta kakkua, jossa olisi lukenut teksti: ”Kannata homoliittoja”. Korkeimman oikeuden presidentti Lady Hale totesi:
 ”Leipurit eivät olisi voineet kieltäytyä toimittamasta tuotetta herra Leelle tämän homouden vuoksi tai siksi, että hän kannattaa homoliittoja. Mutta on aivan toinen kysymys vaatia leipureita toimittamaan kakku, jonka päälle on kuorrutettu viesti, josta he ovat voimakkaasti eri mieltä”.

Täsmälleen näin. Jos ihmisiä voidaan vaatia sanomaan tai kirjoittamaan jotain sellaista, mikä on syvällä tavalla vastoin heidän omaa arvomaailmaansa, rikotaan järkyttävällä tavalla uskonnon- ja mielipiteenvapautta.

VAPAUS VOITTI myös toisessa oikeudenkäynnissä. Norjan korkein oikeus päätti 11. lokakuuta, että tohtori Katarzyna Jachimowiczilla oli oikeus kieltäytyä asettamasta kierukoita, jotka voivat toimia abortatiivisesti. Jachimowicz oli menettänyt työpaikkansa kieltäytyessään tästä lääketieteellisestä toimenpiteestä. Kansainvälisen ihmisoikeus­järjestön, ADF Internationalin Euroopan työn johtaja Robert Clarke totesi aivan oikein: ”Ketään ei saisi pakottaa valitsemaan omantuntonsa ja ammattinsa harjoittamisen välillä”. Norjan korkeimman oikeuden päätös ylläpiti kaikkiin uskonsuuntiin kuuluvien perustavaa omantunnonvapautta ja oikeutta toimia vakaumuksensa mukaisesti.

Lääkärinä tohtori Jachimowicz on vannonut puolustavansa elämää, ja hän kieltäytyi osallistumasta sen ottamiseen. ”Oikeus päätti tänään, että hänellä oli täysi oikeus tehdä näin”, sanoi Håkon Bleken, joka edusti häntä oikeudenkäynnissä.

ME UNOHDAMME kristittyinä helposti, kuinka harvinaista maailmanhistoriallisesti katsoen on se, että saamme elää nauttien perustavista ihmisoikeuksista. Täydellistä oikeutta ja vapautta ei tässä maailmassa koskaan saavuteta, mutta kristitty on kutsuttu taistelemaan yhteiskunnassa sekä omien että muiden ihmisten perustavien ihmisoikeuksien, kuten uskonnon-, omantunnon-, mielipiteen ja sananvapauden puolesta.

JOS ME EMME taistele muiden ihmisten oikeuksien puolesta, voimmeko odottaa, että he taistelevat meidän oikeuksiemme puolesta?

Kristus kutsuu meitä kuitenkin johonkin vielä syvällisempään. Hän kutsuu meitä pitämään kiinni vakaumuksestamme ja seuraamaan omaatuntoamme niissäkin tapauksissa, joissa emme saa nauttia perustavien ihmisoikeuksien suojelusta. Niin kuin apostoli Pietari opetti ensimmäisen vuosisadan vainottuja kristittyjä: ”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.” (1. Piet. 2)