Omaa alaa etsimässä

Opinto-ohjaaja Ari Niemi muistuttaa, että Raamatun periaatteita voi soveltaa monissa eri ammateissa.

On kevätjuhlien ja valmistujaisten aika. Moni nuori valmistautuu myös pääsykokeisiin ja pohti, mitä elämä tuo yhden etapin jälkeen tullessaan. Mutta koulutukseen hakeutuminen ja ammatinvalinta eivät ole vain nuorten pohdintaa. Yhä useampi työelämässä oleva tai työttömäksi jäänyt pohtii alanvaihtoa.

Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymässä opinto-ohjaajana työskentelevä Ari Niemi kehottaa puhumaan ammatinvalintakysymyksistä läheisten ja ammattihenkilöiden kanssa.

– Koulutus- ja uravalinnassa auttaa itsetuntemus, tieto koulutuksesta ja työelämästä sekä käytännössä hankittu kokemus erilaisista töistä ja harrastuksista. Keskusteluissa nämä voivat jäsentyä suunnitelmaksi, jonka mukaan voi edetä, hän neuvoo.

Hänen mukaansa nuorten ammatinvalintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa yhteiskunnan taloustilanne, koulutuspolitiikka, media ja läheiset ihmiset.

– Medialla on suuri vaikutus. Jos jokin ala saa myönteistä julkisuutta, se voi lisätä hakijoita. Tämä on surullista siinä mielessä, että koulutus ja työ eivät sitten ehkä vastaakaan mielikuvaa.

– Kaverit ja vanhemmat ovat myös tärkeitä vaikuttajia. Heillä on myös suuri vastuu. Unelmat, tavoitteet, arvot ja päämäärät eivät ehkä olekaan samoja. Hienoa olisi, jos nuorta voitaisiin ohjata omaan, tietoisesti tehtyyn ratkaisuun, mikä se sitten onkin.

Kysyisinkö Jumalalta?

Voiko kristitty itse valita vapaasti, mille alalle ryhtyä vai tulisiko asiasta kysyä Jumalalta? Ari Niemi huomauttaa, että Jeesuskin rukoili, että hänen elämässään tapahtuisi taivaallisen Isän tahto eikä hänen omansa.

– Raamatussa on elämää ohjaavia periaatteita, jotka sekä auttavat lähimmäisiä että antavat arvon ja merkityksen ihmisen elämälle. Joillakin nämä arvot ohjaavat koulutus- ja uravalintaa siihen suuntaan, että haluaa omistautua hengelliseen työhön tai ammattiauttajan työhön. Mutta näitä periaatteita voi toteuttaa monissa eri ammateissa eri aloilla.

– Ehkä voisi ajatella, että Raamatussa on suuri kertomus, jota sovellamme henkilökohtaisesti oman elämämme tarinaan, jokainen persoonallisuuttaan ja taitojaan vastaavalla tavalla, Niemi pohtii.

Ylihengellistämisen vaara

Hän sanoo tietävänsä kokemuksesta, että ammatinvalintaa on vaarana myös ”ylihengellistää”. Voi käydäkin niin, että päätyy sellaiselle alalle, joka ei ole henkilölle sopiva.

– Työelämän todellisuus ja vaatimukset voivat ylittää voimavarat ja olla ristiriidassa persoonallisuuden kanssa siten, että työtä ei pystykään tekemään, vaikka uralle olisi lähtenyt hengellisistä syistä. Erityisesti hengelliseen työhön haluavien nuorten pitäisi saada hengellisestä työstä realistinen kuva sekä keskustella kutsumuksestaan rehellisesti ja avoimesti jonkun kokeneen hengellisen työntekijän kanssa.

Niemen mukaan kaikkia Raamatun opetuksia ei voi suoraan soveltaa omaan elämään. Oikea hengellinen opettaja ei pakota eikä ota kuulijoilta pois heidän vastuutaan omasta elämästään.

– Jumalan ”rakkaus pakottaa meitä”, mutta ei hengellisellä väkivallalla, vaan ihmistä sisäisesti uudistavalla ja muuttavalla voimallaan.

– Totuudenmukaista on kuitenkin sanoa, että mieluiseen ja palkitsevaankin työhön, siihen juuri omaankin alaan, liittyy vaikeuksia, väsymystä, kyllästymistä ja muutoksen kaipuuta. Kaikessa työssä tarvitaan ohjausta ja tukea.

Työelämältä kaivataan elämyksiä

Yhä harvemmin oma ala lyödään lukkoon alle kaksikymppisenä. Nuoret aikuiset ja monet keski-ikäisetkin kokevat usein, etteivät ole löytäneet omaa alaansa. Ari Niemen mukaan tämä johtuu laajasta murroksesta yhteiskunnassa, koulutuksessa ja työelämässä.

– Odotukset koulutusta ja työelämää kohtaan ovat muuttuneet. Niiden tulisi tarjota elämyksiä, siihen tulisi liittyä uudenlaista vapautta työskennellä ajasta tai paikasta riippumattomana, sen tulisi olla innostavaa, tarjota henkilökohtaisen kehittymisen mahdollisuuksia.

Taloudellisesti ja perhe-elämän kannalta alanvaihto voi tuntua haastavalta. Ari Niemen mielestä mahdollisuudet kannattaa selvittää eikä ole syytä lannistua.

– Työ osaltaan vaikuttaa kokonaishyvinvointiin, siihen, kuinka tyytyväisiä olemme elämäämme. Aina ei voi valita, mutta jos voi, ja lähimmäiset vielä tukevat, koulun penkille paluu voi tehdä yllättävän hyvää – mitä nuoret eivät heti uskoisi.

”Jumala avaa oikeat ovet”

Elias Holma kirjoitti vuosi sitten ylioppilaaksi ja on viettänyt välivuotta Kansanlähetysopiston raamattulinjalla. Hänelle jatkosuunnitelmat ovat selvät.

– Tällä hetkellä minulla on poliisin ammatti mielessä. Se on vahvistunut tämän kevään aikana tosi paljon. Toinen vaihtoehto olisi lähteä opiskelemaan liikuntatieteelliseen biomekaniikkaa. Kumpaankin kävin pääsykokeissa ja odottelen nyt, pääsenkö jatkoon, Elias Holma kertoo.

Hän näkee poliisin ammatin ihmisten palvelemisena.

– Minua kiinnostaa palvella ihmisiä. Poliisin ammatti on mielekäs, siinä tehdään todella tärkeää työtä. Se on myös hyvin monipuolinen ammatti, jossa on monia erikoistumisvaihtoehtoja.

Urapohdintoihin ovat vaikuttaneet muun muassa tuttavien kommentit ja veljen kertomukset poliisiopinnoista.

Niin ikään raamattulinjalla keväällä opiskellut Katriina Yli-Hietanen on hakenut Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan kätilöksi. Myös sairaanhoitajan ja fysioterapeutin työ kiinnostaa.

– Haluan tehdä sellaista työtä, jolla on merkitystä ja painoarvoa ja jota voi käyttää, jos lähtee lähetystyöhön, sillä minulla on lähetyskutsu.

Kesätyöt vanhainkodissa ja sairaalassa ovat vahvistaneet hänen kutsumustaan toimia hoitoalalla.

Elias Holma kertoo tahtovansa toimia Jumalan tahdon mukaan uranvalinnan suhteen. Se ei kuitenkaan hänen kohdallaan tarkoita sitä, että Jumala selkeästi sanelisi, mihin hänen tulisi mennä.

– Ajattelen niin, että tämä ala kiinnostaa minua, ja jos Jumala on tämän tarkoittanut, se ovi avautuu, ja jos ei, niin se sulkeutuu. Olen tosi paljon rukoillut ja haluan tehdä oikein. Uskon, että Jumala johdattaa sille paikalle, jolle hän on minut tarkoittanut, Elias Holma sanoo.

Myös Katriina Yli-Hietanen uskoo, että Jumalalla on suunnitelma hänen elämäänsä varten.

– Mutta en välttämättä nyt juuri tiedä sitä. Minun täytyy luottaa, että se polku kirkastuu pikku hiljaa ja luottaa siihen, että Jumala avaa ne oikeat ovet.

Molemmat näkevät ammatinvalinnan isona asiana, mutta turhia he eivät murehdi. Epävarmuus opiskelemaan pääsemisestä ei ole ainakaan vielä vienyt kummaltakaan yöunia.